Kesän summer bucket list

Interrail matka - kesäkuu alkaa jännittävissä merkeissä, kun heti 7. päivä strattaa elämäni ensimmäinen reili! Tullaan takaisin juhannukseksi, joten reissussa ollaan kaksi viikkoa. 

Pyörävaellus teltta mukana - viime kesän parin päivän pyöräilyreissu meni niin hyvin, että päätettiin ottaa haasteeksi seuraavaksi tänä kesänä Turun kuuluisa rengasreitti, josta tulee noin 250 kilometria. Yöpyminen teltassa kruunaa vielä kaiken.

Blockfest ja juhannusfestarit - tänä kesänä kutsuu Blockfest sekä tavoitteena olisi myös vielä mennä juhannusfestareillekin heti reilin jälkeen. 

Pieni road trip Suomessa - tavoitteena olisi myös toteuttaa jonkinlainen road trip Suomessa, edes muutaman päivän pituinen. Mua on aina kiinnostanut tutkia Suomen kaupunkeja, enkä esimerkiksi ole edes käynyt kesäkaupungeissa Porvoossa tai Hangossa! Myös Lappajärvelle ollaan kovasti lupauduttu menemään katsomaan kaverin pesispeliä.

Pori Jazzit - yli viikon kestävä Pori Jazz tapahtuman aika on parasta aikaa kesällä, kun joka paikassa tapahtuu kaikkea. Vaikka en olekaan menossa pääkonsertteihin, tulen taas viettämään paljon aikaa jazzpuistossa (kaikki porilaiset: onko ensi kesänä edes jazzpuisto vai palataanko jazzkatuun? Itse kannatan puistoa!), terasseilla ja ilmaiskonserteissa. 

Ahvennanmaan reissu - en ole myöskään koskaan käynyt Ahvenanmaalla, ja nyt on aika korjata se. Sieltä löytyisi varmasti kauniita maisemia ja mielenkiintoista tutkittavaa pyörän selästä käsin. Sinne ollaan suunniteltu muutaman päivän reissua perheen kanssa.

Helsinkiin muutamaksi päiväksi - mitä olisikaan kesä ilman Helsinkiä? Onneksi siellä asuu nykyään muutamia kavereita, joten aion ehdottomasti kutsua itseni heidän luokseen kylään, hahhah. Suomenlinna ja Löyly kuuluvat ainakin toivelistalle paikoista, joissa haluaisin käydä kesällä.

Yyteri päivä - tulen asumaan kesän Porissa, joten Yyteri päivältä ei voi välttyä, ainakaan jos säät suosivat! Kaverit ja piknik eväät mukaan vaan, ja jos vielä uskaltuisi myös vihdoin mereen uimaan kesän 2016 jälkeen, niin olisi ihan hyvä (tätä kohtaa en silti välttämättä lupaa toteuttaa).

Rentoutumista mökillä - viime syksyllä vanhempani ostivat mökin ihan Porin lähi nurkilta, joten tänä kesänä tulee mökkeiltyä varmaa enemmän kuin vuosiin. Tarkoitus olisi myös hankkia muutama kajakki, joilla pääisisi soutelemaan järvelle.

Päiväreissu Rauman vanhaan kaupunkiin - Vanha Rauma on ihana paikka ja lähellä Poria, joten siellä olisi taas kiva pyörähtää tänä kesänä, ehkä jopa pitsiviikkojen aikaan.

Paljon kirjojen lukemista - tänä vuonna olen lukenut vasta vain muutaman kirjan, joten toivottavasti kesällä ehtisin lukemaan enemmän! Rakas harrastus on taas jäänyt hieman muiden kiireiden ohelle, mutta kesäksi pitää kyllä löytää joku erittäin koukuttava kirja.

Joka aamuinen Satakunnan Kansa - yritän nyt pyrkiä joka aamu kesällä lukemaan Satakunnan Kansan, jotta pysyn kärryillä ajankohtaisista asioista (olen sen verran vanhanaikainen, etten tykkää lukea uutisia netistä, vaan haluan lukea ne paperilta. Se on paljon rentouttavampaa.). Olen päättänyt aloittaa ajoissa valmistautumaan vuoden päästä häämöttäviin journalismin pääsykokeisiin, joissa tarvitsee yleissivistystä sekä tietämystä ajankohtaisista asioista.

Valokuvaamista - viimeinen kohta, muttei vähäisin! Kesä on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle, joten sitä toivottavasti tulee harjoiteltua paljon ja kehityttyä. Suunnitelmissa olisi myös päivittää aktiivisesti juuri luomaani valokuvaus instagram tiliä, mikä löytyy nimellä jennikivimakiphotography.

En tiedä onko tässä paljon vai vähän tekemistä ensi kesälle, riippuu varmaan ihmisestä, miten kokee asian. Itse tykkään olla paljon menossa, ja tänä kesänä olen myös paljon vähemmän töissä tietoisesta päätöksestä, joten ehdin ottamaan kunnolla kaiken irti kesästä. Täytyy nyt vain toivoa, että kesällä on hyvät ilmat!

Lasipurkin kokoinen sekajäteroskis

Sen jälkeen kun opettelin viime syksyllä kierrättämään, huomasin, että tarvitsin yhä vähemmän ja vähemmän sekajäteroskistani. Tänä talvena innostuin myös todella zero waste elämäntavasta, ja aloin miettimään, miten pääsisin turhista roskista eroon, jotka lojuivat ympäri kämppääni. Tuntui, että roskia sai olla koko ajan lajittelemassa ja raahaamassa taloyhtiön roskiksiin (jotka sijaisivat vielä mukavan ylämäen huipulla). Aloin vähentämään roskieni määrää alkamalla ostaa paukkauksetonta ruokaa yhä enemmän ja lopettamalla muovi- ja paperipussien käytön kokonaan kaupoissa. Tartuin myös vihdoin huhtikuun ensimmäisenä päivänä haasteeseen, jossa pyrin mahduttamaan kuukauden sekajätteeni lasipurkkiin. Se onnistui yllättävän helposti ja nyt voin sanoa, että takaisin ei ole paluuta! Plussaa tästä kokeilustani oli vielä se, että kotonani vapautui yksi roskakori, jonne aloin keräämään muovipakkauksia. Ennen niille ei ole ollut mitään paikkaa, ja ne ovat pyörineet pitkin asuntoani odottomassa, että jaksaisin viedä ne roskikseen (ja voin muuten sanoa, että siihen on mennyt melko pitkä aika).

Lasipurkkiin kuukauden aikana kertyi hedelmien tarralappuja, muutama käytetty vanupuikko ja -lappu (näiden tilalle on suunnitelmissa ostaa kestoversiot, heti kun kertakäyttöiset loppuvat), lattialta pölyä ja muuta epämääräistä roskaa keittiöntasoilta sekä lattialta, kuivunut ripsiliima ja yksi käytetty kasvojenpuhdistusliina. Ennen liikenteessä ollessani olen myös heittänyt roskani lähinmpään sekajätteeseen, mutta tämä kokeilu haastoi minut viemään roskani kotiin jotta voin kierrättää ne oikein. Tajusin meinaan, että jos heitän liikenteessä ollessani banaaninkuoret ja rahkapurkkini kaupungin roskakoriin, olisi se sama asia, kuin yrittäisin mahduttaa niitä lasipurkkiini. Eikä niille todellakaan olisi ollut siellä tilaa.

Tuntuu hullulta, että vielä viime kesällä heitin kaiken sekajäteroskikseen mitään sen enempää ajattelematta, kun nyt taas pidän pientä lasipurkkia sekäjäteroskiksenani. Pikku hiljaa tapojani muuttamalla minulle on käynyt roskien kanssa samalla tavalla kuin lihankin kanssa - en enää ikinä voisi kuvitellakaan heittäväni kaikkia roskia sekajätteeseen, aivan kuten en enää osaisi kuvitella syöväni lihaakaan. Voin rehellisesti myöntää, että olen elänyt lähes koko elämäni erittäin epäekologista, kuluttavaa ja tuhlaavaa elämää, mutta vähitellen onneksi silmäni ovat avautuneet näille ongelmille. Yritän koko ajan pienten tekojen avulla irrottautua tästä kulutuskulttuurista ja tuhlaavasta elämäntavasta, koska se ei voi tehdä minua onnelliseksi eikä se myöskään enää tunnu oikealta tavalta elää. En halua sokeasti heittää roskia kilokaupalla roskikseen ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. En ole tajunnut pitkään aikaa roskista syntyvää ongelmaa, koska olen voinut heittää ne pois silmistäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuottamani roska katoisi kokonaan pois, vaan se taakka jää jonkun muun harteille.

Loppuun on pakko vielä todeta, että tämä oli todella palkitseva kokeilu! Suosittelen kokeilemaan - se ei ole oikeasti niin vaikeaa, miltä kuulostaa. Uskon että jokainen pystyy siihen, sillä niin moni asia on kierrätettävissä ja niin monen kertakäyttöesineen voi korvata kestoversiolla. Tämä kokeilu ainakin innosti minua jatkamaan zero waste -elämäntavan opettelua lisää - ties missä pisteessä olen jo vuoden kuluttua! Ihanaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle 💛

Lähiaikojen puhelinkuvia

1.Herkkuiltapalaa, päiväkirjan kirjoittamista ja iltalukemista - täydellistä. 2. Brunssipöydän herkkuosuus ja samalla myös se paras osuus, haha. 3. Illallisella hyvän kaverin kanssa Helsingissä. 4. Kävin katsomassa paljon hehkutetun A Star Is Born -leffan, mikä oli kyllä ihan hyvä, mutta ei saanut sijaa lemppari elokuvieni joukosta.

1. Tuntuu nyt niin oudolta, että tämä kuva on otettu huhtikuussa! Kävin yksi lauantai-ilta lenkillä ulkona, ja löysin tämän ihanan paikan vasta ensimmäistä kertaa. Suunnitelmissa on kyllä palata tuonne uudelleen, kun säät hellivät. 2. Viikonlopun herkkuja kestopussissa - ostan nykyään kaiken mahdollisen kestopusseihin, sillä en enää käytä muovipusseja. 3. Iltapalaa Temptation Islandin parissa, jota olen seurannut koko kuukauden ihan innoissani. Maistoin muuten ensimmäistä kertaa avokadoleipää tämän kuvanoton jälkeen, ja nyt olen aivan koukussa siihen, haha. 4. Porin visiitilläni käytiin kavereiden kanssa Amarillossa, ja ne hetket ovat niitä harvoja, jolloin syön kanaa. En ikinä osta kotiin tai syö koulussa kanaa, mutta silloin tällöin ulkona syödessäni saatan tilata sitä.

1. Mulla on aina ollut tapana käydä äänestämässä vasta oikeana vaalipäivänä, ja niin tein myös tälläkin kertaa. Huomasin muuten tämän kuvan napattuani, että joku oli jaksanut nähdä niinkin paljon vaivaa kuin kirjoittaa tuohon pöytään "ei kannata". 😅2. Niin kaunis auringonlasku, että piti ottaa kuva! 3. Tämän kevään ensimmäinen kunnon jäätelöpallo. Testasin Dumlen makuista jätskiä, ja oli kyllä hyvää. 4. Matkalla opiskelijavappua viettämään! Sain ensimmäisen haalarimerkkinikin, tosin itse haalareita saan odottaa vielä hetken 😂

8 x pääsiäislomalla...

...ostin tämän kevään ensimmäisen jäätelöpallon jätskikioskilta! En ole itseasiassa ostanut sellaista vuosiin, joten se oli siinäkin mielessä jo saavutus.

...lähdin heti junalla Poriin, ja vietin siellä koko loman. Oli kivaa taas pitkästä aikaa olla Porissa hieman pidemmän aikaa.

...mökkeilin niin vanhempien mökillä kuin mummunkin. 

...pääsin testaamaan vihdoin kunnolla uutta kameraani! Pääsiäisloman kuvasaldoksi kertyi tämän postauksen kuvat, muutama koulutehtävä sekä kahden talon asuntonäyttelykuvat.

...vietin hauskan illan kaverini tupareissa, joissa näin niin vanhoja Porin kavereita kuin uusia tuttujakin.

...kävin mummulassa syömässä itsetehtyjä korvapuusteja.

...näin serkkujani, ja vietettiin yksi ilta kokonaan lautapelien ääressä nauraen.
...sain selvitettyä välini tärkeän ihmisen kanssa, ja tuntuu että kuukausia ollut taakka on pudonnut vihdoin harteiltani pois. Tällä hetkellä on kevyt ja hyvä olo. Ehkä tästä onkin nyt hyvä aloittaa kesä.

Toivottovasti myös sulla on ollut rentouttava pääsiäinen 💛

Huhtikuun kuulumisia

Huhtikuu on alkanut aika kivasti, varsinkin kun aurinko on alkanut näyttäytymään ihan kunnolla. Seurasin aika tiiviisti eduskuntavaaleja, ja kyseessä olikin itseasiassa ensimmäiset vaalit, joissa sain äänestää. Pakko myöntää, että muutama vuosi sitten olin aivan kuutamolla politiikasta ja ajattelin sen olevan tylsää, mutta ilmastonmuutoksesta kiinnostuttani sekä nyt vaalien alla sisäinen poliitikkoni selvästi heräsi eloon 😂 Olen käynyt todella paljon keskusteluita ajankohtaisista asioista niin kaverien kuin perheenkin kanssa, ja se on ollut mielenkiintoista ja opettavaa. Sunnuntaina jännitinkin sitten koko loppu illan telkkarin edessä vaalituloksia, oli meinaan sen verran tiukkaa. Osasin odottaa, että vihreiden kannatus nousee, ja olen kyllä iloinen, että puolue sai 5 lisäpaikkaa eduskunnasta! Itsekin annoin ääneni vihreille vaaleissa.
Ehkä tämä nyt riittää siitä politiikasta, sillä minulla on myös muuta kerrottavaa - sain meinaan vihdoin tilattua itselleni kameran, ja se saapui tänään postissa! Niin ihanaa, että on oma kamera, eikä tarvitse enää lainata koulun kameroita. Ostin itselleni rungoksi Canonin 6d mark 2 -mallin, ja siihen lisäksi vielä käytettynä 24-105 mm putken. Odotankin jo pääsiäislomaa, että pääsen kunnolla testailemaan uutta kameraani.
Nyt huhtikuuksi on paljon kivaa vielä tiedossa, esimerkiksi kaverin tuparit ja vappubileet HopLopissa. Tavoitteena on myös vihdoin korkata terassikelit! Koulun puolella taas alkaa pian viimeinen ja kiireisin kuukausi, kun aletaan työstämään näyttötöitä. Olen kuitenkin lähinnä vain innoissani niistä, sillä pääsen toteuttamaan vihdoin omannäköisiä isompia projekteja.

Toivottavasti sunkin huhtikuu on alkanut hyvin 💛

2 helppoa kasvisruokaa arkeen

Soijarouhekastike ja sosekeitto ovat ylivoimaisesti ne ruuat, joita näkyy viikosta toiseen lautasellani. Nämä ovat nousseet vakkariruuikseni monestakin syystä, ja siksi halusin jakaa myös nämä hyvät reseptit blogissani eteenpäin. Ensinnäkin nämä ruuat ovat todella helppoja sekä nopeita valmistaa, jolloin arjessa jää enemmän aikaa muille asioille. Toiseksi myös maku on super hyvä, ja kolmanneksi vielä raaka-aineetkin ruokiin ovat halpoja. Jos nyt neljäskin syy pitää keksiä, niin plusssaa on myös se, että nämä ovat kasvisruokia! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, varsinkin jos haluaa lisätä omaan arkiruokailuunsa enemmän kasvipainotteista ruokaa.

Soijarouhekastike, 4 annosta

500 g tomaattimurskaa

70 g tomaattisosetta
4 dl soijarouhetta
noin 2 dl vettä
2 dl kaura kasvisrasvaa
1 kasvisliemikuutio
2 tl sipulimaustetta (en itse käytä sipulia, mutta uskon että sekin sopisi tähän)

Oman maun mukaan juustokuminaa ja kurkumaa

1. Lisää kuumalle pannulle tomaattimurska, tomaattisose, vesi, soijarouhe sekä mausteet. Sekoittele noin muutama minuutti.

2. Kaada kastikkeeseen vielä kaura kasvisrasva, ja anna hautua noin 10 minuuttia.

Sosekeitto, 2 annosta

1 omena
n. 500 g porkkanoita
1 pakkaus Go Greenin punaisia linssejä
1 kasvisliemikuutio
1 dl kauramaitoa (tai jotakin muuta kasvimaitoa)
n. 1 tl kurkumaa, juustokuminaa ja tinjamia

1. Kuori ja paloittele omena sekä porkkanat. Kaada kattilaan noin 6 desiä vettä, ja keitä omenan ja porkkanan paloja noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää samaan kattilaan myös kasvisliemikuutio ja mausteet.

2. Anna vihannesten jäähtyä hetken aikaan ennen soseuttamista blenderillä. Kaada vihannekset vesineen blenderiin sekä lisää myös huuhdellut linssit. Soseuttamisen voi tehdä myös sauvasekoittimella.

3. Soseuttamisen jälkeen sekoita vielä 1 desilitra kauramaitoa keittoon, kunnes se on valmis syötäväksi!

Helsinkiin opiskelemaan

Olin vuosia aivan hukassa sen asian kanssa, että mihin korkeakouluun hakisin. Olen aina tiennyt, että haluan jatkaa lukion jälkeen korkeakouluun, mutta ainoat koulut, jotka oikeasti kiinnostivat, tuntuivat olevan saavuttamattomissa minulta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tiedän 100 prosentin varmuudella, minne haluan tähdätä. Ne unelmat, joita en edes uskaltanut tunnustaa ääneen, ja joita hahmottelin jo varovaisesti 15-vuotiaana, ovat nyt aivan selkeinä mielessäni. Ne ovat unelmia, mutta ne ovat muuttuneet myös tavoitteiksi.

Lukion viimeisenä vuonna arvoin kolmen eri medianomi-koulutuksen välillä: valokuvauksen, journalismin ja elokuva- ja tv-alan. Valinta tuntui niin ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta onneksi päätin lykätä päätöstä ja lähteä opiskelemaan ammattikouluun valokuvaajaksi. Olin aivan oikeassa siinä, että kun pääsen opiskelemaan media-alan perusteita, ajatukseni voisivat kirkastua.

Nyt minulla on vihdoin jokin suunta: haen keväällä 2020 valmistumiseni jälkeen Helsingin Haaga-Heliaan journalismikoulutukseen. Olen tutkinut jopa koulutuksen kaikki pakolliset ja valinnaiset kurssit, ja voin sanoa, että se tuntuu ainoalta oikealta paikalta minulle. Haluan ehdottomasti olla valokuvaaja, mutta haluan tehdä myös paljon muutakin media-alaan liittyvää. Journalismikoulutuksessa yhdistyy sopivasti kaikki mielenkiinnonkohteeni: kirjoittaminen, valokuvaus, yhteiskunta, videokuvaus, vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä luovatyöskentely. Kursseja oli vaikka minkälaisia: luova kirjoittaminen, haastattelutekniikat, esiintyminen, lehden taitto, radio- ja tv-työskentely... Tuntuu, että haluaisin osallistua jokaikiselle kurssille!

Tuntuu hauskalta, että aion oikeasti toteuttaa lapsuuden haaveeni - unelma-ammattini oli lapsena vuosia kirjailija ja vähän myöhemmin toimittaja. Kirjoittaminen on ollut elämässäni vahvasti läsnä jo ennen kuin opin edes itse kirjoittamaan, sillä pyysin aina äitiäni tekstittämään piirtämäni tarinat (ja siltikin mokaan vielä yhdyssanojen kanssa, mikä alkaa olla jo melko koomista 😅). Tuntuu, että olen kasvanut kirjoittajaksi, ja se on yksi asia, mitä haluan tehdä aina. Nyt varsinkin tämän nykyisen blogini luotua olen tajunnut, että haluan oikeasti työn, jossa saan kirjoittaa.

Mutta miksi sitten olen päättänyt juuri hakea Helsinkiin? Turussakin olisi sama journalismikoulutus, mutta olen päättänyt raapustaa 2020 kevään yhteishakulomakkeeseen vain Haaga-Helian. Ajattelen, että on pienempi paha viettää yksi tai kaksi välivuotta, kuin päästä heti opiskelemaan kaupunkiin, jossa ei halua asua neljää vuotta. Välivuosi ei tunnu pahalta vaihtoehdolta minulle, sillä voin aivan hyvin keskittyä valokuvaushommiin, matkustella ja ehkä jopa perustaa oman toiminimen, mistä olen haaveillut pitkään. Minulla on vahva halu rakentaa oma elämäni pääkaupunkiseudulle, sillä se paikka tarjoaa eniten mahdollisuuksia Suomessa, ainakin omalla alallani. Vaikken pääsisi heti ensiyrityksellä kouluun sisään, suunnitelen muuttoa pääkaupunkiseudulle töiden perässä.

Nyt tuntuu, että yksi taakka on pudonnut harteiltani. Lukioaikoina olin niin ahdistunut siitä, mitä teen koulun loputtua, samalla kun niin monella muulla oli selvät yliopistosuunnitelmat. Ajattelin, että minunkin pitäisi tehdä jotakin "järkevää", ja harkitsin meneväni lukemaan yliopistoon psykologiaa, vaikka olin pienestä tytöstä asti haaveillut aivan muista asioista. Onneksi kuuntelin omia unelmiani, uskalsin hahmotella niitä paperille ja lopulta myös sanoa ne ääneen. Jos siellä ruudun takana on joku toinen, ketä on myös yhtä ahdistunut tulevaisuudestaan kuin minä joskus olin, suosittelen kokeilemaan seuraavaa: kirjoita paperille kaikki se, mitä sinä todella haluaisit tehdä elämässäsi, jos voisit tehdä mitä vain. Kirjoita kaikki ajatukset ilman mitään suodattimia, vaikka ne tuntuisivatkin kuinka mahdottomilta tai noloilta. Kun unelmat kirjoittaa paperille, ne muuttuvat heti paljon konkreettisemmiksi tavoitteiksi. Seuraavaksi voitkin tehdä toimintasuunnitelman, miten onnistuisit saavuttamaan paperille kirjoittamasi asiat. Itse ainakin pelkään enemmän yrittämättä jättämistä, kuin epäonnistumista. 💛