SOCIAL MEDIA

tiistai 30. lokakuuta 2018

Lokakuu puhelimen läpi

kollaasi1 1. Vaikka olin myöhässä, oli pakko pysähtyä koulumatkalla nappaamaan tämä kuva. Niin kaunista! Huomaan muuten että tämä kuva on otettu lokakuun alussa, sillä nykyään sama maisema näyttää melko synkältä. 2. Ostan harvoin vaatteita, mutta nyt syksyn tullessa oli pakko ostaa uusi neule. Tuli kauhea kriisi, kun huomasin omistavani 3 neuletta, joita aloin pitämään jatkuvasti päällä, kun säät kylmeni. Halusin tällä kertaa ostaa hieman erivärisen neuleen, enkä taas sitä turvallisen väristä harmaata tai valkoista. 3. Lokakuuhun mahtui myös yksi rillontai. Pakko kyllä sanoa, että tämä kuva on syyskuulta, sillä unohdin ottaa viime kerralta kunnon kuvaa, haha. 4. Tätä koulutyötä olen työstänyt jo aivan liian kauan, eikä se ole vieläkään valmis. En ole kauhean hyvä piirtäjä enkä varsinkaan osaa maalata, joten tämä työ on kyllä saanut hermot kireälle. Joka kerta kun olen onnistunut pakottamaan itseni jatkamaan, olen lopettanut viiden minuutin päästä. No, kai se pikku hiljaa alkaa valmistumaan.
kollaasi4 1. Porissa tuli vietettyä koko syysloma. 2. Niin upean värisiä puita, että oli pakko ottaa kuva! 3. Yhden illan iltapala. Mulle on iskenyt nyt lokakuussa päärynähulluus, olen syönyt niitä varmaan joka päivä. Viime kauppareissultakin kannoin kymmenen päärynää kotiin! 4. Tästä kuvasta voikin päätellä mitä teen työkseni - jaan siis ilmaisjakeluita kaksi kertaa viikossa. Ihan mukavaa puuhaa, tulee ainakin paljon hyötyliikuntaa. Pääasia kuitenkin on se, ettei tarvitse pelkillä tuilla kitkutella tai tuhlata kaikkia säästöjä.
kollaasi3 1. Kaunis auringonlasku mökillä. 2. Toinen kuva samalta mökkireissulta. Lämpömittari näytti silloin 17 astetta, ja se olikin varmasti viimeinen päivä pitkään aikaan noissa lukemissa. 3. Lokakuussa tuli käytyä kahvilla niin vanhojen kaverien kanssa kuin uusien tuttujenkin. 4. Yhtenä sunnuntaina lähdin reippailemaan Puijontornin luontoreitille, ja sattumalta tuli vastaan pieni maatila! Pihalta löytyi lampaita, kanoja sekä tuo kuvan hevonen. Siellä oli myös söpö kahvila ja valokuvanäyttely Puijonlaakson luonnosta. En ollut ikinä kuullutkaan koko paikasta, ja olin aika yllättynyt. Uuteen kaupunkiin muuttaminen on ollutkin erittäin mielenkiintoista, koska ihan kulman takaa voikin löytää sattumalta jotain hienoa.

Nyt onkin sitten aika valmistautua marraskuuhun, ehkä vuoden masentavimpaan kuukauteen. Onneksi sen jälkeen on sentään joulukuu, mitä olen pikku hiljaa alkanut fiilistellä!
perjantai 26. lokakuuta 2018

30 kysymystä, 30 vastausta

ruutu2 Tosi monissa blogeissa on pyörinyt nyt syksyllä tämä "30 kysymystä, 30 vastausta" postaus, joten ajattelin itsekin laittaa tämän toteutukseen. Mielestäni muiden vastauksia on ollut mielenkiintoista lukea, mutta myös vastaaminen oli hauskaa. Tässä tulee nyt siis omat vastaukseni!

Avioliittoja: Arvatakin saattaa, että nolla. Mulla ei ole ikinä ollut mikään kiire mennä naimisiin, enkä pidä itseäni hääihmisenä. Olenkin vannonut kavereilleni, etten varmasti aio mennä naimisiin niin kauaa, kun ikäni ensimmäinen numero on kakkonen.

Kihloissa: Ei, eikä tämäkään aihe ole kyllä ajankohtainen pitkään aikaan elämässäni.

Lapsia: Ei, mutta tulevaisuudessa toivottavasti kyllä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oikea aika lapselle/lapsille on vasta siinä kolmenkympin aikaan.

Lemmikkejä: Ei ole lemmikkejäkään. Elämäni ainoa lemmikki on ollut hamsteri, kun olin ala-asteikäinen.

Leikkauksia: Leikkauksia multa löytyykin sitten yksi kappale. Multa on leikattu umpisuoli, kun olin 6 vuotias.
ruutu19
Tatuointeja: Ei ole, eikä ikinä tule olemaankaan. Nykyään jopa välillä tuntuu, että tatuoimattomuus on poikkeavaa nuorien ihmisten keskuudessa. Jotenkin minua hirvittää ajatus siitä, että ottaisin ihooni kuvan, mikä pysyy siinä aina. Eivätkä tatuoinnit kyllä muutenkaan ole yhtään mun juttu.

Lävistyksiä: Korvissa mulla on 4 reikää, mutta muuten minua ei ole ikinä lävistyksetkään kiinnostaneet.

Muuttoja: Tätä kohtaa piti hetki miettiä ja laskeskella, mutta luvuksi sain lopulta kuusi. Kaikki viisi muuttoa on tapahtuneet ala-asteikäisenä, ja viimeisin muuttoni oli parisen kuukautta sitten Porista tänne Kuopioon.

Ottanut lopputilin: Yhden kerran!

Ollut saaressa: Kyllä, monestikin, esimerkiksi kaverin mökillä tai ulkomailla.

Autosi: En ole ikinä omistanut autoa, ja tuskin tulen omistamaankaan pitkään aikaan. Olen ihan tyytyväinen polkupyörään ja Kuopion julkisiin. Jos joskus kuitenkin ostan auton itselleni, haluaisin ostaa sähköauton (ja mieluiten automaattivaihteisen!).

Ollut lentokoneessa: Kyllä. Olen lentänyt Iso-Britanniaan, Saksaan, Kreetalle, Turkkiin, Kyprokselle sekä kaksi kertaa Kanarian saarille.

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Kyllä.
ruutu10Ollut ambulanssissa: En, ja toivottavasti en myöskään joudu siihen tilanteeseen.

Luistellut: Kyllä, itseasiassa harrastin jopa pari vuotta taitoluistelua! Muistaakseni aloitin 6 vuotiaana ja lopetin 8 vuotiaana.

Surffannut: En ole, eikä mulla edes kärsivällisyyttä siihen hommaan.

Ajanut moottoripyörää: En, enkä edes haluaisi.

Ollut risteilyllä: Monestikin, niin Ruotsin kuin Vironkin risteilyillä. Lukion aikana tuli käytyä jopa kuudella risteilyllä kavereiden kanssa, ja niistä on jäänyt kyllä ihan parhaat muistot.

Ratsastanut hevosella: En ole, enkä myöskään uskaltaisi.

Lähes kuollut: En mielestäni.

Ollut sairaalassa: Kyllä, pari päivää silloin kun minulta leikattiin umpisuoli.

Suosikkihedelmä: Vesimeloni, päärynä ja kiivi, ne ovat ihan parhaita.
ruutu5 Aamu vai ilta: Ehdottomasti aamu, jos ei ole kiire mihinkään. Olen erittäin huono aamuihminen kun pitää herätä aikaisin kouluun, mutta muuten aamupäivisin olen kyllä tehokkaimmillani. Aamuisin olen paljon paremmalla tuulellakin ja inspiroituneempi. Illalla mun energiatasot taas laskee nopeasti.

Lempiväri: Mulla ei ole ollut vuosiin lempiväriä.

Viimeisin puhelu: Isältä, joka soitti kysyäkseen onko mulla sen pyöränavain. Olin lainannut syyslomalla isän pyörää, ja olin sitten unohtanut palauttaa avaimen. Nyt se avain tosiaan on Kuopiossa, hups.

Viimeisin viesti: Tämä jääköön salaisuudeksi...

Kahvi vai tee:
Ehdottomasti tee! En juo kahvia ollenkaan.

Kissa vai koira: Sanoisin ehkä kissa. En ole ikinä ollut hyvä eläinten kanssa, joten itsenäinen ja rauhallisempi eläin on mun mieleen enemmän. 

Paras vuodenaika: Tämä on paha! Ennen sanoin aina että alkusyksy, koska se oli niin tunnelmallista aikaa ja silloin alkoi aina jotain uutta, esimerkiksi koulukuviot. Mutta ton ihanan lämpimän viime kesän jälkeen mun lempivuodenaika ehkä vaihtui sittenkin kesään ;-)
keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Mitä mä oikein opiskelen?

ruutu1 Opiskelen tosiaan ammattikoulussa kuvallisen ilmaisun osaamisalaa, joka nimenä on kyllä varsinainen mysteeri. Ammattinimikkeenä on taas niinkin selvä nimi kuin "kuvallisen ilmaisun toteuttaja". Tän tutkintonimikkeen alle on siis mahdutettu kolme eri suuntautumisvaihtoehtoa: graafinen suunnittelu, valokuvaus sekä perinteinen kuvataide. Itselleni on selvää, että tulen erikoistumaan valokuvaukseen.
Meillä on kuitenkin ensimmäiset puoli vuotta yleisiä media-alan opintoja, ennen kuin me erikoistutaan. Se on mielestäni hyvä juttu, sillä minua on aina kiinnostanut media-ala laajemminkin, ja haluaisin olla tulevaisuudessa alan moniosaaja. Nämä kaksi kuukautta koulussa ovatkin olleet todella mielenkiintoisia, kun ollaan valokuvauksen tekniikan lisäksi päästy opettelemaan esimerkiksi videoiden tekoa ja julkaisutuotannon perusteita.
Joululomaan asti meillä siis pyörii seuraavat aineet: videokuvauksen, graafisen suunnittelun ja valokuvauksen perusteet, sekä ei niin lemppari aineet nimittäin kuvis, atk, taidehistoria sekä sommittelun perusteet. Tammikuussa loman jälkeen sitten alkaakin pelkät valokuvasopinnot, mistä olen todella innoissani. Toiselle vuodelle valokuvauksen lisäksi on myös varattu työharjoittelu sekä yrittäjyysopinnot, enkä niitäkään jaksaisi millään odottaa, haha.
ruutu9 Mitä me sitten käytännössä tehdään koulussa? Tietokoneella istumista kertyy päiviin aika paljon, mutta onneksi koululla on todella mukavat tuolit ja hyvät koneet. Videotuotannon tunneilla olemme tehneet lyhyitä fiktiivisiä videoita ja opeteltu editoimaan niitä ihan alkeista lähtien. Ollaan menty myös Kuopion keskustaan kuvaamaan uutinen sekä päästy kokeilemaan greenscreenin tekemistä. Julkaisutuotannon tunneilla olemme taas opetelleet InDesing nimisen taitto-ohjelman käyttöä, mikä alkuvaikeuksien jälkeen on osoittautunut super kivaksi hommaksi (on alkanut jopa harmittamaan, että ne tunnit loppuvat jouluun mennessä). Ollaan siis suunniteltu ja toteutettu ohjelmalla kaksi esitettä sekä yksi lehtijuttu. Tähän mennessä olemme tehneet tekstit, ulkoasun suunnittelun ja helpot grafiikat itse, mutta kuvat eivät ole olleet omia. Seuraavassa suuremmassa työssä meidän pitää myös toteuttaa kuvat, mistä olen super innoissani. Valokuvauksen tunnit ovat itselle olleet hieman tylsiä näiden kahden kuukauden aikana, sillä olemme lähteneet käymään kameran tekniikkaa ihan perusteista asti, enkä ole oppinut melkein mitään uutta. Oppikirjoja meillä tosiaan ei ole yhtäkään kappaletta, vaan kaikki opitaan käytännön sekä omien muistiinpanojen kautta.
ruutu8
Mietin kauan, hakisinko kuvallisen ilmaisun osaamisalalle opiskelemaan valokuvausta, vai audiovisuaaliselle alalle, jossa käydään paljon laajemmin koko media-alan skaalaa. Päädyin kuitenkin siihen, että haluan juuri valokuvauksen erityisosaamisen, mitä media-alan opinnoista ei saa. Koska olen käynyt lukion, koulu kestää mulla vain kaksi vuotta, mutta voi olla, että pitkitän opintojani ja hyppään kolmanneksi vuodeksi audiovisuaaliselle puolelle suorittamaan erinäisiä tutkinnonosia. Mua kiinnostaisi meinaan myös nettisivujen suunnittelu sekä videohommat, mutta ongelmana on myös se että mulla on herännyt vahva kiinnostus taitto-ohjelmaa kohtaan, mistä en tiennyt yhtään mitään kaksi kuukautta sitten! Onko jollain muullakin se ongelma, että haluaisi tehdä liian montaa asiaa?
Yleisesti sanottuna olen todella tyytyväinen valintaani, sillä olen päässyt opiskelemaan omalta tuntuvan alani perusteita ja olen jopa löytänyt uusia mielenkiinnonkohteita. Toki kuvistunnit ovat aika kärsimystä, mutta kai joka opinnoista löytyy se pakollinen paha, mikä täytyy vain suorittaa hampaat irveessä. Onneksi uskalsin heittäytyä ja laittaa hakupaperit kauemmas paikkakunnalle, mistä mulla ei ollut mitään hajua.
lauantai 20. lokakuuta 2018

Matkaunelmia

muokkaus19 IMG_5370 IMG_4926 muokkaus25
Musta tuntuu, että mulla on ikuinen matkakuume, enkä varmasti ole ainut ongelman kanssa! Koko ajan pitäisi olla varaamassa jo uutta matkaa, eikä se uusi matka edes taltuta sitä maailman näkemisen janoa, vaan ainoastaan pahentaa asiaa. Mulle maailmalla matkailu on mun yksi suurimmista unelmistani sekä myös tavoite, jonka haluan saavuttaa. Haluaisin lähteä kuukausiksi reppureissaamaan eri maanosiin ja päästä sitä kautta näkemään sekä valokuvaamaan erilaista kulttuuria ja elämää, mutta se ei ole kyllä vielä hetkeen ajankohtainen asia. Onneksi olen alkanut jo työstämään haastetta, jotta pääsisin sen vielä joku päivä toteuttamaan.
IMG_7144 muokkaus5 muokkaus6 IMG_7099 Olen aina ollut ihminen, joka on menossa niin paljon kuin mahdollista. Tylsistyn helposti, ja siksi järjestänkin jatkuvasti itselleni aktiviteetteja, kun en vaan jaksa olla kotona istumassa (ellen sitten ole koukuttunut johonkin erittäin hyvään kirjaan). Rakastan myös suunnittelua ja haaveilua, ja se onkin varmasti toinen syy, miksi olen koko ajan suunnittelemassa uusia matkaideoita. Joskus on jopa vaikea pysyä realistisella tasolla, mutta olen sitä mieltä, että parempi liikaa ideoita kuin liian vähän, vaikkei ne ehkä aina päätyisi edes toteutukseen asti.
Koska maailmanympärimatka on ehkä hieman liian iso pala heti purtavaksi varsinkin näin 19 vuotiaana, ajattelin tehdä pienen listauksen suunnitteilla olevista matkoista, jotka toivonmukaan toteutuisivat lähitulevaisuudessa. Itseäni ei niinkään kiinnosta hienot hotellit, ravintolat, shoppailu ja auringon alla makaaminen, vaan reissaaminen pienellä budjetilla. Pidän myös lähimatkailusta, mikä näkyy myös listassa - olenkin esimerkiksi jonkun verran matkustellut perheen kanssa Suomessa.
IMG_7170 muokkaus5
Interrail - tässä on ehdottomasti mun haavenumero ykkönen tällä hetkellä. Olen jo muutaman vuoden tutkaillut asiaa ja olisin niin valmis lähtemään ensi kesänä näkemään Eurooppaa, mutta matkakaveri valitettavasti puuttuu. Vapaaehtoiset, ilmoittautukaa!
Pyörävaellus - tämä toivottavasti toteutuu ensi kesänä jälleen. Pieni kipinä on nimittäin syttynyt viime kesän jälkeen, kun kaverin kanssa pakattiin teltat ja makuupussit mukaan ja lähdettiin parin päivän pyöräreissulle (yllättäen tämäkin taisi olla mun idea). Kilometrejä kertyi lopulta noin 120, ja reissu oli kyllä todella palkitseva. Ensi kesänä haasteena voisikin olla esimerkiksi Turun kauniissa saaristossa oleva niin kutsuttu rengasreitti, jonka pituus on noin 200km. Mikä parasta, pyöräily on erittäin halpa ja ympäristöystävällinen tapa matkustaa! Tätä suosittelen kaikille joille se on vaan mahdollista - retken voi tehdä viereiselle paikkakunnalle tai vaikka toiseen Euroopan maahan, jos haastetta haluaa.
Road trip Suomessa - tätä yritän myös kovasti mahduttaa ensi kesääni, haha. Olisi niin upeaa lähteä auton kanssa seikkailemaan ympäri suomea esimerkiksi viikon ajaksi. Tunnelman (ja rahan säästön) vuoksi olisi hauskaa nukkua autossa ja tehdä ruokaa retkikeittimen avulla. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä ulkomaille asti nähdäkseen upeita paikkoja, niitä kyllä löytyy myös Suomesta.
Viroon tutustuminen - uskaltaisin väittää, että aika monet ovat käyneet Tallinnassa, mutta harvempi muualla Virossa. Viro on mielestäni mielenkiintoinen maa, ja haluaisinkin lähteä tutustumaan siihen paremmin. Olen käynyt lapsena Tallinnan lisäksi Pärnussa sekä Saarenmaalla, ja ne olivat ainakin kivoja paikkoja. Plussaa on, että Viroon pääsee helposti laivalla ja se on pieni maa, joten auton kanssa pääsisi tutustumaan paikkoihin varmasti hyvin. Viro on kuulemma myös suomalaisten pyöräilijöiden suosiossa, joten olisi hienoa olla siellä joskus pyöräilynkin merkeissä.
Road trip Norjaan - tämä matka on taas nyt viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kiinnostaa koko ajan enemmän, kun esimerkiksi autokoulun opettajani kertoi kesästään Norjassa asuntovaunun kanssa, sekä kun on tullut luettua aiheesta muutamiakin blogipostauksia. Norjan luonto on valtavan kaunis ja koettavaa sielläkin olisi vaikka millä mitalla, ja varsinkin autosta käsin matka antaisi paljon. Esivalmisteluja tämäkin matka tarvitsee paljon, mutta toivon mukaan se lähtisi toteutukseen jossakin vaiheessa.
Siinä oli nyt tämän hetken matkasuunnitelmat, joita olen pyöritellyt mielessäni. Ensi kesänä ainakin yhden on pakko toteutua, tai tulen hulluksi! Jos joltakulta on loppunut matkaideat, niin tässä on ainakin inspiraatiota pienen budjetin matkailuun, eikä lentäminenkään ole pakollista.
torstai 18. lokakuuta 2018

Tällä hetkellä mut tekee onnelliseksi...

IMG_2530
Mun työtunnit, joita kertyy noin 7 yhteen viikkoon. Koulu, työt ja vapaa-aika ovat hyvin tasapainossa juuri nyt.

Kaikki ne uudet jutut, mitä oon oppinut nyt 2 kuukauden aikana koulussa. Oon esimerkiksi päässyt opettelemaan videoiden editointia, InDesing taitto-ohjelmaa sekä valokuvauksen tekniikkaa.

Mun koti Kuopiossa. Viihdyn siellä vaan niin hyvin!

Päätös aloittaa tämä blogi, vaikka aluksi mietin että tuleeko siitä edes mitään. Tällä hetkellä luonnoksissa odottaa jo noin kymmenisen postausta vailla viimeistelyä. Olen jopa ehkä hieman liian innoissani tästä uudesta harrastuksesta, sillä välillä tuntuu, että mun täytyy oikein pakottaa itseni pois bloggerista (itseasiassa kirjoitan tätäkin postausta tunnilla, vaikka oikeasti pitäisi kirjoittaa valkotasapainosta portfolioon, ups).

Ihanan kirpeät ja viileät aamut. Olen todella surkea saamaan itseäni aamuisin ylös sängystä, mutta heti ulos astuttuani raikas ilma piristää mut ja tuntuu, että olen taas valmis uuteen päivään.

Syysloma Porissa - oli ihanaa tulla kotikaupunkiin takaisin rentoutumaan viikoksi ja näkemään tärkeitä ihmisiä, kerrankin kunnon ajan kanssa. Viikonlopun matkat Poriin on meinaan aika raskaita ja ehkä vähän turhiakin, kun matkustamiseen menee noin 6 tuntia per suunta.

Mikä tekee sut onnelliseksi juuri nyt?
maanantai 15. lokakuuta 2018

Lukion jälkeen amikseen

IMG_6296_2 Lukiossa opot puhuivat vain yliopistoista ja ammattikorkeakouluista jatko-opinto vaihtoehtoina, enkä kahtena lukiovuonna edes ajatellut, että ammattikouluunkin voisi hakea. Selailin jatkuvasti eri korkeakoulujen vaihtoehtoja ja ahdistuin, koska mikään ei tuntunut omalta jutulta. Olin aivan hukassa.
Tuntui kuin kaikki olisivat olettaneet minun jatkavan jossakin yliopistossa, koska olin aina ollut ihan hyvä koulussa. Tuntui myös, että ellen menisi yliopistoon, olisin huonompi ja epäonnistuneempi elämässäni kuin muut kaverini, joilla oli selkeät yliopistosuunnitelmat. Kesti kauan, että onnistuin vakuuttamaan kunnianhimoisen osan itsestäni siitä, ettei arvostettu yliopisto ole mikään hyvän elämän mittari. Meidän yhteiskunta on valitettavasti niin työ- ja koulutuskeskeinen, että ei ihme, että tunsin painetta hakea yliopistoon. Ihmiset määritellään niin helposti heidän työnsä tai opiskelupaikkansa perusteella.
IMG_6356-3 Toisen lukiovuoden jälkeisenä kesänä ahdistus alkoi kasvaa suureksi, kun en tiennyt vieläkään mihin ihmeeseen hakisin. Vietin taas tunteja tietokoneen ääressä googlettamassa eri vaihtoehtoja, ja yhtäkkiä vain tajusin: miksen vilkaisisi myös ammattikoulujen tarjontaa? Osa minusta, se erittäin kunnianhimoinen, sanoi päässäni heti että ei missään nimessä. Se tuntui kuin riman alitukselta. Minäkö muka amiksessa? Mitä muutkin ajattelisivat? Eihän siellä ole edes läksyjä! Lukiossa varsinkin minulle oli syntynyt aika negatiivinen kuva ammattikoulusta, kun se tuntui olevan monille lukiolaisille lähes vitsin aihe.
Kamppailin samalla myös omien ammattiunelmieni kanssa, sillä ne tuntuivat naurettavilta. Ainoa ala, missä todella halusin olla, oli media-ala. Lapsuudesta asti olin heilunut niin kameroiden kuin videokameroiden kanssa, suunnitellut omia lehtiä ja kirjoittanut blogia. Tuntui jotenkin tosi nololta myöntää, että sitä halusin tehdä vieläkin, kun muut halusivat esimerkiksi insinööreiksi tai opettajiksi. En puhunut unelmistani vuosiin kenellekään, vaan sanoin aina, etten tiedä mitä haluisin tehdä työkseni. Onneksi rohkaistuin pikku hiljaa ja aloin puhumaan haaveistani, vaikka hävetti. 
IMG_6248_3
Kun vihdoin päätin, etten aio hakea mihinkään yliopistoon, jopa kaverini isä oli kuulemma ihmetellyt sitä. Kerran myös yksi opettajanikin totesi minulle, että "sitten kun olet yliopistossa...". Alkoi ärsyttämään erittäin paljon, kun tuntui että elämät pyörivät vain opiskelupaikkojen ympärillä. En minä ainakaan sellaista elämää halunnut elää. En halunnut kenenkään kyseenalaistavan sitä, että en ollut jossakin tietyssä koulussa. Mitä sitten? Opiskeleminen ei ole ainakaan itselleni mikään elämän tärkein asia.
IMG_6302-2 Kun lopulta puntaroin kaikkia vaihtoehtojani, amis tuntui ylivoimaisesti parhaimmalta vaihtoehdolta. En olisi heti lukion jälkeen jaksanut mitenkään lähteä taas siihen opiskelurumbaan täysillä mukaan. Ainoassa ammattikorkeakoulututkinnossa, mikä minua kiinnosti, piti osata heti valita valokuvauksen, journalismin ja videokuvauksen väliltä, enkä osannut tehdä sitä valintaa. Ennakkotehtäviäkään en olisi mitenkään jaksanut tehdä samalla, kun piti lukea kirjoituksiin. Amis tuntui turvalliselta vaihtoehdolta oman jaksamisen kannalta. Siellä pystyi myös opiskelemaan lapsuuden haaveammattejani ilman pelkoa ensikertalaisuuden menettämisestä. Tarvitsin juuri niitä perustaitojen opettelua, jotta osaisin valita tulevaisuudessa oikein jatko-opintojen suhteen ja pystyisin menestymään media-alan pääsykokeissa paremmin sitten joskus.
Tähän mennessä olen ollut todella tyytyväinen omaan valintaan: olen oppinut paljon mielenkiintoista jo kahden kuukauden aikana, ja sen lisäksi myös aikaa on jäänyt hyvin vapaa-ajalle ja töille. Olen muutenkin tykännyt Kuopiosta tosi paljon, ja siitä voisinkin jossain vaiheessa kirjoittaa oman postauksensa.

Hyvää maanantaita kaikille!
torstai 11. lokakuuta 2018

Testissä: itsetehdyt sipsit

ruutu15 Oon pitkään halunnut kokeilla ihan puhtaasta mielenkiinnosta sipsien tekemistä itse, ja vihdoin viime sunnuntaina päätin ryhtyä toimeen. Otin reseptin sipseihin täältä, mutta ihan kirjaimellisesti en sitä noudattanut.
Ainekset sipseihin löytyivät helposti omista kaapeista: perunaa, ruokaöljyä, suolaa ja grillimaustetta. Kuorittuani perunat vetelin niistä ohuita lastujen muotoisia perunanpalasia juustohöylällä. Sekoittelin lastuja öljyyn kulhossa, lisäsin mausteet ja sen jälkeen ne olivatkin jo valmiit uuniin! Ohjeen mukaan sipsejä pitäisi paistaa uunissa 225 asteen lämmössä 4-6 minuuttia, mutta minä kylläkin pidin niitä siellä vähän yli 10 minuuttia.
ruutu14 En tiedä miksi, mutta olin aluksi tosi skeptinen sipsien onnistumisen suhteen. Yllätyin kuitenkin, että näistä tuli jopa oikeiden sipsien näköisiä ja hajuisia! Makukin oli yllättävän hyvä, mutta tein kaksi huomiota: ensinnäkin mausteita olisi pitänyt laittaa paljon reilummin. Toiseksi, sipsejä olisi pitänyt pitää uunissa vieläkin kauemmin. Useassa sipsissä keskusta ei ollut kunnolla rapea, vaan maistui enemmänkin perunalta.
Näitä pitää kyllä ehdottomasti tehdä joku toinen kerta uudelleen. Uskon, että näistä itsetehdyistä sipseistä saisi tosi hyviä, kunhan vain maustaisi rohkeammin ja saisi paistettua uunissa ne kunnolla rapeiksi. Ei siis lainkaan huono kokeilu!
maanantai 8. lokakuuta 2018

Kurkkaa mun kotiin

ruutu6 ruutu8 Oon nyt asunut kuukauden mun vuokra-asunnoassa täällä Kuopiossa, ja oon tykännyt todella paljon! Halusinkin tehdä asunnosta ihan oman postauksen, sillä mulla on tästä paljon kirjoitettavaa - tälläsestä kämpästä en edes osannut haaveilla, kun lähdin etsimään ensimmäistä omaa vuokra-asuntoa.
ruutu11 Laitoin viime kesällä Kuopaksen opiskelija-asuntoihin heti hakemuksen, kun olin saanut tietää opiskelupaikasta. Hain sekä yksiötä että soluasuntoa, koska yksiöihin on aina niin pitkät jonot. Tänne Kuopioon oli kuitenkin juuri rakennettu pari sataa uutta opiskelija yksiötä joten sain noin viikon kuluttua hakemuksesta jo tarjouksen. Mun ilme olisi kyllä ollut näkemisen arvoinen, kun näin tän kämpän kuvat - olin meinaan valmistautunut siihen, että pääsen johonkin ikivanhaan soluun jossa hellankin lämpenemiseen menee ikuisuus.
ruutu7 Voisin jopa sanoa että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Sen lisäksi että asun viime kesällä valmistuneessa yksiössä jossa on ihanan vaaleat pinnat ja induktioliesi, on nämä Kuopaksen uudet yhteisölliset opiskelijakämpät koko Suomen mittakaavassa ihan uusi juttu. Näissä jokaisessa kerrostalossa asukkaille on yhteiset tilat: keittiö, jossa on kaikki mahdolliset keittiötarvikkeet (ja meidän talossa keinuja!) sekä olohuone missä voi katsella telkkaria, pelata pelejä tai makoilla riipputuolissa. Myös leffahuone ja kuntosali löytyy talon asukkaille sekä ehkä vielä kaikkein absurdein juttu: sähköauto, jota saa käyttää ilmaiseksi!
ruutu12 ruutu10 Ehkä paras juttu tässä itse kämpässä on tuo parvi. Vaikka asunnossa on vaan 20 neliötä, tuntuu että tilaa olisi vaikka kuinka paljon, kun sänky on ylhäällä (ja oon huomannut että se on myös kätevä siivouksen kannalta, kun voi heittää kaiken pois silmistä ylös parvelle haha). Mun kämppä näyttää tällä hetkellä aika tyhjältä, mutta tavallaan tykkään siitä tosi paljon juuri siksi. Ei ole turhaa roinaaa, jota jatkuvasti tarvisi siivota pois tieltä tai jolle ei olisi mitään käyttöä. Kämpän (vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa huoneen?) avaruus ja siisteys vaikuttaa ainakin itselläni myös positiivisesti mielialaan.
Joitakin hankintoja haluisin kuitenkin vielä jossain kohtaa tehdä. Ainakin matto olisi erittäin kiva, niin tulisi vähän kotoisampi fiilis. Ajattelin myös tilata muutaman kivan taulun seinälle sekä ostaa lisää kasveja, riippuen kuitenkin vähän siitä että pysyykö tuo mun ensimmäinen kasvi edes hengissä :D
lauantai 6. lokakuuta 2018

Blogihaave

ruutu2
Oman blogin perustaminen on ollut mulla haaveena jo pitkään, ja vihdoin mun elämäntilannekin näytti vihreää valoa mun haaveille - uusi elämä Kuopiossa oli alkanut.
Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minun olisi pitänyt kerätä myös rohkeutta tätä varten. Olisi kuitenkin ollut tyhmää, jos olisin antanut muiden mielipiteiden vaikuttavan omaan haaveeseeni. Syyllistyin myös "sit kun" ajatteluun: "perustan blogin sitten kun olen ostanut paremman kameran, sitten kun pimeä talvi on päättynyt tai sitten kun osaan tehdä täydellisen blogin ulkoasun"olivat tyypillisiä tekosyitäni. Lopulta päätin vain lähteä toteuttamaan - perfektionistina se oli aika kauhistuttava ajatus, sillä tiesin etten pystyisi tekemään heti ensimmäisellä kerralla täydellistä jälkeä. Jostain kuitenkin on pakko aloittaa, jotta pääsisi yhä lähemmäs ja lähemmäs sitä "täydellisyyttä".
ruutu1
Innostus bloggaamiseen itseasiassa alkoi mulla jo kutosluokalla, kun päätettiin kavereiden kanssa perustaa omat blogit. Silloin 2012 vuonna blogit olivat todella suosittuja, ja mekin perustettiin ne muista mallia ottamalla. Jäin kuitenkin nopeasti koukkuun siihen hommaan - olin aina tykännyt kirjoittaa ja valokuvaamisestakin olin juuri innostunut. Seitsemännellä luokalla sain sitten paljon toivomani järkkärin joululahjaksi, ja aloin tosissani panostamaan blogiini enemmän. Postasin monta kertaa viikossa, opettelin koodaamaan ulkoasua ja panostin enemmän kuviin. Se oli vain asia joka tuntui niin omalta jutulta ja mistä tulin onnelliseksi. Kahden ja puolen vuoden kuluttua blogini kuitenkin jäi, kun elämään tuli muita kuvioita, mutta salaa jäin ikävöimään blogiani.
Perustinkin sitten heti peruskoulun loputtua uuden blogin, sillä kertaa täysin anonyyminä, mutta sekin blogi jäi noin vuoden päästä, kun lukio vei liikaa aikaa. Lyhyesti kerrottuna mulla on jo aika monta vuotta kokemusta blogin ylläpitämisestä, ja tällä kertaa ollaan mun kolmannen blogin parissa. Toivotaan, että tästä olisi paremmaksi kuin noista aikaisemmista, haha.

ruutu3 Vaikka mulla oli blogi monta vuotta, kerroin siitä vain mun parhaimmille kavereille. Muilla koulukavereilla ja puolitutuilla ei ollut asiasta mitään aavistusta, ja itseasiassa kielsin jopa kavereitani puhumasta koko blogista. Olin ylpeä blogistani, mutta samalla olisin hävennyt silmät päästäni, jos joku tuttu olisi lukenut sitä. Siellä oli kai liian henkilökohtaista tekstiä (ja onneksi se on nyt piilotettu ikuisiksi ajoiksi).

Nyt mulla riittää taas intoa ja energiaa super paljon toteuttamaan tätä mun salaista unelmaa. Haluan jakaa palan omaa elämääni - hyviä hetkiä, inspiraatiota, syvempiä ajatuksia. sekä visuaalisena ihmisenä tietenkin myös kivoja kuvia.

Saa nähdä, mitä tästä tulee!