Kiitollisuuspäiväkirja

Oon kuluneen kevään ja kesän aikana yrittänyt opetella kiinnittämään enemmän huomiota siihen, ovatko ajatukseni negatiivisia vai positiivisia, sekä pyrkinyt muuttamaan ajatusten kurssia silloin kun huomaan vellovani turhassa negatiivisuudessa. Jopa 75% ajatuksistamme päivän aikana ovat negatiivisia! Mä ainakin huomaan päivittäin vatvovani yksin asioita, joihin en voi mitenkään vaikuttaa ja jotka laskevat yleistä mielialaani. Heti kun saan itseni näistä ajatuksista kiinni, olen tietoisesti opetellut vaihtamaan ajatuksenjuoksuani asioihin, mistä olen sillä hetkellä kiitollinen. Vaikka emme voi muuttaa joitakin asioita elämässämme, voimme aina vaikuttaa siihen mitä me ajattelemme. Ajatteleminen on kuin lihas, mitä pitää treenata.

Siispä tänään olen kiitollinen:

Opiskelupaikan saamisesta! Tällä hetkellä en halua elämässäni mitään muuta niin paljoa kuin olla korkeakouluopiskelija ja pelkkä tulevan syksyn ajatteleminenkin saa mut lähes hyppimään riemusta. Kahden vuoden odotuksen jälkeen tuntuu että osaan arvostaa tulevaa elämänvaihettani aivan uudella tavalla.

Uudesta asunnostani Turussa, minne pääsen muuttamaan elokuussa. Sain napattua itselleni ihanan uudiskohteen aivan täydelliseltä asuinalueelta. Uskon, että tuun viihtymään siellä pitkään. Mikä parasta, mulla on vihdoin astianpesukone ja parveke!

Parin tunnin omasta ajasta, sillä se on nykyään niin vähissä töiden ja muiden menojen takia. Tällä hetkellä makoilen vain sängyssä ja syön maissikakkuja maapähkinävoilla. Parasta herkkua ikinä.

Voimakkaasta tunteesta salitreenin jälkeen. Kesällä on vaikea pitää salirytmiä yllä, mutta kun sinne pari kertaa viikossa kerkeää niin olo on mahtava.

Viikonlopun vapaista - vaikka töitä on paljon arkena, parasta on se että viikonloput ovat lähes aina vapaat. Silloin ehtii sitten tekemään spessumpia juttuja ajan kanssa, esimerkiksi ensi perjantaina oon lähdössä perinteiselle roadtripille teltan ja hyvän ystävän kanssa!

4 muuttoa kesän aikana ja uusi työ

Hei pitkästä aikaa kuulumisien muodossa! Kesäkuu on alkanut super kivasti ja jos sama meininki vielä jatkuu, uskallan väittää että tästä tulee paras kesä ikinä. Oon käynyt Porin terasseilla, telttaillut Yyterissä, järjestänyt yllätyssynttärit, tutustunut uusiin ihmisiin ja mökkeillyt Joutsijärvellä ja Orivedellä. Aloitin myös 2 viikkoa sitten Satakunnan Kansassa kesäkuvaajana, ensimmäistä kertaa palkallisena oman alani töissä. Jännitti kyllä aika paljon, mutta nyt kahden viikon jälkeen olen saanut rutiinit rullaamaan ja itsevarmuutta tekemiseeni.

Kesän asumiskuviot jos jotkut on olleet aivan sekaisin. Muutin kuukausi sitten Kuopiosta Poriin vanhempieni luo, mutta ehdin asustella siellä vain 3 viikkoa, sillä lapsuudenkotini myytiin. Tällä hetkellä asun yksin keskustassa Airbnb asunnossa, koska kellään meidän perheestä ei ole kämppää 😂 Heinäkuun ensimmäisenä päivänä pääsen kuitenkin muuttamaan vanhempieni uuteen kotiin väliaikasesti.

Viime viikolla sain myös tiedon siitä että mut on valittu Turkuun opiskelemaan journalismia!! Nyt pitäisi alkaa etsimään Turusta kämppää ja muuttaa elo- tai syyskuussa sinne. Onneksi mun sekavat asumiskuviot vaan huvittaa mua ja oon lähinnä innoissani kaikista muutoista -tykkään kaikesta uudesta. 

Tällä hetkellä päälimmäisin tunne on onnellisuus, pitkään aikaan. Oon ympäröinyt itseni oikeilla ihmisillä, mun tän hetkinen suurin unelma toteutui kun pääsin opiskelemaan journalismia, mulla on paras kesäduuni ikinä ja oon oma itseni enemmän kuin koskaan olen voinut tai uskaltanut. xx

Mitä syön päivässä - kesäkuu

Moips! Tuli fiilis kuvata pitkästä aikaa tänne blogiin mitä syön päivässä -postaus. Olin välivuorossa, joten söin vähän oudossa järjestyksessä ruuat - en yleensä tykkää syödä iltapalaksi suurta ateriaa. Kesäisin mun ruokailurytmistä tulee kyllä usein muutenkin sekava, enkä varmasti ole ainoa. Tää on kuitenkin tätä kiireistä arkea aidoimmillaan :D

Klo 9:00 aamupala

Mun aamupala on aina sama vuodesta toiseen: lautasellinen puuroa. Puuron sekaan laitoin proteiinijauhetta ja päälle marjoja ja pähkinöitä (niin kuin joka päivä😂). Lasissa on tuorepuristettua appelsiinimehua.

Klo 13:00 välipala

Söin kuvauskeikkojen välissä autossa 5 maissikakkua maapähkinävoilla, aika köyhät eväät kyllä pakko myöntää. Näiden avulla jaksoin kuitenkin odottaa lounastaukoa, vaikka aika nälkä silloin jo olikin. Maissikakut maapähkinävoilla on paras terveellinen herkku, suosittelen <3

Klo 16:00 lounas 

Oli aika järkyttävä nälkä, kun vihdoin ehdin neljän aikaan pitämään ruokatauon. Mulla ei lehtikuvaajana ole säännöllistä ruokatuntia, vaan se pidetään silloin kun ehtii keikoilta ja itselle parhaiten sopii. Lounaana mulla oli makaronista, tofusta ja kukkakaalista koottu annos.

Klo 19:00 "iltapala" 

Työpäivän loputtua pyöräilin vihersmoothien voimalla kotiin. Tähän tuli 1 banaani, puolikas avokado, pinaattia, pakastemangoa, proteiinijauhetta ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Lupaan että on super hyvää, ulkonäöstä huolimatta! Syön nykyään tätä vihersmoothieta lähes joka päivä välipalaksi tai iltapalaksi 😂

Klo 21:00 päivällinen

Päätin päiväni ateriaan minkä yleensä söisin viiden kuuden aikaan, mutta välivuoron takia sen syöminen venähti. Lautasella on paistettuja perunoita, nyhtökauraa ja herne-maissi-porkkanaseosta.

Sellaset ruuat tällä kertaa, aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:
Mitä syön päivässä -syyskuu
Mitä syön päivässä -lokakuu

xx

Vaatekaapin uudistus

Muuton yhteydessä päätin käydä koko vaatekaappini läpi rankemmalla kädellä kuin koskaan ennen. Sääntönä oli luopua kaikesta, mikä ei tunnu 100% hyvältä. Lopputuloksena noin 70% vaatteistani saivat häädön kirpparille ja lahjoitukseen. 

Olo karsimisen jälkeen oli todella puhdistunut. Vaattekaappini on pursunut vaatteista, joita olen ostanut lukioaikoina ja joissa on joku ärsyttänyt. Koen, etten enää täysin ole se sama ihminen kuin lukiossa, enkä siksi myöskään halua käyttää sen ajan vaatteita. Ne vaatteet kertoivat entisen minun tarinaani, ja nyt haluan ilmaista itseäni eri tavalla.

Innostuin myös ensimmäistä kertaa nettikirppistelemään ja tulikin alku huumassa ostettua aika paljon sitä sun tätä. Kaikki ostokset olivat kuitenkin sellaisia, mitä olin jo pidemmän aikaan halunnut ja jotka koin sopivan uudistuneeseen vaatekaappiini. 

Paita Zadaa nettikirppis / farkkuhame Zadaa nettikirppis / kengät Patakirppis Pori / Laukku Lovia / aurinkolasit Lindex / ponnari kaverilta saatu

Tällä hetkellä vaatekaapissani on:

3 kpl farkkuja
1 kangashousut
1 tekonahkahousut
1 olohousut
5 kpl treenihousuja
4 kpl shortseja

1 huppari
5 kpl villapaitoja
8 kpl paitoja
4 kpl t-paitoja
10 kpl toppeja
5 kpl treenipaitoja
1 farkkuhame
2 kpl juhlamekkoja

Yhteensä kaapistani löytyy 51 vaatekappaletta, mikä tuntuu yllättävän isolta luvulta, vaikken mielestäni omista paljoa vaatteita (ainakaan muihin kavereihini verrattuna). Luvusta puuttuu tietty ulko- ja alusvaatteet sekä kengät, mutta olen ihan tyytyväinen saavutukseeni - haluan pitää vaatekaappini mahdollisemman minimalistisena. Katsotaan, mihin tämä vielä kehittyy jatkossa xx

Lukion jälkeen amikseen osa 2

Tuntuu oudolle, että nyt olen virallisesti ammatiltani kuvallisen ilmaisun toteuttaja. Suoritin Kuopiossa median alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon erikoistuen valokuvaukseen, mutta opiskelin myös muutaman kurssin graafista suunnittelua ja yrittäjyyttä. 

Olen ylpeä itsestäni, että uskalsin kulkea omaa reittiäni välittämättä muiden mielipiteistä. Nyt kahden vuoden jälkeen voin sanoa, että ammattikoulu oli paras päätös minkä tein abivuonna. En jäänyt välivuodelle kaupan kassalle miettimään mitä oikein haluaisin elämältäni tai löytänyt itseäni väärästä korkeakoulusta. Sen sijaan tutustuin uuteen kaupunkiin, opin käyttämään media-alan tietokoneohjelmia, opiskelin studiokuvausta, tutustuin ensimmäistä kertaa graafiseen suunnitteluun ja rakastuin siihen, tein 10 sivuisen liiketoimintasuunnitelman ja olin 2 kuukautta töissä Savon Sanomien toimituksessa. Kaiken lisäksi valmistumiseni jälkeen työllistyin Satakunnan Kansalle kesäkuvaaksi!

Välillä on kyllä silti harmittanut, kun on seurannut vierestä lähes kaikkien kavereiden railakasta opiskelijaelämää. Onneksi tiedän, että munkin aika koittaa vielä. Lukion jälkeen en edes olisi ollut valmis korkeakouluopintoihin, mutta nyt en halua mitään muuta enempää. Kahden vuoden media-alan ammattiopinnot kirkastuttivat mulle sen, mitä oikein haluan elämässäni tehdä.

Mun mielestä ammattikouluista pitäisi puhua enemmän lukiolaisille. Vaikka tähtäisikin korkeakouluun, voi amis olla hyvä paikka viettää välivuotta, jos ei halua kerätä rahaa vaan päästä lähemmäs tavoitettaan. Varsinkin graafikon, valokuvaajan, kuvataiteilijan, videokuvaajan tai muun luovan alan urasta haaveilevalle suosittelisin amisopintoja välivuodelle, jos tuntuu että omia taitoja olisi hyvä prepata pääsykoetta varten tai haluaisi verkostoitua alan työelämään (amikessa opintoja saa suorittaa työpaikoilla niin paljon kuin haluaa!). Sairaanhoitajan uraa pohtivalle voisi olla paikallaan kokeilla lähihoitajan opintoja ilman ensikertalaisuuden menettämistä ja esimerkiksi rakennusarkkitehdille olisi varmasti hyötyä saada käytännönkokemusta työmaalta. Jos vielä tekee tutkinnon loppuun asti, voi korkeakoulukesät sitten viettää oman alan töissä paremmalla palkalla 😉

 

Kirjoitin 2018 lokakuussa samasta aiheesta postauksen, juuri kun olin aloittanut opinnot amiksessa. Suoraan sanottuna hävettää koko postaus sen epäsulavan tekstin ja kuvien takia, mutta jos joku haluaa lukea lisää pohdintoja aiheesta, niin tästä klikkaamalla pääsee siihen käsiksi. Postaus on itseasiassa noussut koko blogini luetuimmaksi tekstiksi! Jos ei muuta, niin ainakin huomaa miten olen tässä kahden vuoden aikana kehittynyt niin kirjoittamisessa, kuvaamisessa kuin kuvattavana olemisessakin... 😂

Palaillaan taas, näin kesän alettua oon päässyt kunnon vauhtiin xx

Hyvästit Kuopiolle

Kahden vuoden asustelu Kuopiossa tuli tänään päätökseen, enkä voi olla itkemättä lausetta kirjoittaessani. Rintaa puristaa ja ahdistaa kun edes mietin, etten enää ikinä voi palata Puijonlaakson maailman ihanimpaan kämppääni metsän ja järven viereen. En enää päivittäin suhaile edes takaisin bussilinjalla 6 tai kuule ympärilläni puhuttavan hauskankuuloista murretta. Olen aika yllättynyt, miten hyvin sopeuduin kuopiolaiseksi niin nopeasti. Oikeastaan en ole edes vielä tajunnut, ettei mun koti ole enää siellä. Ikävä on jo nyt.

Tuntuu, että Kuopio jätti lähtemättömän jäljen muhun. Rakastuin sen korkeana kohoaviin havumetsiin, joka kulman takana sijaitseviin järviin, suuriin siltoihin, kallionkielekkeisiin ja mäkiseen maastoon (toisaalta aloin vihaamaan pyöräilyä). Se kaikki oli jotain ihan uutta merenrantakaupunkilaiselle. Ehkä joskus vielä ostan mökin itselleni Kallaveden rannalta.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen kasvanut myös henkisesti eniten koko elämäni aikana. Identiteettini ja maailmankuvani ovat hiotuneet ja olen ottanut täyden vastuun omasta elämästäni. Isäni kiteytti hyvin: "kaksi vuotta sitten kuskasin kiukuttelevan teinin Kuopioon, ja nyt hain sieltä aikuisen tyttären". Ei tässä vieläkään taideta ihan aikuisia olla, mutta ero on aika huikea lukioaikoihin.

Ensi syksyllä muutan taas uuteen kaupunkiin etsimään uusia seikkailuja, mutta nyt on koko kesä edessä Porissa. Siitä aion nauttia.

Teen vielä erikseen postauksen mun opinnoista Kuopiossa, joten palaillaan xx

5 paljastusta Instagram-kuvieni takaa

Monta kertaa on tullut naurettua sille, että tietäisivätpä ihmiset mitä kuvieni takana todella tapahtuu ja millaisia ongelmia joudumme kuvaushetkinä aina ratkomaan. Joskus mikään ei mene niin kuin on ajatullut tai suunnitellut, ja välillä taas kuvat syntyvät sattuman tulokseana. Nyt pääsettekin kurkistamaan kulissien taakse seuraavien viiden paljastuksen myötä, joita kuvaa katsoessa ei tulisi edes mieleen.

1. Huvittavin kuvauskokemus

Olin kuvitellut kuvanoton mielessäni taas helpommaksi mitä se todellisuudessa oli - käsieni asento meni koko ajan aivan pieleen, joten lopulta ystäväni kameran takaa asetteli käteni ennen kuin menin suihkun alle. Tämä taas tuotti sen ongelman, etten pystynyt painamaan suihkun napista - niimpä jouduin jalalla taiteilemaan suihkun auki, käsiä samalla pitäen kyseisessä asennossa 😂 Suihkun allakaan en pystynyt olemaan kuin muutaman sekunnin, joten koko näky on varmasti ollut silminnäkijöille huvittavaa seurattavaa. Saatiin kuitenkin lopulta tämä yksi ainoa ruutu onnistumaan!

2. Fobian äärellä

Ehdottomasti kuumottavin kuvaushetkeni. Ampiaspelkoni voisi varmaan jo luokitella fobiaksi, mutta onnistuin uhmaamaan sitä hienon kuvan toivossa. Näytän rauhalliselta, mutta oikeasti sykkeeni oli varmaan tuhat ja aina välillä juoksin pellon reunalta kiljuen pois, kun kuulin ampiaisen surinaa. Eikä tuo paikkakaan nyt niin hieno ollut kuin kuvasta voisi ajatella. Keskelle omakotitaloja oli istutettu pieni kaistale auringonkukkia, ja tuli jopa hieman tunkeilija olo kuvata niin lähellä toisten koteja.

3. Photoshop paljastus

Kyseisen kuvan lehtiä sain heitellä melko kauan, kunnes tämä ruutu onnistui niin lehtien sijainnin kuin asennonkin puolesta. Tosin yksi vika alkuperäisessä kuvassa oli: liian vähän lehtiä. Päätin lopulta photoshopata toisesta kuvasta lisää lentäviä lehtiä, ja niitä olisi enemmänkin, jos minulla ei olisi ollut hirveä kiire junaan ja olisin malttanut odottaa kuvan julkaisemista, haha.

4. Tekohymy kameralle

Hetki ennen tätä kuvaa ei todellakaan naurattanut. Meillä oli ollut muita suunnitelmia, olimme matkustaneet nähtävyyskohteelle vain todetaksemme että se oli kiinni. Päädyimme harhailemaan tuntemattomalle alueelle ärsyyntyneenä, kunnes huomasin tuon aivan täydellisen kuvausspotin. Vasta kuvien jälkeen lähdettiin hymyssä suin pois 😂 Jälkeen päin naurattaa, miksi tuollaisesta pikku jutusta ylipäätänsä piti pahoittaa mielensä.

5. Vahinkokuva

Kuten otsikko kertoo, ehkä elämäni ainut onnistunut vahinkokuva! Tässä olin juuri siirtämässä hiuksia pois kasvoiltani ja samalla sanomassa kuvaajalle jotakin. Aluksi myös tämänkin kuvan kohdalla oli pientä säätöä: ikkunasta tuleva valo synnytti kasvojeni oikealle puolelle ikävän varjon. Päädyttiin ratkaisemaan ongelma virittelemällä valkoinen lakana viereeni heijastamaan valoa varjopuolelle, mikä oli ihan oma työmaansa, kun lisäkäsiä lakanan pitelemiseen ei ollut tarjolla. Vaivan näkeminen kuitenkin palkittiin lopulta!

Välillä kyllä mietin tosissani, miksi olen valmis näkemään näin suuren vaivan yksittäisen kuvien eteen itsestäni. Toisaalta se kehittää ongelmanratkaisukykyä valokuvaajana, tuo onnistumisen tunteita ja muutenkin kehittää minua alan opiskelijana. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan tulen jatkossa kehittymään Instagram-kuvieni suhteen.

Näiden ajatusten saattelemana toivotan teille kaikille ihanaa ystävänpäivää!