Itse tehdyt rottinkiovet
Laihdutuskulttuuri on kaikkialla

Vasta viime aikoina olen somen ansiosta tajunnut, kuinka paljon laihdutuskulttuuri vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään. Pidämme laihdutuskulttuurin istuttamia ajatuksia jo normeina, ja siksi niiden olemassaoloa on vaikea huomata. Emme myöskään huomaa sitä, miten ne vähitellen sairastuttavat mielemme.
Media on täynnä otsikkoja: "Uusi vuosi ja uusi terveellinen elämä!", "Kolmessa kuukaudessa kesäkuntoon!", "Kasvata pakaroita samalla kun kiinteydyt!", "Herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa!", "Syödään oikein ja puhtaasti!". En varmasti ole ainoa, joka on klikannut kyseisen tapaisia otsikkoja tai ostanut kiinteytymistä lupaavia sali- ja ruokavalio-ohjelmia.
Laihdutuskulttuurin siemenet kylvetään jo heti syntymästä asti, kun lapset ottavat mallia lähipiirinsä aikuisilta. Pienestä asti opimme myös tiedostomattomasti mikä on meitä ympäröivän yhteiskunnan mukaan hyvää ja kaunista: leikimme sairaalloisen laihoilla Barbie ja Bratz nukeilla ja rakastamme vaaleita langanlaihoja Disney prinsessoja ja prinssejä.
Laihdutuskulttuurissa tietynlainen keho on ylitse muiden: laiha ja rasvaton oikeista kohdista. Laihdutuskulttuurisessa yhteiskunnassa lihavuuteen liittyy kaavamaisia käsityksiä ja negatiivisia mielleyhtymiä: niiden mukaan lihavat ihmiset ovat rumia, laiskoja, sairaita, surullisia ja tietämättömiä. Laihuus taas kulkee käsi kädessä älykkyyden, sosiaalisen kyvykkyyden ja muiden hyvien ominaisuuksien kanssa. Yhteiskuntamme on täynnä esimerkkejä siitä: tv-sarjojen ja elokuvien ihailtavat päähenkilöt ovat aina laihoja. Lihavat henkilöhahmot ovat taas niitä, jotka ovat kömpelöitä, tyhmiä, epäsuosittuja tai pelkureita. Heidän kustannuksellaan tehdään huumoria. Se on väärin ja se kertoo vääränlaista totuutta. Ei ihme, että niin moni ihminen pelkää lihoamista.

Lähde: Stiina Hänninen: Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien kokemana akateeminen väitöskirja
5 x parhaat kirppislöydöt
1. Nahkatakki
Tän syksyn paras löytö on ehdottomasti ollut kuvan nahkatakki. En oo omistanut vuosiin nahkatakkia ja nyt oon käyttänyt sitä senkin edestä, lähes joka päivä. Täydellinen lokakuun säihin! Tää nahkatakki löytyi Turun Puukirppikseltä.
Paras kesä 2020 (kuvapläjäys)

Uusi koti Turussa


Tällä hetkellä istun lattialla patjan päällä. Vaatekaapista puuttuu ovet, sängyn tekele jäi Poriin ja koko kämppä on täynnä pahvilaatikoita ja tyhjiä sanomalehtipapereita. Sähkösoppariakaan en ole vielä tehnyt, ups.
Eilen musta tuli vihdoin turkulainen. Tuntuu oudolle, mutta samalla tää on parasta ikinä. Kämpän löysin Kakolan entisestä vankilarakennuksesta, ja asuinalue on ihan super kaunis. Lähikauppaan reitti kulkee funikulaarilta Aurajoen rantaan ja sen toiselle puolelle lautalla (turkulaisittain förillä). Mielenkiintoista.
Oon niin onnellinen mun uudesta 24 neliön kodista, enkä jaksaisi odottaa että saan loputkin huonekalut valmiiksi ja paikoilleen. Aloitin viime viikolla tekemään sängyn runkoa trukkilavoista sekä kutomaan itselleni päiväpeittoa - haluan sisustaa uuden kotini mahdollisimman ekologisesti. Lisäksi isä lupasi tehdä mulle uuden keittiönpöydän ja sen kaveriksi oonkin etsinyt mustia pinnatuoleja Torista. Vaatekaapin ovet taas odottavat lattialla sitä että teen niistä itse rottinkiovet (toivottakaa mulle onnea 😂). Lisää kotijuttuja on siis tulossa tänne blogiin syksyn aikana!
Kiitollisuuspäiväkirja

4 muuttoa kesän aikana ja uusi työ


Hei pitkästä aikaa kuulumisien muodossa! Kesäkuu on alkanut super kivasti ja jos sama meininki vielä jatkuu, uskallan väittää että tästä tulee paras kesä ikinä. Oon käynyt Porin terasseilla, telttaillut Yyterissä, järjestänyt yllätyssynttärit, tutustunut uusiin ihmisiin ja mökkeillyt Joutsijärvellä ja Orivedellä. Aloitin myös 2 viikkoa sitten Satakunnan Kansassa kesäkuvaajana, ensimmäistä kertaa palkallisena oman alani töissä. Jännitti kyllä aika paljon, mutta nyt kahden viikon jälkeen olen saanut rutiinit rullaamaan ja itsevarmuutta tekemiseeni.


