SOCIAL MEDIA

perjantai 28. joulukuuta 2018

Loman to do -lista

pelto8 Mulla on tällä hetkellä menossa kahden viikon ihanan pitkä joululoma koulusta sekä töistä. Lomailen koko lomani Porissa, ja palaan Kuopioon vasta loppiaisena. Olen aika huono pysymään paikallani loman aikana, ja minusta loma onkin sitä onnistuneempi, mitä enemmän ehdin tekemään. Jouluaattona otin rennosti, mutta jo seuraavana päivänä oli pakko aloittaa huoneen suursiivous ja lähteä salille. Nautin siitä, että on paljon tekemistä. Rakastan myös suunnittelua ja listojen laatimista, joten päätinkin jakaa teille joululomani to do -listan. Osan olen jo itseasiassa ehtinyt toteuttaa.
pelto6

1. Valokuvaa paljon. Nyt kun sain joululomaksi koululta hyvän kameran lainaan, haluaisin tehdä ainakin yhden reissun kameran kanssa jonnekin luontoon. Mulla on myös yksi toinen kuvausprojekti mielessä, mistä olen innoissani.

2. Käy luistelemassa ja ehkä jopa hiihtämässäkin. Luistelemassa nyt ainakin!

3. Näe mahdollisimman paljon porilaisia kavereita, joita tulee nähtyä nykyään harvoin.

4. Käy vuoden 2018 kuvat läpi, ja teetä niistä parhaimmat tulevaa vuosikirjaa varten.

5. Katso kaikki Harry Potter -leffat ja lue Liekehtivä pikari -kirja loppuun. Tässä kohtaa olen jo leffassa numero 4 ;)

6. Käy etsimässä talvitakkia, sillä Kuopiossa pakkaslukemat ovat loman aikana kohonneet hälyttävästi miinus kymmeneen asteeseen.

peltooo

7. Ota kaikki irti salitreeneistä, kun pitkästä aikaa on joku treenikaveri. Täällä Porissa on yksi kuntosali, jonne pystyy lataamaan treeniaikaa todella halvalla, ja latasinkin sitä koko loman ajaksi. 

8. Miljoonan huutomerkin kohta: käy värjäämässä juurikasvu.

9. Tee huoneeseesi suursiivous ja katso kirpparitavarat valmiiksi.

10. Kokeile uuden reseptikirjan parhaimman näköistä reseptiä.

11.  Aloita kirjoittamaan viiden vuoden päiväkirjaa. Tästä kohdasta olen todella innoissani - ostin muutama viikko sitten viiden vuoden päiväkirjan, minkä ostamista olen itseasiassa miettinyt jo vuosia. En millään jaksaisi odottaa tammikuun ensimmäistä päivää, jotta voisin vihdoin aloittaa! 

12. Suunnittele ja kirjoita paljon blogipostauksia.
tiistai 25. joulukuuta 2018

Tänä jouluna ilahdutti...

joulu22 joulu11
... kalaresepti, mitä kokeilin ensimmäistä kertaa, ja mikä oli todella hyvä. En ole itseasiassa ikinä tehnyt kalaa, joten reseptin helppous ja lopputulos yllättivät positiivisesti, ja luulenkin, että tämä saa meidän joulupöydästä vakiopaikan.
... super hyvät piparit, jotka katosivatkin parempiin suihin ennätysnopeudella.
... uusi hauska Suomi tietopeli, mitä pelasimme perheen kesken illalla (ja valitettavasti minun on myönnettävä, että hävisin tokan erän...)
... mummun tekemät ihanat lapaset, jotka olivat väriltään  ja kooltaan aivan täydelliset.
... lahjaksi saatu paistinpannu, uunivuoka ja vegaaninen reseptikirja - rakastan kokeilla uusia reseptejä, ja nyt kun tarvittavat välineet ovat kasassa niin tulee kyllä vietettyä tovi jos toinenkin keittiössä ;)
... suunnitelmat siitä, että seuraavana jouluna lähdettäisiin perheen kanssa matkalle jonnekin kaukokohteeseen. Nyt kun minä asun toisella puolella Suomea ja koulujen lomat ovat eri aikoihin, joululoma on oikeastaan ainoa aika, jolloin voimme koko perheen voimin lähteä matkalle. En ole myöskään ikinä matkustanut Euroopan ulkopuolelle, joten siitäkin syystä olen todella innoissani.
joulu33
Mikä sinua ilahdutti tänä jouluna?
lauantai 22. joulukuuta 2018

Opiskelu kuulumisia

minä777 Nyt on ensimmäisestä puolesta vuodesta selvitty uudessa koulussa, huh aika menee kyllä nopeasti! Päällisin puolin fiilis on todella hyvä, ja tuntuu, että olen ihan oikeassa paikassa. Kuluneen puolen vuoden aikana olen oppinut paljon uutta, ja jopa löytänyt uusia mielenkiinnonkohteita, mitä en olisi uskonut vielä elokuussa. Jos aika tosiaan menee näin nopeasti, niin ei mene enää kuin hetki, ja olen jo valmistunut. Jäljellä on enää puolitoista vuotta, ja minulla pitäisi olla valokuvaajan paperit kädessä.
minä55 Syksyn opinnot menivät ihan hyvin, pientä pettymystä  lukuun ottamatta. Meillä oli kolme kurssikokonaisuutta, "media-alalla toimiminen", "kuvan rakentaminen" sekä "toiminta digitaalisessa ympäristössä". Jälkimmäisestä kurssista sain parhaan arvosanan, eli vitosen. Kuvan rakentamisesta onnistuin nappaamaan nelosen, mikä oli minulle positiivinen yllätys, sillä tehtävät toteutettiin lähinnä piirtäen ja maalaten, eikä se todellakaan ole vahvin alueeni. Nyt voin myös vihdoin hengähtää syvään, sillä en enää ajatellut koskeakaan maalausvälineisiin! Tätä hetkeä olen kyllä odottanut, hahhah. 
Pettymyksen koin media-alalla toimimisen kurssin kohdalla, mistä pidin ylivoimaisesti eniten, mutta sain arvosanaksi kolmosen. Tein näyttötyössäni muutaman pienen mokan, mutta olin saanut kuitenkin hyvää palautetta, joten odotin parempaa numeroakin. Panostin myös kurssiin eniten, joten luonnollisesti tuntui aika kamalalta, että sain silti siitä huonoimman arvosanan. Onneksi kuitenkin minulla on tammikuussa hieman alle kaksi viikkoa aikaa korottaa arvosanaa, ja aionkin nyt tarttua yhteen hyvään kehitysideaan sekä oppia tekemistäni virheistä. Yritän miettiä tilannetta positiiviselta näkökannalta, sillä nyt minulla on tilaisuus harjoitella lisää ja parantaa osaamistani. Motivaationi on todella korkealla, joten en halua tyytyä keskivertoon arvosanaan.
minä66 Tammikuussa alkaakin sitten kauan odotetut erikoistumisopinnot, ja itse aion erikoistua valokuvaukseen (muut vaihtoehdot olisivat olleet graafinen suunnittelu ja kuvataide). Minua kiinnostaisi myös videohommat, graafinen suunnittelu sekä nettisivujen tekeminen, mutta uskon että niidenkin opiskeleminen jossain vaiheessa onnistuu. Ensi keväällä minulla on kuitenkin vain kaksi kurssikokonaisuutta pelkästään valokuvaukseen liittyen, ja keväästä varmasti tuleekin todella antoisa. Utelin jo valokuvauksen opettajalta tulevista kursseista, ja luvassa olisi ainakin studiotyöskentelyn opettelemista, mainoskuvaa sekä ihan käytännön juttuja sopimuksista ja hinnoitteluista.

Ja hei, enää yksi päivä jouluun! Hyvää joulua siis kaikille ja palaillaan sen jälkeen ❤
sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Meidän jouluperinteet

silmä2
Kuten varmasti monilla, myös meidän perheellä on omat jouluperinteensä, jotka toistuvat joka vuosi. Meidän jouluaamuihin on kuulunut mummulassa käyminen niin kauan kuin muistan. Pienenä odotin aina "tonttuleivoksia", joita mummu teki joka jouluksi, mutta nyt isompana niitä ei ole näkynyt jouluherkkupöydässä vuosiin, harmi sinänsä. Mummulassa syömme aina riisipuuroa ja jouluherkkuja, ja myös serkku perheineen tulee käymään. Olohuoneessa on myöskin yleensä televisio päällä, joten tulee sivusilmällä seurattua jouluaaton ohjelmia.
Aamun jälkeen menemme aina kotiin valmistelemaan jouluruokaa. Meillä ei varmaan ole ikinä ollut kovin isoa joulupöytää, sillä en ole ainoa nirso perheessämme, eikä äidin lempipaikka ole todellakaan keittiössä, hahhah. Yleensä meillä on ollut jouluisin lihapullia, kinkkua, perunoita, joku mummulasta saatu laatikko, vihanneksia, kumijuustoa, limppua sekä jotakin salaattia. Tänä vuonna meidän joulupöydästä tulee varmaan vielä mielenkiintoisempi, kun olen kasvissyöjä - äiti saa luultavasti jo nyt harmaita hiuksia pelkästä ajatuksesta.
muokkaus33 Illemmalla ruuan jälkeen olemme aina lähteneet käymään hautausmaalla viemässä haudoille kynttilöitä. Jouluinen kynttilämeri on aina niin kaunis näky, että olenkin välillä ottanut kameran mukaan. Hautausmaalta paluun jälkeen meillä on ollut aina perinteenä avata lahjat, ja loppuilta meneekin ihan vain syöden joulusuklaata ja fiilistellen joulua, ehkä katsomalla jotakin elokuvaa.
Meillä on aina vietetty jouluaattoillat rennosti kotona perheen kesken, mutta muina joulupyhinä meillä on tapana nähdä muita sukulaisia ja yleensä myös ollaan saatu kutsu jonnekin joulupöytään syömään. Kuulun muuten ehdottomasti siihen kastiin, joka vetää jouluaattona rennot vaatteet päälle ja villasukat jalkaan - en voisi kuvitellakaan pukeutuvani mekkoon tai meikkaavani, kun vietetään päivää läheisten sukulaisten kanssa.
tiistai 11. joulukuuta 2018

Mistä säästän ja mihin panostan?

peilikuva
Mun ystävät tietääkin, että olen todella tarkka rahan käyttäjänä, ja joidenkin mielestä joskus jopa liiankin pihi. Rakastan laatia erilaisia budjetteja sekä muutenkin säästää rahaa, sillä se on todella palkitsevaa. Asioiden priorisoiminen onkin säästeliäästi elämiseni salaisuus. Kun tietää, mitkä asiat ovat itselleen tärkeimpiä elämässä ja mitkä taas eivät, säästäväisesti eläminen on huomattavasti helpompaa. Vaikka kieltäydyn usein ulkona syömisestä tai leffaan menemisestä, ei se minua oikeastaan haittaa, sillä tiedän että niille rahoille on muuta omasta mielestäni tärkeämpää käyttöä. Ne ovat pieniä summia, mistä kieltäydyn arjessa, mutta jo kuukaudessakin niistä tulisi huomattava summa rahaa. 
Toisaalta minullakin on muutamia asioita, mihin haluan ehdottomasti rahallisesti panostaa. Teinkin pienen listauksen asioista, mistä minä en suostu säästämään, ja asioista, joissa taas yritän säästää mahdollisimman paljon.
peilikuva2 Näistä säästän:

Herkut ja ruoka
Herkuista ja ruuasta säästän aina niin paljon kuin voin, mutta en kuitenkaan rahan takia syö huonosti tai ole syömättä herkkuja ikinä. Säästäminen näkyy siten, että ostan aina halvinta, oli kyse sitten maitopurkista tai sipsipussista. En ikinä osta valmisruokia, vaan teen itse ruokani. Terveelliset raaka-aineet ovat itseasiassa erittäin halpoja: viikon perunoista, porkkanoista ja punajuurista saa maksaa vain muutaman hassun euron. Toisaalta ostan vastapainoksi usein kallista härkistä, sillä kasvisruokailijana esimerkiksi halvat purkkipavut ja -herneet eivät oikein maistu minulle.

Vaatteet ja meikit
Vaatteita en osta kovinkaan usein, joten jo senkin takia rahaa säästyy siltä saralta. En myöskään ikinä osta merkkivaatteita, sekä ostan myös välillä vaatteita kirpparilta. Olen esimerkiksi löytänyt muutamalla eurolla parit villapaidat ja farkut, jotka ovat viikottaisessa käytössä. Meikkejä en oikeastaan omista yhtään, mutta nekin mitä omistan ovat niitä edullisia vaihtoehtoja, jotka kelpaavat oikein hyvin sellaiselle meikkaajalle kuin minä. 

Vapaa-ajan elektroniikka
Joillekin ihmisille kännykkä on hyvin tärkeä, ja se pitää olla juurikin se ylihinnoiteltu Iphone. Minulle kännykällä ei ole kauheasti väliä: pääasia, että WhatsApp ja Instagram toimii, sekä kamera on kunnollinen. Kaverini usein kyselevätkin koska aion ostaa uuden kännykän, mutta en ajatellut hankkia sellaista pitkään aikaan. Ostin nykyisen luurini parisen vuotta  sitten alle 300 eurolla, ja nykyään se pyörittää vain muutamaa sovellusta (mutta WhatsApp ja Instagram toimii, eli kaikki on tarpeeksi hyvin!). Myös muusta elektroniikasta säästän mahdollisimman paljon, esimerkiksi kuulokkeeni olivat Gigantin halvimmat, enkä ikinä esimerkiksi laittaisi televisioon euroakaan. Nettiyhteyttäkään en ole ostanut kotiini, vaikka se olisi vain 10 euroa kuussa (mutta 120 euroa vuodessa!), sillä miksei kännykästäkin voisi jakaa nettiä tietokoneeseen?

Sisustus
Olen sitä mieltä, että omaa silmää miellyttävä sisustus vaikuttaa todella paljon kotona viihtymiseen ja siihen kannattaa panostaa, mutta sen voi tehdä myös halvalla. Olen saanut paljon kotoa ja mummulta tavaraa, joita he eivät ole tarvinneet, mutta mitkä ovat sopineet omaan kotiini täydellisesti. En myöskään ikinä voisi ostaa kalliita sisustustavaroita kotiini, sillä tarpeeksi kivoja löytyy halvallakin.

Ulkona syöminen ja juominen
Ulkona syömiseen ja juomiseen en halua käyttää paljoa rahaa, sillä se ei ole itselle elämässä niinkään tärkeää, ja se on muutenkin vain hetken ilo. Kahvilassa otan yleensä sen halvimman juoman, ja ravintoloissa käyn syömässä muutaman kerran vuodessa. En myöskään ikinä tilaa noutoruokaa tai ostele baareissa ylihinnoiteltuja juomia (ei sillä, että kävisin edes baareissa hahhah).
peilikuva3 Näihin panostan:

Hiukset
En ole ikinä värjännyt hiuksia kotioloissa, ja vannonkin osaavan parturin nimeen. Olen käynyt jo vuosia tietyllä kampaajalla, ja vaikka nyt kotoa muutettua myös parturikustannukset menevät minun piikkiin, en ajatellut käymästä luottaparturini luona, vaikka se onkin melkein 100 euroa per kerta. Hiukset ovat itselleni tärkeät ja se osa itsestäni, mihin halun panostaa (nämä kuvat antavat kyllä aivan toisenlaisen kuvan, kun latvat hapsottvat ja juurikasvu näkyy liian selvästi, mutta onneksi sain juuri eilen varattua ajan värjäykseen ja leikkaukseen...).

Matkustaminen ja lennot
Jos joku sanoi matka, niin olen mukana, sanoi pankkitili mitä hyvänsä (no okei, ei nyt ehkä ihan aina). Matkustelu on minulle erittäin tärkeää elämässäni, ja se osa, mihin olen valmis laittamaan paljon rahaa. Tällä hetkellä säästänkin sitä varten, että jossain vaiheessa elämää voisin lähteä kuukausiksi reppureissaamaan.  Maailman näkeminen ja kokeminen on se mihin panostan: majoitus ja ruokailu sitten menevätkin sen halvimman kautta - shoppailua en edes ajattele. Olen valmis myös panostamaan lentoihin, ja maksan mielelläni lisähintaa siitä, että lentopelkoisena pääsen Finnairin suoralle lennolle. Suorat lennot ovat myös aina järkevin vaihtoehto.

Omaan alaan liittyvä elektroniikka
Oma opiskeluala tuntuu niin omalta jutulta, että siihen panostaminen on minulle tärkeää. Olenkin tekemässä ensi vuoden puolella muutaman suuremman hankinnan, nimittäin uuden kameran ja kunnon pöytätietokoneen. Läppärilläni (joka oli yllättäen kaupan halvin) ei oikein voi edes työskennellä, kun sen näyttö on niin pieni eikä se pyöritä kunnolla ohjelmia, joita tarvitsen.

Talvivaatteet
Vaikka vaatteisiin en muuten käytä paljoa rahaa, talvivaatteisiin aion tänä vuonna panostaa rahallisesti, jotta hankinnat säilyisivät vuosia. Havahduin viime talvena siihen, että toppatakkini on jo 6 vuotta vanha, ja vasta silloin alkoi tuntua siltä, ettei se lämmitä kunnolla. Täksi talveksi aionkin ostaa uuden laadukkaan talvitakin, jotta se sitten kestäisi seuraavat 6 vuotta. Myös talvikenkien osalta taisin saada opetuksen viime talvena: ostin 15 euron feikki Uggit, ja ei mennyt kuin reilu kuukausi, ja kaksi kiveä lävistivät kenkien pohjan! Lopputalven sukkani olivatkin aina märät, kun vesi tuli kengistä läpi...

Mielestäni on mielenkiintoista, kuinka eri asioihin ihmiset panostavat rahallisesti. Rahan käyttö kertoo ihmisen luonteesta ja arvoista yllättävän paljon. Olisikin mielenkiintoista tietää, että mistä asioista te säästätte ja mistä taas ette suostu tinkimään. 
perjantai 7. joulukuuta 2018

Ekologisempi joulu

joulukuusi
Kuinka moni tunnistaa tilanteen, että saa joululahjaksi jotakin turhaa, mille ei ole lopulta käyttöä? Ainakin minä tunnistan tilanteen valitettavasti varmaan joka joulu, enkä usko olevani asian kanssa yksin.
Tänä vuonna haluankin olla vastuullisempi kuluttaja myös joulun alla. Haluan muistaa tärkeitä ihmisiä, mutta aion ottaa lahjojen valinnassa huomioon myös ekologisuuden sekä ostaa jotain oikeasti järkevää, mille on käyttöä. Sanoin myös rehellisesti perheelleni, että olisivat tarkempia joululahjahankinnoissa tänä vuonna. En esimerkiksi tarvitse sitä joka jouluista yöpukusettiä, sillä kaapissani alkaa olemaan jo pian parempi valikoima yöpaitoja kuin normaaleja arkipaitoja. Materialismin sijasta myös jokin aineeton tai elämyksellinen lahja olisi parempi - tuntuu, että minulla on kotona jo kaikki, mitä tarvitsen. Ainoa asia mitä oikeasti tarvitsisin, on uunivuoka. Muuten en halua mitään turhaa tavaraa enempää kotiini, sillä nytkin jo saa siivota lähes joka päivä, kun unohdan tavarat lojumaan ympäriinsä.
joulukuusi2 Kuvissa muuten näkyy mun opiskelijabudjetin joulukoristeet, eli 90 sentin suklaakalenteri, 3 euron joulupallot sekä pieni tekokuusi, jonka sain kotoa Porista mukaani. Kiva saada omaankin kämppään vähän joulutunnelmaa, vaikka suunnitelmissa onkin viettää joulu kokonaan Porissa.

Hyvää viikonloppua!
maanantai 3. joulukuuta 2018

Kesällä reilaamaan!

tee7
Nyt yksi suuri unelma on vihdoin toteutumassa, nimittäin interrail matka! Olen jo muutaman vuoden pyöritellyt mielessäni ajatusta reilaamaan lähtemisestä, ja olen epäsäännöllisen säännöllisesti aina lueskellut netistä juttuja siihen liittyen. Nyt vihdoin löysin kaverin, joka haluaisi tulla mukaan, ja pidettiinkin ensimmäinen suunnittelukokous lauantai-iltana teekupposten äärellä - suunnitteluilta venähtikin lopulta sitten viiden tunnin mittaiseksi, mutta saatiin alustava suunnitelma tehtyä! 
tee8 Tarkoituksena olisi lähteä kesäkuun toisella viikolla ja lentää ensimmäiseksi Amsterdamiin, jossa oltaisiin muutama yö. Sieltä sitten lähdettäisiin junalla Pariisiin, jonne ollaan varattu myös hyvin aikaa - Versailles ja Louvre nimittäin odottaa meitä, tuskin maltan odottaa! Pariisin jälkeen olisi vuorossa taas Nizza, mikä on varmasti mukavaa vaihtelua parin suurkaupunkikohteen jälkeen - siellä toivottavasti saadaan kunnolla rentoutua, uida ja ihastella palmuja. Nizzan jälkeen olisi vuorossa lyhyempi visiitti Italian Genovaan sekä Milanoon. Milanosta pääseekin sitten hyvin junalla Sveitsin puolelle, minne ollaan taas varattu hieman enemmän aikaa, vaikka se varmasti rokottaakin mukavasti lompakkoa - mutta Alppeja ei voi jättää välistä. Sveitsin jälkeen suuntana olisi vielä viimeinen kohde, Saksan puolella oleva München, josta lennettäisiin takaisin Suomeen. Matkan pituudeksi tulisi suunnitelmien mukaan hieman yli kaksi viikkoa.
tee10 Ehdittiin myös hieman tutkiskella kohteiden majoitusvaihtoehtojen hintaluokkia - yritetään päästä mahdollisimman halvalla, mutta dormit eivät kyllä oikein houkuttele. Kohteisiin, jossa ollaan hieman pidempään, ajateltiin Airbnb asuntoja, sillä halutaan myös kokata mahdollisemman paljon ruokaa itse, jotta säästettäisiin rahaa. Lyhyellä vilkaisulla kahden hengen Airbnb kämppiä sai jopa 50 eurolla per yö, joten se tulisi lopulta järkevimmäksi vaihtoehdoksi. Onneksi meillä on kanssamatkustajan kanssa samanlaiset arvot - halutaan panostaa elämyksiin, ei majoitukseen tai ruokaan. Luvassa on siis 20 sentin makaronipusseja sekä tonnikalaa ainakin omasta puolestani, hahhah ;)
tee11 Tästä tulee kyllä todella mielenkiintoista, sillä kummallakaan meistä ei ole minkäänlaista kokemusta reilaamisesta. Ajateltiin, että näin aloittelijoina olisi hyvä suunnitella matka kokonaan sekä varata majoitukset etukäteen, sekä antaa kunnolla aikaa kohteille, jos sattuisikin tapahtumaan jotain yllättävää. Ehkä joskus vuosien päästä uskaltaa lähteä reilaamaan sillä periaatteella, että hyppää ensimmäiseen vastaantulevaan junaan, mutta nyt yritetään pelata varman päälle. Paljon esivalmisteluja on luvassa, esimerkiksi rinkan hankkiminen. Ajattelin vuokraamisen sijasta ihan ostaa oman rinkan, sillä olen varma että sille on tulevaisuudessakin käyttöä. Myös muita käytännön juttuja pitää selvitellä, mutta onneksi kesäkuuhun on vielä puolivuotta aikaa. Kaiken kaikkiaan olen todella innoissani, mutta vielä on hieman epätodellinen fiilis tulevasta reissusta. Ehkä uskon sen tapahtuvan vasta todella, kun olen saanut lennot ja reililipun ostettua.
torstai 29. marraskuuta 2018

Marraskuussa...

auringonlasku1
…vietin tyttöjen viikonloppua Tampereella - käytiin Pancho Villassa syömässä, järjestettiin lauantaiaamun brunssi sekä lähdettiin katsastamaan Tampereen yöelämää. Tuollaiset viikonloput on kyllä ihana piristysruiske keskellä marraskuun synkkyyttä.

...luin yhteensä 2576 sivua Harry Potter kirjoja, ups. Koukutuin niihin oikein kunnolla, mutta ehkä se on ihan okei näin vuoden harmaimman kuukauden aikaan. Viimeisen osan ahmin muutamissa päivissä ja sen jälkeen jäi tyhjä olo ja kysymys: mitä ihmettä nyt teen? Toivoisin että ne kirjat voisivat vain jatkua ikuisesti...

...vietin yhtä tavallista arkipäivää kaverin luona tehden pitsaa ja jälkkäriä, pitäisi kyllä jaksaa vaivautua useamminkin! Ehkä voisin ottaa tavoitteeksi joulukuulle leipoa jotain hyvää edes kerran, koska mikä olisikaan parempaa, kuin pitkän koulupäivän jälkeen jääkaapissa odottava piirakan pala?

…kävin elokuvissa katsomassa Ihmeotukset: Grindewaldin rikokset, ja petyin. Elokuva oli ihan hyvä, mutta odotin siltä jotain muuta. Luulin, että siinä käydään Grindewaldin ja Dumbledoren kaksintaistelu ja että sarja loppuu siihen. Mutta mitä vielä, tuntui että elokuva oli väkisin keksitty, jotta siitä voitaisiin tehdä taas uusi jatko-osa. Elokuvan loppu jäi kuitenkin mielenkiintoiseen asetelmaan, joten kyllä se kolmas osakin pitää nähdä...

auringonlasku2 ...olen saanut työskennellä näyttötöideni parissa tiiviisti, joiden palautukseen on enää kaksi viikkoa. Tehtävänä on ollut tehdä oma viiden minuutin mittainen video, sekä markkinointiviestinnän esite omine kuvineen, teksteineen ja ulkoasuineen. Olen tykännyt niiden tekemisestä todella paljon! Lisäksi pitäisi tehdä yksi mainoskuva pohjautuen johonkin tunnettuun teokseen, kolme kuvaa (yksi maalaten, yksi piirtäen ja yksi valokuvaten) pohjautuen taidehistorian eri tyylisuuntiin sekä vielä yksi maalaus, jossa pitää näyttää perspektiiviopin, kuvasommittelun sekä väriteorian osaaminen. Pakko myöntää, että tulee kyllä kiireiset kaksi viikkoa, mutta kyllä tästä selvitään - lukion koeviikot olivat kymmenen kertaa kamalampia. 

...luovuin vihdoin nilkkureistani ja vaihdoin pitkävartisiin vuorellisiin kenkiin. Myös lumi on ilmeisesti tullut maahan pysyäkseen, jes! 

Olen kyllä innoissani siitä, että ihan juuri ollaan selätetty vuoden masentavin kuukausi, ja joulukuu alkaa! Tajusin juuri, ettei minulla ole muuten joulukalenteria, pitäisiköhän hankkia? Se voisi motivoida minua nousemaan sängystä aamulla, mutta toisaalta kun viimeksi omistin sellaisen en ikinä muistanut avata luukkuja. Nyt kuitenkin omaltakin osaltani alkaa vihdoin joulun odotus!
perjantai 23. marraskuuta 2018

Kuuluisa Black friday vai Älä osta mitään -päivä?

kollaasi1 Olen varmasti yksi harvoista, joka ei ole koskaan ostanut mitään ennen tätä päivää kuuluisana Black Friday -päivänä! Joka vuosi päivä on mennyt minulta kokonaan ohi, mutta tänä vuonna edes minä en ole voinut välttyä huomaamasta sitä - se on rantautunut Suomeen taas entistä isompana. Länsimaalainen kulutuskulttuuri (johon syyllistyn tietysti itsekin) on ahdistanut minua jo kauan, joten siksi luonnollisesti suosin Älä osta mitään (ainakaan turhaa)-päivää. Haluan olla kuluttajana entistä tiedostavampi.
Luin talouselämän sivuilta, että suomalaiset käyttävät arviolta yli 200 miljoonaa euroa Black Fridayn aikana verkkokauppoihin. Yli 200 miljoonaa, käsittämätöntä! Voin lyödä vaikka vetoa, että monetkaan niistä ostoksista ei ole oikeasti niitä tarkkaan harkittuja ja välttämättömiä. Eikä se ole kyllä mikään ihmekään, sillä mainonta on niin psykologista. Harkintakykyä koetellaan, kun tarjoukset kestävät vain hetken tai tuotetta on rajoitettu määrä. Mainonnalla luodaan tarpeita, jotka vain kyseinen tuote pystyy poistamaan, ja trendit, joiden mukaan valtavirta menee, vaihtuvat salamannopeasti. Joka puolella on huipputarjouksia, eikä ihmekään, että tulee ajatelleeksi että nyt on pakko ostaa se ja se tuote, ettei menetä "ainutkertaista" mahdollisuutta. Itsekin meinasin sortua siihen, kun näin hyvän ripsivärin hintaan 4,90 - hetken harkittuani tajusinkin, että a) ostin juuri kesällä ripsarin, mitä on runsaasti vielä jäljellä, b) en edes käytä ripsiväriä melkein koskaan ja c) kyseinen ripsiväri ei ollut myöskään eettisyydeltään arvojeni mukainen. 
Sinänsä mustassa perjantaissa on myös omat puolensakin - vähävaraisemmat voivat ostaa jotakin välttämätöntä paljon halvemmalla. Itse esimerkiksi kiertelin kauppoja talvitakkia silmällä pitäen, sillä oma toppatakkini on jo 6 vuotta vanha, ja jouduin viime vuoden Levin reissulla laittamaan kaksi takkia päällekkäin. En myöskään väitä, etten olisi ostanut mitään tänään - käytin VR:n alennuksen hyödykseni, kun ostin seuraavat junaliput Poriin - olisin ostanut ne joka tapauksessa, joten huono omatunto ei kolkuta. 
Toivon, että jokainen on pitänyt järjen päässä tänä perjantaina, ja että Älä osta mitään -päivä tavoittaisi yhä enemmän ihmisiä tulevaisuudessa. Kannattaakin seuraavaksi miettiä alennetun tuotteen kohdalla, että maksaisitko siitä myös täyttä hintaa? Jos et, tuskin myöskään tarvit sitä oikeasti. Lopulta myös kaappisi kiittävät sinua, kun jätät turhan ostoksen tekemättä hyvän alennuksen sokaisemana.
perjantai 16. marraskuuta 2018

Ei enää punaista lihaa, kiitos

yyteriruutu2 Viime elokuussa päätin vihdoin jättää punaisen lihan lautaseltani pois kokonaan. Asia oli muhinut mielessäni silloin jo noin vuoden, ja omilleen muuttamisen jälkeen se tuntui luontevalta ratkaisulta. Viimeisen lukiovuoteni aikana tein paljon taustatyötä niin perusteiden suhteen kuin ihan käytännön ruokienkin, sillä kotonani ei ikinä tehty kasvisruokaa. Kun aloin kokeilla eri kasvisruokareseptejä, havahduin lopulta siihen, etten muuta ruokaa kokannutkaan. Elokuussa omilleen muuton jälkeen olikin lopulta helppoa luopua kokonaan punaisesta lihasta - nyt olen ollut syömättä sitä noin kolmisen kuukautta.
En ole koskaan ollut mikään suurin lihan ystävä, joten en kokenut jääväni mistään paitsi, kun luovuin siitä. Se on ollut tähän asti ehkä jopa liian helppoa - en ole kaivannut lihaa saati tuskin ajatellutkaan sitä. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut huomata, että päätöksen tehtyäni myös kanan kulutukseni on laskenut radikaalisti, vaikken siitä suunnitellutkaan luopuvani. Oikeastaan kolmisen kuukautta sitten olin sitä mieltä, etten pystyisi tekemään sitä ikinä, sillä olen aina rakastanut kanaa. Nykyään sama ajatus ei tunnu enää lainkaan mahdottomalta! 
yyteriruutu
En enää voisi kuvittelemaan syöväni lihaa. Kierrän jopa kauppojen lihatiskit kaukaa, sillä ne ällöttävät minua. Ehkä sama ällötys on siirtynyt myös kanaan,  sillä en kertakaikkiaan pysty ostamaan kotiin edes yhtä kanapakettia! Nykyään olenkin syönyt kanaa vain ulkona syödessäni - eli aika harvoin, sillä opiskelijabudjetilla ei kauhean montaa kertaa voi nauttia siitä ylellisyydestä.
Vinkiksi voinkin antaa kaikille, jotka miettivät oman ruokavalionsa muuttamista: kaiken ei tarvitse toteutua sormia naupsauttaen. Kun pikku hiljaa esimerkiksi kokkaa kasvisruokaa yhä enemmän ja enemmän, se muuttuu vähitellen pysyväksi tavaksi. Niin ainakin minun kohdallani tapahtui - ja selvästi ollaan menossa koko ajan vieläkin ekologisempia ruokailutottumuksia kohti.
maanantai 12. marraskuuta 2018

12 X 3 asiaa

brunssi1
3 asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:
Yksin asumisesta!
Sitan ASMR-videoista.
Harry Potter kirjoista, joita olen taas alkanut lukemaan useamman vuoden tauon jälkeen.

3 asiaa, joista en pidä tällä hetkellä:
Tästä hirveän harmaasta marraskuun säästä, mikä tuntuu imevän kaiken inspiraation kuvailujen suhteen.
Ainaisesta tiskien kasaantumisesta ja siitä, että lopulta olen aina siinä tilanteessa, ettei puhtaita astioita ole ollenkaan, kun tarvitsisin niitä.
Siitä, että liian monet kuvistyöt ovat jääneet kesken tunnilla ja nyt minulla on liian monta rästitehtävää edessäni tässä kuussa.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna:
Matkustin perjantaina Tampereelle viettämään tyttöjen viikonloppua ja aloitettiin se käymällä Pancho Villassa syömässä.
Lauantai aamulla järjestettiin tyttöjen kanssa ihana brunssi, kuten kuvista näkeekin.
Sunnuntaina päivä menikin sitten bussissa matkustamiseen, enkä päässyt viettämään isänpäivää.
brunssi2 3 asiaa, joita olen oppinut lähiaikoina:
Olen saanut taas muistutuksen siitä, ettei mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Liian monta kertaa olen unohtanut sen täysin, joten toivottavasti viimeinkin olen oppinut läksyni ja osaisin nyt arvostaa vieläkin enemmän kaikkea elämässäni.
Sen, miten muuttaa oma InDesing -ohjelmalla tehty työ PDF-tiedostoon.
Uusia tapoja elää ekologisemmin - esimerkiksi palasaippuan ja puisen tiskiharjan suosimisesta aina metsän ostamiseen.

3 asiaa, joita en osaa vieläkään yrityksestä huolimatta:
Meikata taidokkaasti.
Uida kunnolla, hahhah.
Nousta tarpeeksi ajoissa aamuisin sängystä.

3 asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:
Laittaa aina tavarat takaisin omalle paikalleen, kun ei enää tarvitse niitä. Jätän kaikki tavarat lojumaan ympäri kämppää, mikä johtaa siihen, että joudun tekemään suursiivouksen joka toinen päivä.
Osata puhua kunnolla englantia.
Käyttää Adoben ohjelmia paremmin - onneksi koulu on vasta ihan alussa, joten aikaa on vielä paljon harjoittelemiseen.
brunssi3 3 asiaa, joita minun pitäisi tehdä vielä tänään:
Tiskata, yllätys yllätys.
Pestä pyykkiä, sillä minulla on tänään pyykkivuoro varattuna.
Ottaa illaksi omaa aikaa, keittää kuppi kaakaota ja mennä kerrankin tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan:
Hyvän kirjan lukeminen.
Ystävien seura.
Suklaa tietenkin, haha.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:
Ihanan lämpimän karvatakkini.
Uuden villapaitani yhdistettynä nahkahousuihin.
Pinkit velourini, kirppikseltä ostetun villapaidan ja mummun tekemät villasukat.
brunssi4
3 asiaa, jotka haluaisin hankkia nyt:
Uuden talvitakin, sillä vanha on jo 6 vuotta vanha eikä lämmitä kovin hyvin enää.
Canonin 6D järjestelmäkameran, millä olen kuvaillut paljon koulussa.
Hyvän pöytätietokoneen mikä pyörittäisi kunnolla Adoben ohjelmia.

3 asiaa, joista unelmoin tänään:
Interrail-matkasta.
Siitä Canonin kamerasta ja pöytätietokoneesta :D
Päivällisestä, mikä on kattilassa kiehumassa tällä hetkellä - koulussa venyi joten on kauhea nälkä!

3 asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:
Seuraavan viikon viikonloppua, kun ei pitkästä aikaa tarvitse matkustaa yhtään mihinkään.
Joululomaa ja Uutta vuotta Porissa.
Tammikuussa alkavia erikoistumisopintoja.
brunssi5 Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
perjantai 9. marraskuuta 2018

Kolme kuukautta kuopiolaisena

minä1
Nyt siitä on kulunut tasan 3 kuukautta, kun istuin pakettiauton kyytiin muuttotavaroideni kanssa ja lähdettiin ajamaan 400 kilometrin mittaista matkaa uuteen kotiini. Tuntuu, että siitä olisi jo pieni ikuisuus: olen niin tottunut nykyiseen arkeeni ja elämääni täällä Kuopiossa.
Ennen muuttoani olin käynyt vain tasan kaksi kertaa Kuopiossa - koulun pääsykokeissa keväällä sekä kesällä muutaman päivän tutustumisreissulla. Olin siis pitkään melko hukassa kaiken kanssa, varsinkin kun suuntavaistoni ei ole tunnetusti sieltä parhaimmasta päästä. En tuntenut yhtään ketään ja liikuin google maps -sovelluksen avulla muutamat ensimmäiset viikot. Myös koko Savo alueena oli minulle aivan tuntematon. Vaikka olenkin matkustellut Suomen sisällä melko paljon, en ollut ikinä eksynyt Itä-Suomeen. Savo on aina tuntunut minulle todella kaukaiselta paikalta, enkä ollut ikinä edes kuvitellut asuvani siellä.
Näiden kolmen kuukauden aikana olen tehnyt myös paljon mielenkiintoisia havaintoja täältä Kuopiosta. Vaikka periaatteessa täälläkin päin Suomea on aika samanlaista asua, niin onhan se silti ihan erilaista! Tässä tuleekin pieni listaus kaikista mielenkiintoisista havainnoistani:

Ihmiset
Onko mahdollista, että tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle kolmen kuukauden aikana Kuopiossa enemmän kuin 19 vuoden aikana Porissa? Siltä ainakin tuntuu. Esimerkiksi bussipysäkeillä ihmiset ovat alkaneet oikeasti juttelemaan säästä tai jopa omasta elämästään minulle. Myös kadulla ihmiset ovat muutaman kerran pysähtyneet vaihtamaan muutaman sanan kanssasi ja kerran jopa juttelin bussikuskin kanssa koko bussimatkan!

Murre
Omasta mielestäni puhun itse tietenkin normaalisti ja kuopiolaisten puhe kuulostaa hauskalta, onneksi siihenkin on alkanut tottumaan vähitellen. Pahimmassa tapauksessa olen jopa itse sanonut jotakin vahingossa savolaisittain! Ehkä hirveimmät savolaismurresanat ovat "myö" ja "työ", hyvänä kakkosena tuleekin verbi "tulloo". Konsonantit kahdentuvat sanoissa, mikä vieläkin kuulostaa hauskalta. Kehdata sanalla on myös eri tarkoitus täällä Kuopiossa, mihin minä olen tottunut. Särähtää todella paljon korvaan, kun joku toteaa ettei kehdannut nousta aamulla sängystä! Mitä ihmeen häpeämistä siinä on, ensimmäinen ajatukseni aina on. Jotkut sanat taipuvat myös ihan ihmeellisiksi: Kallavesi on Kallavesj ja kuuluisan patsaan nimi on Veljmies. Noitahan on ihan mahdoton lausua!
minä2
Maasto
Pieni shokki tuli, kun lähti ensimmäisen kerran pyöräilemään. Joka kulman takana oli uusi järkyttävän kokoinen mäki! En ollut sellaisia nähnyt Porissa tai muualla Etelä-Suomessa. Syyslomalla pyöräilinkin sitten aivan innoissani ympäri Poria ja ihmettelin, miten olinkaan voinut pitää Valtionsiltaa kamalana ylämäkenä. Olisi silloin vaan pitänyt tietää niistä Kuopion Puijonlaakson mäistä, jotka odottivat minua, niin olisin aina pyöräillyt mäen valittamatta ylös. Joudun jopa taluttamaan osan mäistä Kuopiossa ylös, sillä en yksinkertaisesti jaksa polkea niitä ylös asti!

Julkiset
Mun mielestä Kuopiossa on hyvät julkiset, busseja menee arkisin puolentunnin välein kotini edestä keskustaan, ja sunnutaisinkin jopa tunnin välein. Porilaiselle se onkin taivas, kun taas pääkaupunkilaiselle ehkä ei. Myös bussit ovat yleensä aivan täynnä, toisin kuin Porissa, ja niitä tuntuu lähtevän aivan koko ajan keskustasta. Tämäkin oli pieni yllätys, mutta positiivinen sellainen. 

Keskusta
Pakko kyllä tunnustaa, että olen aika rakastunut Kuopion keskustaan, se on paljon kauniimpi kuin Porin (siihen ei kyllä tarvita kovinkaan paljoa...). Elokuussa Kuopion tori oli aivan täynnä kaikkia mahdollisia kojuja ja kahviloita, ja osa kauppiaista ei vieläkään ole lähtenyt torilta minnekään. Muistan, kuinka kesällä tuntui, että Kuopiossa oli paljon enemmän eloa kuin Porissa - odotankin jo paljon, että saan viettää osan kesästäni täällä Kuopiossa.

Vaikka olenkin tottunut nyt arkeeni Kuopiossa ja löytänyt uutta sisältöä elämääni, en siltikään ole aivan täysin sisäistänyt muuttoani. Vieläkin kirjoitan Googlen hakuun "Wilma Pori" ja sanon Porin kotiosoitteeni. Nykyään en  sentään sano järviä vahingossa mereksi, hahhah.
Ei musta silti savolaista ikinä tule, vaikka Kuopiota olenkin hehkuttanut paljon. Kalakukkoja en edes halua maistaa, ja tällä hetkellä odotan jo kauhulla talvea. Pakko kuitenkin sanoa, että aivan vieraaseen kaupunkiin muuttaminen on ollut todella antoisaa, varsinkin kun on asunut koko elämänsä yhdessä paikassa. Arkeen on tullut vaihtelua, olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja tuntuu jopa siltä, että olisin saanut lisää uusia näkökulmia. Kyllä mä silti vielä takaisin etelään muutan, kun koulu on käyty loppuun - tosin se jää nähtäväksi, että mihin kaupunkiin. 
maanantai 5. marraskuuta 2018

7 mielenkiintoista faktaa musta

minä2
Kirjoitan säännöllistä päiväkirjaa. Aloitin itseasiassa jo ala-asteen neljännellä luokalla kirjoittamaan, ja tällä hetkellä loppuun asti kirjoitettuja päiväkirjoja on säilössä jo noin kymmenisen kappaletta! Suosittelen päiväkirjan pitämistä kyllä jokaiselle, sillä vuosien saatossa niistä tulee kultaakin kalliimpaa. Toki minullakin on ollut kausia, jolloin en kirjoita ollenkaan, ja kausia, jolloin kirjoitan taas senkin edestä. Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää elämässäni. Monetkaan ihmiset eivät silti tiedä, että kirjoitan säännöllisesti päiväkirjaa, sillä en tuo sitä kovinkaan usein julki.

En meinannut päästä pitkän englannin yo-kokeesta läpi. Olen oikeasti aivan surkea englannissa, ja oli tasan kymmenestä pisteestä kiinni, etten saanut I:tä eli hylättyä! Nekin 10 pistettä oli luultavasti tuurilla saatuja, sillä arvailin monivalinnoissa todella paljon. Olin kuitenkin A:sta erittäin iloinen, sillä olin jännittänyt läpipääsyä paljon. Vieläkin muuten naurattaa se, että sain tietää vasta ylioppilastodistuksen saatuani mitä olin saanut englannin suullisesta kokeesta - vitosen! 
minä4 En seuraa yhtäkään sarjaa tai omista netflixiä tai muuta vastaavaa sovellusta. Jotkut ihmettelevät sitä usein, että miten voin edes elää ilman netflixiä. Itse olen kiitollinen, etten olen koukuttunut mihinkään sarjaan, sillä haluan käyttää aikani johonkin muuhun. Tykkäänkin lukea paljon kirjoja, ne ovat mielestäni parempia kuin elokuvat ja sarjat.

Nyt kun kirjat tulivat puheeksi, niin samalla voin tunnustaa olevani ikuinen Harry Potter -fani. Ne kirjat ovat vain niin ihania, ja tällä hetkellä olenkin monen vuoden taon jälkeen lukemassa niitä uudelleen (tällä hetkellä menossa paksuin opus eli 5. osa). Vaikka kirjojen teksti ei ehkä ole taidokkaimmasta päästä, niin juoni, henkilöhahmot ja vuoropuhelut ovat aivan mahtavia, eikä naurulta voi välttyä. Voisin lukea vaikka kokonaisen kirjan pelkästään Tylypahkan kouluelämästä! Kuoleman varjelukset onkin vähiten pitämäni osa, sillä siinä ei olla enää Tylypahkassa, ja muutenkin sen tunnelma on synkkä - niin monet ihanat hahmot kuolevat. 
minä3 Olen todella nirso ruuan suhteen, mikä tuottaa jopa jonkun verran ongelmia. En esimerkiksi voi sietää sipulia, joten usein en pysty syömään koulussa ruokaa kunnolla. Toinen asia, mitä monet ihmettelevät, on se etten käytä mitään levitettä leivän päällä, en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen. Sain varmaan traumat siitä, kun päiväkodissa ei saanut voidella itse leipäänsä ja leivät olivat täynnä hirveitä voimöykkyjä. Olen myös jouluruuan vihaaja, mikä tuntuu olevan harvinaista. Kaverini joutuvat myös jatkuvasti kyselemään syönkö sitä ja tätä, jos esimerkiksi suunnittelemme tekevämme yhdessä ruokaa.

En käytä meikkiä lähes ikinä, mikä tuntuu olevan myös enemmänkin harvinaisuus meidän yhteiskunnassamme. Minullakin oli kyllä aika, jolloin en pystynyt menemään kouluun ilman meikkiä ja piilareita, mutta nykyään se tuntuu todella kaukaiselta. Meikkaan noin 1-2 kertaa kuukaudessa, jos on jotain spesiaalimpaa menoa. Elämä ilman meikkiä ja jatkuvaa pelaamista piilareiden kanssa on sata kertaa helpompaa! Siihen opettelu vei toki kyllä aikaa, ja välillä vieläkin itsetunto kokee kolahduksia, mutta enää ei silti tulisi mieleenkään meikata arjessa - olo on niin paljon vapautuneempi nyt.

Yksi suurimmista haaveistani on toimia yrittäjänä. Haluan päästä toteuttamaan omaa intohimoani ja luoda jotain omaa. Yrittäjänä voi päättää, missä, milloin ja kenelle työskentelee. En ole koskaan pelännyt ajatusta yrittämisestä, vaikka siinä onkin omat riskinsä ja negatiiviset puolensa. Joillekin toisille taloudellinen riski tai henkisesti 24/7 töissä oleminen saattavat kuulostaa kamalalta, mutta itse näen sen pikemminkin mielenkiintoisena haasteena. Kaipaan mahdollisimman paljon epäsäännöllisyyttä ja omaa päätäntävaltaa elämääni - en kestäisi, jos joutuisin työskentelemään jollekin toiselle vuodesta toiseen joka arkipäivä.
tiistai 30. lokakuuta 2018

Lokakuu puhelimen läpi

kollaasi1 1. Vaikka olin myöhässä, oli pakko pysähtyä koulumatkalla nappaamaan tämä kuva. Niin kaunista! Huomaan muuten että tämä kuva on otettu lokakuun alussa, sillä nykyään sama maisema näyttää melko synkältä. 2. Ostan harvoin vaatteita, mutta nyt syksyn tullessa oli pakko ostaa uusi neule. Tuli kauhea kriisi, kun huomasin omistavani 3 neuletta, joita aloin pitämään jatkuvasti päällä, kun säät kylmeni. Halusin tällä kertaa ostaa hieman erivärisen neuleen, enkä taas sitä turvallisen väristä harmaata tai valkoista. 3. Lokakuuhun mahtui myös yksi rillontai. Pakko kyllä sanoa, että tämä kuva on syyskuulta, sillä unohdin ottaa viime kerralta kunnon kuvaa, haha. 4. Tätä koulutyötä olen työstänyt jo aivan liian kauan, eikä se ole vieläkään valmis. En ole kauhean hyvä piirtäjä enkä varsinkaan osaa maalata, joten tämä työ on kyllä saanut hermot kireälle. Joka kerta kun olen onnistunut pakottamaan itseni jatkamaan, olen lopettanut viiden minuutin päästä. No, kai se pikku hiljaa alkaa valmistumaan.
kollaasi4 1. Porissa tuli vietettyä koko syysloma. 2. Niin upean värisiä puita, että oli pakko ottaa kuva! 3. Yhden illan iltapala. Mulle on iskenyt nyt lokakuussa päärynähulluus, olen syönyt niitä varmaan joka päivä. Viime kauppareissultakin kannoin kymmenen päärynää kotiin! 4. Tästä kuvasta voikin päätellä mitä teen työkseni - jaan siis ilmaisjakeluita kaksi kertaa viikossa. Ihan mukavaa puuhaa, tulee ainakin paljon hyötyliikuntaa. Pääasia kuitenkin on se, ettei tarvitse pelkillä tuilla kitkutella tai tuhlata kaikkia säästöjä.
kollaasi3 1. Kaunis auringonlasku mökillä. 2. Toinen kuva samalta mökkireissulta. Lämpömittari näytti silloin 17 astetta, ja se olikin varmasti viimeinen päivä pitkään aikaan noissa lukemissa. 3. Lokakuussa tuli käytyä kahvilla niin vanhojen kaverien kanssa kuin uusien tuttujenkin. 4. Yhtenä sunnuntaina lähdin reippailemaan Puijontornin luontoreitille, ja sattumalta tuli vastaan pieni maatila! Pihalta löytyi lampaita, kanoja sekä tuo kuvan hevonen. Siellä oli myös söpö kahvila ja valokuvanäyttely Puijonlaakson luonnosta. En ollut ikinä kuullutkaan koko paikasta, ja olin aika yllättynyt. Uuteen kaupunkiin muuttaminen on ollutkin erittäin mielenkiintoista, koska ihan kulman takaa voikin löytää sattumalta jotain hienoa.

Nyt onkin sitten aika valmistautua marraskuuhun, ehkä vuoden masentavimpaan kuukauteen. Onneksi sen jälkeen on sentään joulukuu, mitä olen pikku hiljaa alkanut fiilistellä!
perjantai 26. lokakuuta 2018

30 kysymystä, 30 vastausta

ruutu2 Tosi monissa blogeissa on pyörinyt nyt syksyllä tämä "30 kysymystä, 30 vastausta" postaus, joten ajattelin itsekin laittaa tämän toteutukseen. Mielestäni muiden vastauksia on ollut mielenkiintoista lukea, mutta myös vastaaminen oli hauskaa. Tässä tulee nyt siis omat vastaukseni!

Avioliittoja: Arvatakin saattaa, että nolla. Mulla ei ole ikinä ollut mikään kiire mennä naimisiin, enkä pidä itseäni hääihmisenä. Olenkin vannonut kavereilleni, etten varmasti aio mennä naimisiin niin kauaa, kun ikäni ensimmäinen numero on kakkonen.

Kihloissa: Ei, eikä tämäkään aihe ole kyllä ajankohtainen pitkään aikaan elämässäni.

Lapsia: Ei, mutta tulevaisuudessa toivottavasti kyllä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oikea aika lapselle/lapsille on vasta siinä kolmenkympin aikaan.

Lemmikkejä: Ei ole lemmikkejäkään. Elämäni ainoa lemmikki on ollut hamsteri, kun olin ala-asteikäinen.

Leikkauksia: Leikkauksia multa löytyykin sitten yksi kappale. Multa on leikattu umpisuoli, kun olin 6 vuotias.
ruutu19
Tatuointeja: Ei ole, eikä ikinä tule olemaankaan. Nykyään jopa välillä tuntuu, että tatuoimattomuus on poikkeavaa nuorien ihmisten keskuudessa. Jotenkin minua hirvittää ajatus siitä, että ottaisin ihooni kuvan, mikä pysyy siinä aina. Eivätkä tatuoinnit kyllä muutenkaan ole yhtään mun juttu.

Lävistyksiä: Korvissa mulla on 4 reikää, mutta muuten minua ei ole ikinä lävistyksetkään kiinnostaneet.

Muuttoja: Tätä kohtaa piti hetki miettiä ja laskeskella, mutta luvuksi sain lopulta kuusi. Kaikki viisi muuttoa on tapahtuneet ala-asteikäisenä, ja viimeisin muuttoni oli parisen kuukautta sitten Porista tänne Kuopioon.

Ottanut lopputilin: Yhden kerran!

Ollut saaressa: Kyllä, monestikin, esimerkiksi kaverin mökillä tai ulkomailla.

Autosi: En ole ikinä omistanut autoa, ja tuskin tulen omistamaankaan pitkään aikaan. Olen ihan tyytyväinen polkupyörään ja Kuopion julkisiin. Jos joskus kuitenkin ostan auton itselleni, haluaisin ostaa sähköauton (ja mieluiten automaattivaihteisen!).

Ollut lentokoneessa: Kyllä. Olen lentänyt Iso-Britanniaan, Saksaan, Kreetalle, Turkkiin, Kyprokselle sekä kaksi kertaa Kanarian saarille.

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Kyllä.
ruutu10Ollut ambulanssissa: En, ja toivottavasti en myöskään joudu siihen tilanteeseen.

Luistellut: Kyllä, itseasiassa harrastin jopa pari vuotta taitoluistelua! Muistaakseni aloitin 6 vuotiaana ja lopetin 8 vuotiaana.

Surffannut: En ole, eikä mulla edes kärsivällisyyttä siihen hommaan.

Ajanut moottoripyörää: En, enkä edes haluaisi.

Ollut risteilyllä: Monestikin, niin Ruotsin kuin Vironkin risteilyillä. Lukion aikana tuli käytyä jopa kuudella risteilyllä kavereiden kanssa, ja niistä on jäänyt kyllä ihan parhaat muistot.

Ratsastanut hevosella: En ole, enkä myöskään uskaltaisi.

Lähes kuollut: En mielestäni.

Ollut sairaalassa: Kyllä, pari päivää silloin kun minulta leikattiin umpisuoli.

Suosikkihedelmä: Vesimeloni, päärynä ja kiivi, ne ovat ihan parhaita.
ruutu5 Aamu vai ilta: Ehdottomasti aamu, jos ei ole kiire mihinkään. Olen erittäin huono aamuihminen kun pitää herätä aikaisin kouluun, mutta muuten aamupäivisin olen kyllä tehokkaimmillani. Aamuisin olen paljon paremmalla tuulellakin ja inspiroituneempi. Illalla mun energiatasot taas laskee nopeasti.

Lempiväri: Mulla ei ole ollut vuosiin lempiväriä.

Viimeisin puhelu: Isältä, joka soitti kysyäkseen onko mulla sen pyöränavain. Olin lainannut syyslomalla isän pyörää, ja olin sitten unohtanut palauttaa avaimen. Nyt se avain tosiaan on Kuopiossa, hups.

Viimeisin viesti: Tämä jääköön salaisuudeksi...

Kahvi vai tee:
Ehdottomasti tee! En juo kahvia ollenkaan.

Kissa vai koira: Sanoisin ehkä kissa. En ole ikinä ollut hyvä eläinten kanssa, joten itsenäinen ja rauhallisempi eläin on mun mieleen enemmän. 

Paras vuodenaika: Tämä on paha! Ennen sanoin aina että alkusyksy, koska se oli niin tunnelmallista aikaa ja silloin alkoi aina jotain uutta, esimerkiksi koulukuviot. Mutta ton ihanan lämpimän viime kesän jälkeen mun lempivuodenaika ehkä vaihtui sittenkin kesään ;-)
keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Mitä mä oikein opiskelen?

ruutu1 Opiskelen tosiaan ammattikoulussa kuvallisen ilmaisun osaamisalaa, joka nimenä on kyllä varsinainen mysteeri. Ammattinimikkeenä on taas niinkin selvä nimi kuin "kuvallisen ilmaisun toteuttaja". Tän tutkintonimikkeen alle on siis mahdutettu kolme eri suuntautumisvaihtoehtoa: graafinen suunnittelu, valokuvaus sekä perinteinen kuvataide. Itselleni on selvää, että tulen erikoistumaan valokuvaukseen.
Meillä on kuitenkin ensimmäiset puoli vuotta yleisiä media-alan opintoja, ennen kuin me erikoistutaan. Se on mielestäni hyvä juttu, sillä minua on aina kiinnostanut media-ala laajemminkin, ja haluaisin olla tulevaisuudessa alan moniosaaja. Nämä kaksi kuukautta koulussa ovatkin olleet todella mielenkiintoisia, kun ollaan valokuvauksen tekniikan lisäksi päästy opettelemaan esimerkiksi videoiden tekoa ja julkaisutuotannon perusteita.
Joululomaan asti meillä siis pyörii seuraavat aineet: videokuvauksen, graafisen suunnittelun ja valokuvauksen perusteet, sekä ei niin lemppari aineet nimittäin kuvis, atk, taidehistoria sekä sommittelun perusteet. Tammikuussa loman jälkeen sitten alkaakin pelkät valokuvasopinnot, mistä olen todella innoissani. Toiselle vuodelle valokuvauksen lisäksi on myös varattu työharjoittelu sekä yrittäjyysopinnot, enkä niitäkään jaksaisi millään odottaa, haha.
ruutu9 Mitä me sitten käytännössä tehdään koulussa? Tietokoneella istumista kertyy päiviin aika paljon, mutta onneksi koululla on todella mukavat tuolit ja hyvät koneet. Videotuotannon tunneilla olemme tehneet lyhyitä fiktiivisiä videoita ja opeteltu editoimaan niitä ihan alkeista lähtien. Ollaan menty myös Kuopion keskustaan kuvaamaan uutinen sekä päästy kokeilemaan greenscreenin tekemistä. Julkaisutuotannon tunneilla olemme taas opetelleet InDesing nimisen taitto-ohjelman käyttöä, mikä alkuvaikeuksien jälkeen on osoittautunut super kivaksi hommaksi (on alkanut jopa harmittamaan, että ne tunnit loppuvat jouluun mennessä). Ollaan siis suunniteltu ja toteutettu ohjelmalla kaksi esitettä sekä yksi lehtijuttu. Tähän mennessä olemme tehneet tekstit, ulkoasun suunnittelun ja helpot grafiikat itse, mutta kuvat eivät ole olleet omia. Seuraavassa suuremmassa työssä meidän pitää myös toteuttaa kuvat, mistä olen super innoissani. Valokuvauksen tunnit ovat itselle olleet hieman tylsiä näiden kahden kuukauden aikana, sillä olemme lähteneet käymään kameran tekniikkaa ihan perusteista asti, enkä ole oppinut melkein mitään uutta. Oppikirjoja meillä tosiaan ei ole yhtäkään kappaletta, vaan kaikki opitaan käytännön sekä omien muistiinpanojen kautta.
ruutu8
Mietin kauan, hakisinko kuvallisen ilmaisun osaamisalalle opiskelemaan valokuvausta, vai audiovisuaaliselle alalle, jossa käydään paljon laajemmin koko media-alan skaalaa. Päädyin kuitenkin siihen, että haluan juuri valokuvauksen erityisosaamisen, mitä media-alan opinnoista ei saa. Koska olen käynyt lukion, koulu kestää mulla vain kaksi vuotta, mutta voi olla, että pitkitän opintojani ja hyppään kolmanneksi vuodeksi audiovisuaaliselle puolelle suorittamaan erinäisiä tutkinnonosia. Mua kiinnostaisi meinaan myös nettisivujen suunnittelu sekä videohommat, mutta ongelmana on myös se että mulla on herännyt vahva kiinnostus taitto-ohjelmaa kohtaan, mistä en tiennyt yhtään mitään kaksi kuukautta sitten! Onko jollain muullakin se ongelma, että haluaisi tehdä liian montaa asiaa?
Yleisesti sanottuna olen todella tyytyväinen valintaani, sillä olen päässyt opiskelemaan omalta tuntuvan alani perusteita ja olen jopa löytänyt uusia mielenkiinnonkohteita. Toki kuvistunnit ovat aika kärsimystä, mutta kai joka opinnoista löytyy se pakollinen paha, mikä täytyy vain suorittaa hampaat irveessä. Onneksi uskalsin heittäytyä ja laittaa hakupaperit kauemmas paikkakunnalle, mistä mulla ei ollut mitään hajua.
lauantai 20. lokakuuta 2018

Matkaunelmia

muokkaus19 IMG_5370 IMG_4926 muokkaus25
Musta tuntuu, että mulla on ikuinen matkakuume, enkä varmasti ole ainut ongelman kanssa! Koko ajan pitäisi olla varaamassa jo uutta matkaa, eikä se uusi matka edes taltuta sitä maailman näkemisen janoa, vaan ainoastaan pahentaa asiaa. Mulle maailmalla matkailu on mun yksi suurimmista unelmistani sekä myös tavoite, jonka haluan saavuttaa. Haluaisin lähteä kuukausiksi reppureissaamaan eri maanosiin ja päästä sitä kautta näkemään sekä valokuvaamaan erilaista kulttuuria ja elämää, mutta se ei ole kyllä vielä hetkeen ajankohtainen asia. Onneksi olen alkanut jo työstämään haastetta, jotta pääsisin sen vielä joku päivä toteuttamaan.
IMG_7144 muokkaus5 muokkaus6 IMG_7099 Olen aina ollut ihminen, joka on menossa niin paljon kuin mahdollista. Tylsistyn helposti, ja siksi järjestänkin jatkuvasti itselleni aktiviteetteja, kun en vaan jaksa olla kotona istumassa (ellen sitten ole koukuttunut johonkin erittäin hyvään kirjaan). Rakastan myös suunnittelua ja haaveilua, ja se onkin varmasti toinen syy, miksi olen koko ajan suunnittelemassa uusia matkaideoita. Joskus on jopa vaikea pysyä realistisella tasolla, mutta olen sitä mieltä, että parempi liikaa ideoita kuin liian vähän, vaikkei ne ehkä aina päätyisi edes toteutukseen asti.
Koska maailmanympärimatka on ehkä hieman liian iso pala heti purtavaksi varsinkin näin 19 vuotiaana, ajattelin tehdä pienen listauksen suunnitteilla olevista matkoista, jotka toivonmukaan toteutuisivat lähitulevaisuudessa. Itseäni ei niinkään kiinnosta hienot hotellit, ravintolat, shoppailu ja auringon alla makaaminen, vaan reissaaminen pienellä budjetilla. Pidän myös lähimatkailusta, mikä näkyy myös listassa - olenkin esimerkiksi jonkun verran matkustellut perheen kanssa Suomessa.
IMG_7170 muokkaus5
Interrail - tässä on ehdottomasti mun haavenumero ykkönen tällä hetkellä. Olen jo muutaman vuoden tutkaillut asiaa ja olisin niin valmis lähtemään ensi kesänä näkemään Eurooppaa, mutta matkakaveri valitettavasti puuttuu. Vapaaehtoiset, ilmoittautukaa!
Pyörävaellus - tämä toivottavasti toteutuu ensi kesänä jälleen. Pieni kipinä on nimittäin syttynyt viime kesän jälkeen, kun kaverin kanssa pakattiin teltat ja makuupussit mukaan ja lähdettiin parin päivän pyöräreissulle (yllättäen tämäkin taisi olla mun idea). Kilometrejä kertyi lopulta noin 120, ja reissu oli kyllä todella palkitseva. Ensi kesänä haasteena voisikin olla esimerkiksi Turun kauniissa saaristossa oleva niin kutsuttu rengasreitti, jonka pituus on noin 200km. Mikä parasta, pyöräily on erittäin halpa ja ympäristöystävällinen tapa matkustaa! Tätä suosittelen kaikille joille se on vaan mahdollista - retken voi tehdä viereiselle paikkakunnalle tai vaikka toiseen Euroopan maahan, jos haastetta haluaa.
Road trip Suomessa - tätä yritän myös kovasti mahduttaa ensi kesääni, haha. Olisi niin upeaa lähteä auton kanssa seikkailemaan ympäri suomea esimerkiksi viikon ajaksi. Tunnelman (ja rahan säästön) vuoksi olisi hauskaa nukkua autossa ja tehdä ruokaa retkikeittimen avulla. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä ulkomaille asti nähdäkseen upeita paikkoja, niitä kyllä löytyy myös Suomesta.
Viroon tutustuminen - uskaltaisin väittää, että aika monet ovat käyneet Tallinnassa, mutta harvempi muualla Virossa. Viro on mielestäni mielenkiintoinen maa, ja haluaisinkin lähteä tutustumaan siihen paremmin. Olen käynyt lapsena Tallinnan lisäksi Pärnussa sekä Saarenmaalla, ja ne olivat ainakin kivoja paikkoja. Plussaa on, että Viroon pääsee helposti laivalla ja se on pieni maa, joten auton kanssa pääsisi tutustumaan paikkoihin varmasti hyvin. Viro on kuulemma myös suomalaisten pyöräilijöiden suosiossa, joten olisi hienoa olla siellä joskus pyöräilynkin merkeissä.
Road trip Norjaan - tämä matka on taas nyt viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kiinnostaa koko ajan enemmän, kun esimerkiksi autokoulun opettajani kertoi kesästään Norjassa asuntovaunun kanssa, sekä kun on tullut luettua aiheesta muutamiakin blogipostauksia. Norjan luonto on valtavan kaunis ja koettavaa sielläkin olisi vaikka millä mitalla, ja varsinkin autosta käsin matka antaisi paljon. Esivalmisteluja tämäkin matka tarvitsee paljon, mutta toivon mukaan se lähtisi toteutukseen jossakin vaiheessa.
Siinä oli nyt tämän hetken matkasuunnitelmat, joita olen pyöritellyt mielessäni. Ensi kesänä ainakin yhden on pakko toteutua, tai tulen hulluksi! Jos joltakulta on loppunut matkaideat, niin tässä on ainakin inspiraatiota pienen budjetin matkailuun, eikä lentäminenkään ole pakollista.