6 x parasta tällä hetkellä

Jokapäiväiset ihmiskohtaamiset - neljäs viikko on lähtenyt käyntiin Savon Sanomilla, ja työn ehdottomasti parhain asia on ollut päivittäiset ihmiskohtaamiset. Olen saanut tavata joka päivä uusia ihmisiä, joilla on ollut kerrottava oma ainutlaatuinen tarinansa tai näkökulmansa. Se jos jokin on ollut antoisaa - tuntuu, etten ole hetkeen oppinut näin paljoa kuin nyt, kolmisen viikkoa lehtikuvaajana olleena.

Jouluvalot - hymyltä ei voinut välttyä, kun huomasin viime viikolla Kuopion keskustaan ripustetut jouluvalot! Vuoden pimeimpänä aikana pienilläkin valoilla on niin suuri merkitys.

Yksin asuminen - parasta on se ettei tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään. Voin rauhassa maata asuntoni lattialla ja vääntää radion nupit kaakkoon tai vaihtoehtoisesti kiinnitelllä porkkanoita roikkumaan pyykkinarulle niin kuin tein viime syksyllä valokuvataiteen kurssia suorittaessa. Ei ole ketään kurtistelemassa kulmiaan kun tanssin 2000 luvun hittien tahtiin keskellä huonetta tai siirtelen huonekaluja jatkuvasti ympäri kämppää kuvausten takia. Elämää parhaimmillaan!

Mom jeans farkut - ehkä paras keksintö tähän aikaan vuodesta, sillä niiden alle mahtuu vaikka kuinka monet legginssit tai juoksuhousut. Tänä talvena en varmaan muita housuja puekaan päälleni, haha.

Kuopion Saana - spa ja sauna tähän aikaan vuodesta? Kyllä kiitos! Kävin viikko sitten testaamassa Kuopion Saanan ja ai että se oli ihana paikka! Poreallas, lämpimät ulkoaltaat ja saunat lämmittävät mieltä vielä kotiin tullessakin. Ehdottomasti aion suunnata sinne vielä uudelleen tänä talvena! 

Äänikirjasovellus - kirjojen lukeminen on jäänyt kiireisen arjen takia, mutta onneksi niitä voi silti kuunnella liikkeellä ollessa tai kotona siivotessa. Pienet vieroitusoireet alkaa jo kyllä olemaan paperisten sivujen kääntelystä, mutta onneksi ne helpottavat edes hieman Michelle Obaman elämäkertaa kuunnellessa ja ihmetellessä. 

Tällä hetkellä yritän selviytyä 60 tunnin työviikoista, joten kiirettä tosiaan on koko marraskuu. Toivottavasti kuullaan taas pian xx

Uupumisen vaara

Viisi kertaa viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä Savon Sanomilla valokuvaajana, siihen päälle vielä työvuorot HopLopissa, tämä blogi, rästiin jääneet koulujutut, salitreenit, sosiaalisen elämän ylläpito ja yhdeksän tunnin yöunet. Sitten pitäisi vielä ehtiä tiskaamaan, pyykkaamaan ja järjestelemään takaisin kaikki ne tavarat, jotka olen hirveässä kiireessä heittänyt lattialle. 

Kun kaiken lisäksi vielä vuoropäällikkö kysyy työvuorossa multa, pääsisinkö ylihuomenna taas töihin, en keksi yhtäkään kieltävää perustelua. Hetken hiljaisuuden jälkeen takeltelen että "joo kai mä voin tulla". Olen juuri ollut aamulla kahdeksan tuntia Savon Sanomilla, ja sieltä rientänyt suoraan HopLoppiin koko loppuillaksi. Sinä hetkenä tekisi mieli itkeä - miksen voinut vain sanoa, että mä en jaksa tulla? Että mä en jaksa tehdä viikossa montaa 12 tuntista työpäivää ja olla samalla vielä kuutena päivänä viikosta töissä? Miksei se ole mielestäni hyvä syy kieltäytyä?

En ikinä ole osannut sanoa ei töille, ellei minulla ole mielestäni ollut jotakin "kunnon" syytä - esimerkiksi että olen todella kipeänä. Nyt jos koskaan minun kuitenkin pitäisi määritellä nuo syyt uudelleen, sillä uupumisen ennaltaehkäisy on aivan yhtä pätevä syy kieltäytyä extratöistä kuin 39 asteen kuumeesta kärsiminen. Olen joutunut katsomaan työuupumusta kasvoihin vuosia lähipiirissäni, ja se on saanut ymmärtämään, että peli pitää viheltää poikki paljon ennen kuin lyyhistyy maahan nousematta sieltä enää. 

Jostain minun on pakko karsia, ja ensimmäisenä se on siivous. Kämppäni on kuin täystuho, eikä minulla edes ole ollut yhtäkään lautasta puhtaana viikkoon - olen syönyt eväsrasioista. Minun pitää myös hyväksyä se tosi asia, että tässä elämäntilanteessa en vain ehdi sinne salille neljää kertaa viikossa, vaan kaksikin on jo hyvä saavutus. Lopuksi vielä kaikkein tärkein: minulla on oikeus sanoa ei. Ensi viikolla kieltäydyn joka ikisestä lisätyövuorosta.

Muistakaa tekin levätä tarpeeksi, elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista xx

Rehelliset kuulumiset

Viime helmikuussa kirjoitin postauksen siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Tajusin juuri, että siitähän on jo puoli vuotta aikaa - nyt jos koskaan olisi aika päivittää kuulumiset taas ajantasalle! Klikkasin itseni siis heti ensi alkajaisiksi helmikuun postaukseen, ja se veti kyllä hiljaiseksi. Tajusin konkreettisesti, miten pitkän matkan olen kulkenut viimeisen puolen vuoden aikana. Niin moni asia on muuttunut. Luojan kiitos että onkin. Vaikka joudun kamppailemaan yhä niiden samojen asioiden kanssa mistä helmikuussa kirjoitin, en koe enää olevani täysin rikki. Elämä on taas vienyt minut mukanaan.

Viime talvi ja kevät menivät aika sumussa. En juuri muista edes mitä tein - kävin salilla ja kirjoitin kotona päiväkirjaa, tutuistuin muutamaan uuteen tyyppiin. Hengitin ihmissuhdedraamaa. 

Kesäksi menin takaisin Poriin ja elin rentoa elämää. Matkustelin paljon ja alkoholin käyttö vuoden lähes nollatoleranssista nousi kesän festareiden ja juhlien takia pahimmillaan viiteen kertaan viikossa (en suosittele). Kesä oli täynnä ihania kokemuksia, mutta silti se toi mukanaan paljon surua ja syvää pettymystä. Kun lähdin elokuussa takaisin Kuopioon, olin lopulta aika helpottunut. Sen jälkeen asiat ovatkin alkaneet muuttua vauhdilla.

Takaisin Kuopioon muutettuani olen tavannut uusia ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. On tapahtunut niin paljon kaikkea odottamtonta, että välillä tuntuu elämän olevan yksi vitsi, hyvällä tavalla. Sain HopLopista opintojeni ohelle töitä, ja se on osoittautunut aivan ihanaksi työpaikaksi. Olen päässyt laajentamaan työkokemustani kaupan kassasta ravintola- ja kahvilamaailmaan sekä vetämään lasten synttäreitä. Olen jopa alkanut palvelemaan asiakkaita savoksi, mikä jaksaa huvittaa minua - en olisi ikinä uskonut, että minäkin alan venyttämään sanoja puhuessani, lisäämään tuplakonsonantteja sekä jättämään d-kirjaimet kokonaan poikkeen!

Viikko sitten aloitin myös kahden kuukauden työharjoittelujakson Savon Sanomilla, enkä olisi voinut löytää sopivampaa paikkaa itselleni. Ihanaa päästä vihdoin tutustumaan oman alan sekä journalismin hommiin käytännössä, ja olen kyllä super kiitollinen tästä tilaisuudesta, jonka olen saanut.

Elämä Kuopiossa tuntuu nykyään oikealta. Se paikka tuntuu kodilta, enkä ole enää pitkään aikaan kirjoittanut osoitteekseni Porin lapsuudenkotiani. En usko enää ikinä edes asuvani Porissa (never say never, mutta en ainakaan seuraavaan 10 vuoteen!). Tällä hetkellä saan pientä ahdistusta Porissa olemisesta, sillä joka kerta kun palaan, joudun kohtaamaan ne tuntemukset viimeisen vuoden ajalta, jotka haluaisin jo unohtaa. Kuopiossa mikään ei muistuta minua vanhasta elämästäni, ja olen alkanut vähentämään Porissa käymistäni viime lukuvuoteen verrattuna.

Lyhyenä yhteenvetona: minulle kuuluu ihan hyvää. Paljon parempaa kuin viime talvella, ja uskon, että koko ajan suunta on vain ylöspäin. 

Mitä syön päivässä? - lokakuu

Heipat taas täältä ruokapostauksen parista!

Viime kuussa olin innoissani uudesta löydöstäni, kikhernespagetista, kun taas nyt lokakuussa olen innostunut tuoreista pavuista. Tämän kuun syömisiä on ohjannut myös säästölinja, sillä lokakuussa on ollut ja tulee vielä olemaan paljon tapahtumia, joihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Koska olen kunnon säästäjäsielu, oli sitä pakko keksiä jokin osa-alue, mistä lopulta säästää (eli toisin sanoen ne lähes neljän euron kikhernespagetit jäivät suosiolla sinne kaupan hyllylle).

Aamupala - vakkariksi muodostunut puuro proteiinijauheella ja banaanilla sekä suomalainen omena (niitä olen nyt raahannut kaupasta mukaan aina kaksin käsin). Mulla on aina ollut tapana syödä aamuisin mahdollisimman iso aamupala, jotta jaksan hyvin lounaaseen asti - jos söisin vaikka vain leivän ja banaanin, olisin jo ihan nälissäni parin tunnin päästä. Aamupala on päivän tärkein ruoka mulle!

Lounas - rakastan yli kaiken uuniperunoita, ja mikä vielä parempaa niin ne ovat myös super halpa ruoka! Perunoiden lisäksi kokosin lautaselle jääkaapin rippeitä: papuja, kurkkua, tomaattia sekä Fazerin kaurapaloja. Nuo kaurapalat ovat melko uusi kasviproteiini vaihtoehto kaupan hyllyllä, ja ovat ainakin minulle maistuneet hyvin - tosi samantapaisia kuin tofu.

Välipala - koska säästölinjalla mennään, tällä kertaa välipalana on kulkenut mukana banaani ja omena. 

Päivällinen - tässä näette ruuan, mitä olen syönyt lokakuussa lähes päivittäin: tomaattisoseeseen tehty soijarouhekastike ja makaronia. Makua en ehkä lähtisi kehumaan, mutta voin sanoa että tässä jos missä on halpa ruoka.

Iltapala - Lokakuussa mulla on muodostunut tavaksi syödä iltaisin Oatlyn kaurapohjaista jukurttia pähkinöillä, mutta nyt olin vahingossa unohtanut ostaa sitä jääkaappiin. Päätin sitten keittää päivän toisen satsin puuroa ja heittää ne pähkinät mukaan - omenaa unohtamatta tietenkään.

Odotan kyllä jo siinä mielessä marraskuuta, että saan laatia uuden kuukauden budjetin ja heivata tuon soijarouheen pois ruokalistalta kokonaan vähäksi aikaa... Ihanaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle xx

Kirje 16-vuotiaalle itselleni

Kun mietin, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa, tuli minulle vahva tunne siitä, että haluaisin kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itselleni. Kesällä vuodatin monta kyyneltä kuunnellesani Nonsensepodin koskettavia kirjeita, ja tällä viikolla taas inspiroiduin ihanan Roosa Rahkosen kirjeestä 18 vuotiaalle itselleen. Omaa versiota kirjeestä nuoruuden minulle oli super ihana kirjoittaa, joten toivottavasti tunne välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle.

Hei Jenni,

kerron sinulle nyt jotain, mitä et ole vielä ymmärtänyt: kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu jäämään. Jotkut ihmiset tulevat elämääsi vain opettaakseen sinulle jotain, ja sitten lähteäkseen pois. Älä turhaan itke niiden ystävien perään, jotka menetät - myöhemmin ymmärrät, että niin pitikin käydä. Jotkut ihmiset kolahtavat täydellisesti tietyssä elämäntilanteessa, mutta seuraavassa teillä ei välttämättä ole edes mitään puhuttavaa. Se on hyväksyttävä.

Sinulla ei myöskään ole mikään kiire mihinkään, parempi odottaa että se oikea ihminen löytyy. Ja se oikea ihminen löytyy, nopeammin kuin voisit edes uskoa. Tulet tapaamaan ihmisen, joka muuttaa koko elämäsi, käsityksesi rakkaudesta ja itsestäsi. Ihmisen, joka tekee merkityksettömäksi ne pienet naarmut, joiden takia välillä itket iltaisin, kun sinua satutettiin. Mutta nyt sinun kuuluukin itkeä, sillä itse satutit myös. Se on karman laki, joka sinun valitettavasti on opittava kantapään kautta.

Teet todella tyhmiä juttuja, mutta niin sinun kuuluukin sen ikäsenä tehdä. Sinun kuuluukin tanssia laivan pöytien yllä liian lyhyessä hameessa, ajaa kilpaa mopoautoilla ja juosta poliiseja karkuun ilman kenkiä. Tyhmyytesi jaksaa huvittaa minua vielä tänäkin päivänä.

Jos jotain sinulta voisin kuitenkin toivoa, niin toivoisin että hellittäisit pakkomiellettäsi koulumenestyksestä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sinun ei kuulu etkä sinä voi. Se ei määrittele sinun arvoasi eikä kymppirivisi ysiluokan päättötodistuksessa tule vaikuttamaan mitenkään tulevaisuuteesi. Olen ylpeä, että valitsit pitkän matikan lukiossa, mutta se tuottaa sinulle kohtuuttoman määrän tuskaa. Sinulla ei ole loputonta määrää voimavaroja, joten älä tuhlaa niitä turhuuksiin. Ei sinun kuulu tehdä matikan läksyjä viittä tuntia ja itkeä sen jälkeen koko loppu ilta. Älä herranjestas opettele sitä 180-sivuista kirjaa ulkoa, se on naurettavaa. Uupumuksesi mikä heijastuu Wilman poissaolomerkintöinä ja ne elämän merkityksettömyyden tunteet mitä koet eivät ole hyvien numeroiden arvoista. Eikä niillä lukion arvosanoillakaan tule olemaan mitään väliä, joten lopeta itsesi uuvuttaminen.

Älä myöskään turhaan ahdistu siitä, että opon tunnilla pitäisi jo kirjoittaa suunnitelma jatko-opinnoista. Kaikki tulee vielä selviämään, vaikka tunnet olevasi täysin hukassa sen suhteen. Itseasiassa tiedät jo sisimmässäsi vastauksen, mutta menee vielä hetki, että uskallat avata sille sydämesi. 

Juuri nyt olet hieman poissa tolaltasi kuultuasi äidin sairaudesta, mutta kotona esität ettet tietäisi koko asiasta mitään. Voin kuitenkin kertoa, että neljän vuoden jälkeen se kääntyy vielä hyväksi odottomattomalla tavalla. Et voisi uskoa korviasi, jos kertoisin nyt.

Vaikka elämässäsi oli 16-vuotiaana surua, loit silti uskomattoman paljon muistoja, joita en voi ikinä unohtaa. Kiitos niistä tuhannesti. Kiitos yhdestä elämäni hauskimmasta ajasta.

Rakkaudella,

20-vuotias Jenni

Miksi lopetin lihansyönnin?

Lihaton lokakuu on taas täällä, ja sen inspiroimana halusinkin tulla jakamaan oman tarinani suhteestani lihaan. Tällä hetkellä olen ollut ilman punaista lihaa hieman yli vuoden, ja yhtäkkinen heittäytymiseni kasvissyöjäksi olikin monelle aika yllätys silloin aikoinaan. 

Nuorempana en ollut koskaan mitenkään erikoisen kiinnostunut siitä, mitä suuhuni laitoin. En tiennyt mitään ilmastonmuutoksesta tai saati siitä, mitä ekologisuus edes on. Ne harvat, jotka olivat valinneet kasvisruokavalion, jaksoivat ihmetyttää minua. Miksi nyt kukaan haluaisi olla kasvissyöjä, mitä järkeä siinä on? Kuvittelin kasvisruuan olevan epämääräisen näköistä ja pahaa, enkä jaksanut liiemmin tutustua asiaan.

Se olikin koko asian ydin. Se etten tiennyt lihantuotannosta yhtään mitään konkreettista. Kun lihattomuus alkoi todella nousta trendiksi, kiinnostuin ensimmäistä kertaa aidosti sen syistä. Kaipasin faktatietoa ja tilastoja, en ympäripyöreitä selityksiä että "se on eläimille ja maapallolle parempi vaihtoehto". Lopulta päädyin googlettamaan "miksi lopettaa lihansyönti", ja se taisikin olla elämäni tärkein googlaus. Asiat elämässäni ovat sen jälkeen alkaneet muuttumaan dominoefektin lailla, ja tuoneet minun tähän pisteeseen, minuksi, joka haluan olla.

Kun olin tutustunut asiaan kunnolla, koko prosessi lihattomuuteen kesti vielä puoli vuotta, kun pyörittelin välillä päässäni aiheeseen liittyviä kysymyksiä: pitäisikö minun tehdä hyvä teko, ja luopua lihasta? Miksi juuri minulla on oikeus syödä lihaa? Voinko jatkaa elämääni tyytyväisenä näin, nyt kun tiedän mitä valintani aiheuttavat? Muun muassa nämä asiat saivat minut miettimään valintaani kriittisesti:

• Yhden naudan pihvikilon tuottamiseen tarvitaan 15 400 litraa vettä, vertailun vuoksi yhden perunakilon tuottamiseen menee 290 litraa vettä. Maailmanlaajuinen kasvisruokavalioon siirtyminen mahdollistaisi ylimääräisen ruuan tuotannon 1,8 miljardille ihmiselle ilman, että veden kulutusta lisättäisiin.

• Eläinperäisten tuotteiden tuotannossa rehua kuluu usempi kilo tuotettua lihakiloa kohti, mikä on haaskausta, kun noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä. Esimerkiksi nykyisen viljantuotannon viljalla ruokittaisiin 9 miljardia ihmistä, jos se kaikki käytettäisiin ihmisten ruuaksi.

• Eläinmaatalous on merkittävä tekijä aavikoitumisessa (mm. metsän raivaaminen rehun tuotantoon, laiduntamisen aiheuttama eroosio). Aavikoituminen koskettaa 1,5 miljardia ihmistä, minkä lisäksi eläinlajien elinympäristöt tuhoutuvat. Käynnissä on maapallon kuudes massasukupuutto, kun lajeja kuolee vuosittain arvioiden mukaan 30 000 - 130 000.

• 2500 lehmän tila tuottaa saman verran ulosteperäistä jätettä kuin 400 000 ihmisen kaupunki, ja monissa maissa jäte päätyy suoraan vesistöihin.

• Ruuantuotanto on yksi maailman merkittävimmistä kasvihuonekaasujen lähteistä, mikä siis aiheuttaa ilmaston lämpenemisen. Hiilidioksidin lisäksi eläinmaataloudessa syntyy myös metaania, mikä on 86 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudanlihalla tuottaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla.

Lähde: vegaaniliitto.fi

Kun silloin elokuussa 2018 päätin sitten luopua pelkästä punaisesta lihasta, en olisi uskonut, millaisen dominoefektin se teko käynnistäisi. Pian huomasin, ettei minun tee mieli edes syödä kanaa, ja muutuin vain koko ajan tietoisemmaksi ilmaston kriittisesta tilasta, kun jatkoin tiedon ahmimista. Aloin kierrättämään, luovuin muovipussien käytöstä ja lopetin maidon ja juuston ostamisen kokonaan. Aloin tarkkailla kulutustottumuksiani, siirryin pikamuotiliikkeistä kirpputoreille ja löysin zero waste ideologian. Koin totaalisen ilmastoheräämisen.

Näin jälkeenpäin on hauska spekuloida, miten tuo yksi pieni teko sysäsi minut oikealle polulle, jota haluan kulkea lopun elämääni. Se muutti ajatusmallini ja sai tarkastelemaan kriittisesti elämäntapaani, jota olin ennen pitänyt niin itsestäänselvyytenä. Olen löytänyt teinivuosien jälkeen uuden, tiedostavamman minän, josta olen ylpeä ja joka haluan olla. Ja kuten olen kaikille sanonut: en enää edes voisi kuvitella syöväni lihaa. En kaipaa sitä mitenkään tai koe jääväni mistään pois. Oikeastaan kasvissyöjäksi heittäytymien antoi minulle enemmän, mitä silloin olisin voinut kuvitella.

Jos sinua kiinnostaa kokeilla lihatonta lokakuuta, niin vielä ehtii mukaan! Esimerkiksi täällä näytti olevan hyviä ruokareseptejä, olit sitten sekasyöjä, kasvisyöjä tai mikä vain. 💛

10 suurinta unelmaani, joita en ennen uskaltanut kertoa

Kuinka usein pysähdyt omien unelmiesi ääreen? Ovatko unelmasi sinulle myös tavoitteita, vai tuntuvatko ne joltain kaukaisilta pilvilinnoilta, joita kohti ei kannatta edes yrittää kurkottaa? Oletko koskaan antanut lupaa itsellesi haaveilla ihan mistä tahansa tai kirjoittanut unelmiasi paperille, jotta voisit tarkastella niitä konkreettisesti edessäsi? Jos et ole vielä sitä tehnyt, on aika hakea kynä ja paperia tämän postauksen jälkeen. Kun itse uskalsin tehdä sen, asiat elämässäni muuttuivat.

Pitkään ajattelin, etten tiedä mitä haluan elämältäni, sillä kielsin unelmani itseltäni. En uskaltanut kertoa niistä kenellekään, sillä ne tuntuivat niin epärealistisilta. Onneksi lopulta tajusin, että en voi voittaa mitenkään, jos en tee sitä mitä oikeasti haluaisin. Vaikka kuinka tyhmältä se kuulostaisikin, vaikka muut sanoisivat ettet voi tehdä niin, minä antaisin sille kaikkeni. Haluan olla rohkea ja käyttää elämäni unelmieni toteuttamiseen, ja haluan myös rohkaista siihen jokaista tämän tekstin lukijaa.

Tämä postaus on todellakin pois mukavuusalueeltani, mutta olen alkanut opettelemaan sanomaan unelmani ääneen. Uskon, että kun niistä alkaa puhua, vie se jo eteenpäin. Tässä tulee siis lista unelmistani, joista osaa en olisi ikimaailmassakaan uskaltanut sanoa ääneen kenellekään vielä vuosi sitten.

1. Yrittäjyys on elämäntyyli, jonka haluan valita. Se yksi suurimmista unelmistani, sillä se voi mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja sen, että voin tehdä työkseni sitä mitä rakastan. Toki siihen sisältyy riskejä ja tiettyjä uhrauksia, mutta olen valmis ottamaan ne vastaan. 

2. Maailmanympäri matka ilman lentokonetta on myös yksi suurimmista unelmistani. Haluan matkustaa, nähdä, kokea, oppia ja valokuvata ympäri maailmaa, ja tehdä sen mahdollisimman ekologisesti. Haluan inspiroida ihmisiä matkustamaan ilman lentämistä. Yrittäjänä toimiminen myös mahdollistaisi tämän unelman, sillä saisin tehdä paikkariippumattomasti töitä matkan aikana. 

3. Bloggaamisesta ammatti - tämä on koko listan kiperin kohta, jota hävettää kirjoittaa, mutta kirjoitan silti. Eksyin blogimaailmaan jo vuonna 2012, jolloin se oli aikansa trendi. Siitä lähtien olen elänyt sen mukana ja nähnyt kuinka se on kehittynyt ihan oikeaksi ammatiksi. Siinä olisi kaikki unelmatyöni ainekset - kirjoittaminen, valokuvaus, yrittäjyys, mahdollisuus vaikuttaa, paikka- ja aikariippumattomuus, luovuuden käyttöä sekä suuri verkosto ihmisiä.

4. Normaali näkö on sellainen haave, mistä monien ei varmaan tulisi mieleenkään haaveilla. Uskokaa tai älkää, se olisi mulle todella suuri juttu ja sijoittuu tässä listassa melko ylös. En jaksa enää elämää silmälasien ja piilareiden kanssa, ja se onkin yksi isoin syy, miksi hankin itselleni töitä nyt syksyllä - aion säästää palkat silmien laserleikkaukseen.

5. Opiskelu korkeakoulussa on tosi selkeä unelma, jonka aion toteuttaa, nyt kun alakin on vihdoin selvillä. Olen aina ollut opiskelijatyyppiä, enkä jaksaisi millään odottaa, että pääsen oppimaan lisää siistejä juttuja media-alasta. Odotan myös super innolla haalareiden saamista ja koko opiskelijakulttuuria!

6. Tapahtumarikas elämä. Olen aina rakastanut olla menossa, seikkailla ympäri maailmaa, olla spontaani ja pitää hauskaa ihmisten kanssa. Toivon, että toteutan ne kaikken tyhmimmätkin päähänpistot ja voin vanhuksena taputtaa itseäni olalle, että muistin elää, hullutella ja olla rohkea. Haluan hyödyntää ne kaikki elämän antamat upeat mahdollisuudet, en suistaa itseäni suorittamisen oravanpyörään.

7. Oman elämäntavan muuttaminen maapallolle oikeasti kestäväksi, mikä vaatii suurta panostusta. Se tarkoittaa minimalismia, materiaalista irrottautumista, zero waste ajattelua ja yhteiskunnan normien vastaista elämää. Voi kuulostaa ehkä karulta, mutta uskon että se itseasiassa auttaa löytämään elämästä ne todella merkitykselliset asiat ja elämään parempaa elämää. Esimerkiksi materiaalin tavoittelu keskittää ajatuksemme vain turhiin asioihin eikä tee meitä todella onnellisiksi. Planeetta ei ole meidän tai meitä varten.

8. Halu vaikuttaa maailman asioihin. Jo yläasteelta lähtien mulla on ollut suuri oikeudenmukaisuuden toteuttamisen halu globaalilla tasolla, mutta en osannut kanavoida sitä mihinkään. Olen kuitenkin haaveillut aina siitä, että saisin olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen löytänyt sen asian jonka puolesta minulla on todellinen intohimo taistella, nimittäin ilmastokriisi. Olen vasta matkan alussa ja vielä on uskomattoman paljon opeteltavaa, mutta tässä asiassa aion vielä jollain tasolla vaikuttaa. Haluaisin oikeasti olla jonkun tason aktivisti.

9. Helsinkiin muutto on yksi tämän listan kohdista, jonka aion toteuttaa ihan näinä lähivuosina! Viimeisen kahden vuoden aikana muuttamisen halu Helsinkiin on kasvanut ekspontiaalisesti, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että jokainen raaja kehossani vetää minua sinne magneetin lailla. Siellä mä haluan elää, opiskella ja aloittaa yritystoiminnan.

10. Oman pienen ekotalon rakentaminen, koska ilmastoasiat ovat minulle tärkeitä. Haluan talon, jossa energian käyttö on niin pientä kuin mahdollista, joka on rakennettu ympäristöystävällisimmistä materiaalista, jossa käytetään uusiutuvia energianlähteitä, ja jonka jokainen neliömetri on suunniteltu järkevästi. Haluan asua kompaktissa talossa, jossa on mahdollisuus toteuttaa zero waste -elämäntapaa ja jonkun sellaisen ihmisen vierelleni, jonka kanssa jakaa talo sekä sama ajatusmaailma.

Nyt on sinun vuorosi koota oma listasi. Lopeta ajatustesi suodattaminen, voit kirjoittaa mitä vain. Saatko myös kymmenen kohtaa täyteen?

psst. vastoin kuin useimmissa lifestyle blogeissa, haluan tuoda esille sen, ettei aina todellakaan tarvitse olla ne uusimmat trendivaatteet päällä, joten:

takki kirppislöytö
villapaita 3 vuotta vanha
nahkahousut 2 vuotta vanhat
kengät kaverin vaatekaapista pelastetut

Inspiroivaa sunnuntai iltaa xx