SOCIAL MEDIA

lauantai 6. lokakuuta 2018

Blogihaave

ruutu2
Oman blogin perustaminen on ollut mulla haaveena jo pitkään, ja vihdoin mun elämäntilannekin näytti vihreää valoa mun haaveille - uusi elämä Kuopiossa oli alkanut.
Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minun olisi pitänyt kerätä myös rohkeutta tätä varten. Olisi kuitenkin ollut tyhmää, jos olisin antanut muiden mielipiteiden vaikuttavan omaan haaveeseeni. Syyllistyin myös "sit kun" ajatteluun: "perustan blogin sitten kun olen ostanut paremman kameran, sitten kun pimeä talvi on päättynyt tai sitten kun osaan tehdä täydellisen blogin ulkoasun"olivat tyypillisiä tekosyitäni. Lopulta päätin vain lähteä toteuttamaan - perfektionistina se oli aika kauhistuttava ajatus, sillä tiesin etten pystyisi tekemään heti ensimmäisellä kerralla täydellistä jälkeä. Jostain kuitenkin on pakko aloittaa, jotta pääsisi yhä lähemmäs ja lähemmäs sitä "täydellisyyttä".
ruutu1
Innostus bloggaamiseen itseasiassa alkoi mulla jo kutosluokalla, kun päätettiin kavereiden kanssa perustaa omat blogit. Silloin 2012 vuonna blogit olivat todella suosittuja, ja mekin perustettiin ne muista mallia ottamalla. Jäin kuitenkin nopeasti koukkuun siihen hommaan - olin aina tykännyt kirjoittaa ja valokuvaamisestakin olin juuri innostunut. Seitsemännellä luokalla sain sitten paljon toivomani järkkärin joululahjaksi, ja aloin tosissani panostamaan blogiini enemmän. Postasin monta kertaa viikossa, opettelin koodaamaan ulkoasua ja panostin enemmän kuviin. Se oli vain asia joka tuntui niin omalta jutulta ja mistä tulin onnelliseksi. Kahden ja puolen vuoden kuluttua blogini kuitenkin jäi, kun elämään tuli muita kuvioita, mutta salaa jäin ikävöimään blogiani.
Perustinkin sitten heti peruskoulun loputtua uuden blogin, sillä kertaa täysin anonyyminä, mutta sekin blogi jäi noin vuoden päästä, kun lukio vei liikaa aikaa. Lyhyesti kerrottuna mulla on jo aika monta vuotta kokemusta blogin ylläpitämisestä, ja tällä kertaa ollaan mun kolmannen blogin parissa. Toivotaan, että tästä olisi paremmaksi kuin noista aikaisemmista, haha.

ruutu3 Vaikka mulla oli blogi monta vuotta, kerroin siitä vain mun parhaimmille kavereille. Muilla koulukavereilla ja puolitutuilla ei ollut asiasta mitään aavistusta, ja itseasiassa kielsin jopa kavereitani puhumasta koko blogista. Olin ylpeä blogistani, mutta samalla olisin hävennyt silmät päästäni, jos joku tuttu olisi lukenut sitä. Siellä oli kai liian henkilökohtaista tekstiä (ja onneksi se on nyt piilotettu ikuisiksi ajoiksi).

Nyt mulla riittää taas intoa ja energiaa super paljon toteuttamaan tätä mun salaista unelmaa. Haluan jakaa palan omaa elämääni - hyviä hetkiä, inspiraatiota, syvempiä ajatuksia. sekä visuaalisena ihmisenä tietenkin myös kivoja kuvia.

Saa nähdä, mitä tästä tulee!

Lähetä kommentti