Marraskuussa...

…vietin tyttöjen viikonloppua Tampereella - käytiin Pancho Villassa syömässä, järjestettiin lauantaiaamun brunssi sekä lähdettiin katsastamaan Tampereen yöelämää. Tuollaiset viikonloput on kyllä ihana piristysruiske keskellä marraskuun synkkyyttä.

...luin yhteensä 2576 sivua Harry Potter kirjoja, ups. Koukutuin niihin oikein kunnolla, mutta ehkä se on ihan okei näin vuoden harmaimman kuukauden aikaan. Viimeisen osan ahmin muutamissa päivissä ja sen jälkeen jäi tyhjä olo ja kysymys: mitä ihmettä nyt teen? Toivoisin että ne kirjat voisivat vain jatkua ikuisesti...

...vietin yhtä tavallista arkipäivää kaverin luona tehden pitsaa ja jälkkäriä, pitäisi kyllä jaksaa vaivautua useamminkin! Ehkä voisin ottaa tavoitteeksi joulukuulle leipoa jotain hyvää edes kerran, koska mikä olisikaan parempaa, kuin pitkän koulupäivän jälkeen jääkaapissa odottava piirakan pala?

…kävin elokuvissa katsomassa Ihmeotukset: Grindewaldin rikokset, ja petyin. Elokuva oli ihan hyvä, mutta odotin siltä jotain muuta. Luulin, että siinä käydään Grindewaldin ja Dumbledoren kaksintaistelu ja että sarja loppuu siihen. Mutta mitä vielä, tuntui että elokuva oli väkisin keksitty, jotta siitä voitaisiin tehdä taas uusi jatko-osa. Elokuvan loppu jäi kuitenkin mielenkiintoiseen asetelmaan, joten kyllä se kolmas osakin pitää nähdä...

...olen saanut työskennellä näyttötöideni parissa tiiviisti, joiden palautukseen on enää kaksi viikkoa. Tehtävänä on ollut tehdä oma viiden minuutin mittainen video, sekä markkinointiviestinnän esite omine kuvineen, teksteineen ja ulkoasuineen. Olen tykännyt niiden tekemisestä todella paljon! Lisäksi pitäisi tehdä yksi mainoskuva pohjautuen johonkin tunnettuun teokseen, kolme kuvaa (yksi maalaten, yksi piirtäen ja yksi valokuvaten) pohjautuen taidehistorian eri tyylisuuntiin sekä vielä yksi maalaus, jossa pitää näyttää perspektiiviopin, kuvasommittelun sekä väriteorian osaaminen. Pakko myöntää, että tulee kyllä kiireiset kaksi viikkoa, mutta kyllä tästä selvitään - lukion koeviikot olivat kymmenen kertaa kamalampia. 

...luovuin vihdoin nilkkureistani ja vaihdoin pitkävartisiin vuorellisiin kenkiin. Myös lumi on ilmeisesti tullut maahan pysyäkseen, jes! 

Olen kyllä innoissani siitä, että ihan juuri ollaan selätetty vuoden masentavin kuukausi, ja joulukuu alkaa! Tajusin juuri, ettei minulla ole muuten joulukalenteria, pitäisiköhän hankkia? Se voisi motivoida minua nousemaan sängystä aamulla, mutta toisaalta kun viimeksi omistin sellaisen en ikinä muistanut avata luukkuja. Nyt kuitenkin omaltakin osaltani alkaa vihdoin joulun odotus!

Kuuluisa Black friday vai Älä osta mitään -päivä?

Olen varmasti yksi harvoista, joka ei ole koskaan ostanut mitään ennen tätä päivää kuuluisana Black Friday -päivänä! Joka vuosi päivä on mennyt minulta kokonaan ohi, mutta tänä vuonna edes minä en ole voinut välttyä huomaamasta sitä - se on rantautunut Suomeen taas entistä isompana. Länsimaalainen kulutuskulttuuri (johon syyllistyn tietysti itsekin) on ahdistanut minua jo kauan, joten siksi luonnollisesti suosin Älä osta mitään (ainakaan turhaa)-päivää. Haluan olla kuluttajana entistä tiedostavampi.

Luin talouselämän sivuilta, että suomalaiset käyttävät arviolta yli 200 miljoonaa euroa Black Fridayn aikana verkkokauppoihin. Yli 200 miljoonaa, käsittämätöntä! Voin lyödä vaikka vetoa, että monetkaan niistä ostoksista ei ole oikeasti niitä tarkkaan harkittuja ja välttämättömiä. Eikä se ole kyllä mikään ihmekään, sillä mainonta on niin psykologista. Harkintakykyä koetellaan, kun tarjoukset kestävät vain hetken tai tuotetta on rajoitettu määrä. Mainonnalla luodaan tarpeita, jotka vain kyseinen tuote pystyy poistamaan, ja trendit, joiden mukaan valtavirta menee, vaihtuvat salamannopeasti. Joka puolella on huipputarjouksia, eikä ihmekään, että tulee ajatelleeksi että nyt on pakko ostaa se ja se tuote, ettei menetä "ainutkertaista" mahdollisuutta. Itsekin meinasin sortua siihen, kun näin hyvän ripsivärin hintaan 4,90 - hetken harkittuani tajusinkin, että a) ostin juuri kesällä ripsarin, mitä on runsaasti vielä jäljellä, b) en edes käytä ripsiväriä melkein koskaan ja c) kyseinen ripsiväri ei ollut myöskään eettisyydeltään arvojeni mukainen. 

Sinänsä mustassa perjantaissa on myös omat puolensakin - vähävaraisemmat voivat ostaa jotakin välttämätöntä paljon halvemmalla. Itse esimerkiksi kiertelin kauppoja talvitakkia silmällä pitäen, sillä oma toppatakkini on jo 6 vuotta vanha, ja jouduin viime vuoden Levin reissulla laittamaan kaksi takkia päällekkäin. En myöskään väitä, etten olisi ostanut mitään tänään - käytin VR:n alennuksen hyödykseni, kun ostin seuraavat junaliput Poriin - olisin ostanut ne joka tapauksessa, joten huono omatunto ei kolkuta. 

Toivon, että jokainen on pitänyt järjen päässä tänä perjantaina, ja että Älä osta mitään -päivä tavoittaisi yhä enemmän ihmisiä tulevaisuudessa. Kannattaakin seuraavaksi miettiä alennetun tuotteen kohdalla, että maksaisitko siitä myös täyttä hintaa? Jos et, tuskin myöskään tarvit sitä oikeasti. Lopulta myös kaappisi kiittävät sinua, kun jätät turhan ostoksen tekemättä hyvän alennuksen sokaisemana.

Ei enää punaista lihaa, kiitos

Viime elokuussa päätin vihdoin jättää punaisen lihan lautaseltani pois kokonaan. Asia oli muhinut mielessäni silloin jo noin vuoden, ja omilleen muuttamisen jälkeen se tuntui luontevalta ratkaisulta. Viimeisen lukiovuoteni aikana tein paljon taustatyötä niin perusteiden suhteen kuin ihan käytännön ruokienkin, sillä kotonani ei ikinä tehty kasvisruokaa. Kun aloin kokeilla eri kasvisruokareseptejä, havahduin lopulta siihen, etten muuta ruokaa kokannutkaan. Elokuussa omilleen muuton jälkeen olikin lopulta helppoa luopua kokonaan punaisesta lihasta - nyt olen ollut syömättä sitä noin kolmisen kuukautta.
En ole koskaan ollut mikään suurin lihan ystävä, joten en kokenut jääväni mistään paitsi, kun luovuin siitä. Se on ollut tähän asti ehkä jopa liian helppoa - en ole kaivannut lihaa saati tuskin ajatellutkaan sitä. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut huomata, että päätöksen tehtyäni myös kanan kulutukseni on laskenut radikaalisti, vaikken siitä suunnitellutkaan luopuvani. Oikeastaan kolmisen kuukautta sitten olin sitä mieltä, etten pystyisi tekemään sitä ikinä, sillä olen aina rakastanut kanaa. Nykyään sama ajatus ei tunnu enää lainkaan mahdottomalta! 

En enää voisi kuvittelemaan syöväni lihaa. Kierrän jopa kauppojen lihatiskit kaukaa, sillä ne ällöttävät minua. Ehkä sama ällötys on siirtynyt myös kanaan,  sillä en kertakaikkiaan pysty ostamaan kotiin edes yhtä kanapakettia! Nykyään olenkin syönyt kanaa vain ulkona syödessäni - eli aika harvoin, sillä opiskelijabudjetilla ei kauhean montaa kertaa voi nauttia siitä ylellisyydestä.

Vinkiksi voinkin antaa kaikille, jotka miettivät oman ruokavalionsa muuttamista: kaiken ei tarvitse toteutua sormia naupsauttaen. Kun pikku hiljaa esimerkiksi kokkaa kasvisruokaa yhä enemmän ja enemmän, se muuttuu vähitellen pysyväksi tavaksi. Niin ainakin minun kohdallani tapahtui - ja selvästi ollaan menossa koko ajan vieläkin ekologisempia ruokailutottumuksia kohti.

12 X 3 asiaa

3 asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:

Yksin asumisesta!
Sitan ASMR-videoista.
Harry Potter kirjoista, joita olen taas alkanut lukemaan useamman vuoden tauon jälkeen.

3 asiaa, joista en pidä tällä hetkellä:

Tästä hirveän harmaasta marraskuun säästä, mikä tuntuu imevän kaiken inspiraation kuvailujen suhteen.

Ainaisesta tiskien kasaantumisesta ja siitä, että lopulta olen aina siinä tilanteessa, ettei puhtaita astioita ole ollenkaan, kun tarvitsisin niitä.
Siitä, että liian monet kuvistyöt ovat jääneet kesken tunnilla ja nyt minulla on liian monta rästitehtävää edessäni tässä kuussa.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna:

Matkustin perjantaina Tampereelle viettämään tyttöjen viikonloppua ja aloitettiin se käymällä Pancho Villassa syömässä.

Lauantai aamulla järjestettiin tyttöjen kanssa ihana brunssi, kuten kuvista näkeekin.
Sunnuntaina päivä menikin sitten bussissa matkustamiseen, enkä päässyt viettämään isänpäivää.

3 asiaa, joita olen oppinut lähiaikoina:

Olen saanut taas muistutuksen siitä, ettei mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Liian monta kertaa olen unohtanut sen täysin, joten toivottavasti viimeinkin olen oppinut läksyni ja osaisin nyt arvostaa vieläkin enemmän kaikkea elämässäni.

Sen, miten muuttaa oma InDesing -ohjelmalla tehty työ PDF-tiedostoon.

Uusia tapoja elää ekologisemmin - esimerkiksi palasaippuan ja puisen tiskiharjan suosimisesta aina metsän ostamiseen.

3 asiaa, joita en osaa vieläkään yrityksestä huolimatta:

Meikata taidokkaasti.

Uida kunnolla, hahhah.

Nousta tarpeeksi ajoissa aamuisin sängystä.

3 asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:

Laittaa aina tavarat takaisin omalle paikalleen, kun ei enää tarvitse niitä. Jätän kaikki tavarat lojumaan ympäri kämppää, mikä johtaa siihen, että joudun tekemään suursiivouksen joka toinen päivä.

Osata puhua kunnolla englantia.

Käyttää Adoben ohjelmia paremmin - onneksi koulu on vasta ihan alussa, joten aikaa on vielä paljon harjoittelemiseen.

3 asiaa, joita minun pitäisi tehdä vielä tänään:
Tiskata, yllätys yllätys.
Pestä pyykkiä, sillä minulla on tänään pyykkivuoro varattuna.
Ottaa illaksi omaa aikaa, keittää kuppi kaakaota ja mennä kerrankin tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan:

Hyvän kirjan lukeminen.
Ystävien seura.
Suklaa tietenkin, haha.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:

Ihanan lämpimän karvatakkini.

Uuden villapaitani yhdistettynä nahkahousuihin.

Pinkit velourini, kirppikseltä ostetun villapaidan ja mummun tekemät villasukat.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia nyt:

Uuden talvitakin, sillä vanha on jo 6 vuotta vanha eikä lämmitä kovin hyvin enää.

Canonin 6D järjestelmäkameran, millä olen kuvaillut paljon koulussa.

Hyvän pöytätietokoneen mikä pyörittäisi kunnolla Adoben ohjelmia.

3 asiaa, joista unelmoin tänään:

Interrail-matkasta.

Siitä Canonin kamerasta ja pöytätietokoneesta :D

Päivällisestä, mikä on kattilassa kiehumassa tällä hetkellä - koulussa venyi joten on kauhea nälkä!

3 asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:

Seuraavan viikon viikonloppua, kun ei pitkästä aikaa tarvitse matkustaa yhtään mihinkään.
Joululomaa ja Uutta vuotta Porissa.

Tammikuussa alkavia erikoistumisopintoja.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kolme kuukautta kuopiolaisena

Nyt siitä on kulunut tasan 3 kuukautta, kun istuin pakettiauton kyytiin muuttotavaroideni kanssa ja lähdettiin ajamaan 400 kilometrin mittaista matkaa uuteen kotiini. Tuntuu, että siitä olisi jo pieni ikuisuus: olen niin tottunut nykyiseen arkeeni ja elämääni täällä Kuopiossa.
Ennen muuttoani olin käynyt vain tasan kaksi kertaa Kuopiossa - koulun pääsykokeissa keväällä sekä kesällä muutaman päivän tutustumisreissulla. Olin siis pitkään melko hukassa kaiken kanssa, varsinkin kun suuntavaistoni ei ole tunnetusti sieltä parhaimmasta päästä. En tuntenut yhtään ketään ja liikuin google maps -sovelluksen avulla muutamat ensimmäiset viikot. Myös koko Savo alueena oli minulle aivan tuntematon. Vaikka olenkin matkustellut Suomen sisällä melko paljon, en ollut ikinä eksynyt Itä-Suomeen. Savo on aina tuntunut minulle todella kaukaiselta paikalta, enkä ollut ikinä edes kuvitellut asuvani siellä.
Näiden kolmen kuukauden aikana olen tehnyt myös paljon mielenkiintoisia havaintoja täältä Kuopiosta. Vaikka periaatteessa täälläkin päin Suomea on aika samanlaista asua, niin onhan se silti ihan erilaista! Tässä tuleekin pieni listaus kaikista mielenkiintoisista havainnoistani:

Ihmiset

Onko mahdollista, että tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle kolmen kuukauden aikana Kuopiossa enemmän kuin 19 vuoden aikana Porissa? Siltä ainakin tuntuu. Esimerkiksi bussipysäkeillä ihmiset ovat alkaneet oikeasti juttelemaan säästä tai jopa omasta elämästään minulle. Myös kadulla ihmiset ovat muutaman kerran pysähtyneet vaihtamaan muutaman sanan kanssasi ja kerran jopa juttelin bussikuskin kanssa koko bussimatkan!

Murre
Omasta mielestäni puhun itse tietenkin normaalisti ja kuopiolaisten puhe kuulostaa hauskalta, onneksi siihenkin on alkanut tottumaan vähitellen. Pahimmassa tapauksessa olen jopa itse sanonut jotakin vahingossa savolaisittain! Ehkä hirveimmät savolaismurresanat ovat "myö" ja "työ", hyvänä kakkosena tuleekin verbi "tulloo". Konsonantit kahdentuvat sanoissa, mikä vieläkin kuulostaa hauskalta. Kehdata sanalla on myös eri tarkoitus täällä Kuopiossa, mihin minä olen tottunut. Särähtää todella paljon korvaan, kun joku toteaa ettei kehdannut nousta aamulla sängystä! Mitä ihmeen häpeämistä siinä on, ensimmäinen ajatukseni aina on. Jotkut sanat taipuvat myös ihan ihmeellisiksi: Kallavesi on Kallavesj ja kuuluisan patsaan nimi on Veljmies. Noitahan on ihan mahdoton lausua!

Maasto

Pieni shokki tuli, kun lähti ensimmäisen kerran pyöräilemään. Joka kulman takana oli uusi järkyttävän kokoinen mäki! En ollut sellaisia nähnyt Porissa tai muualla Etelä-Suomessa. Syyslomalla pyöräilinkin sitten aivan innoissani ympäri Poria ja ihmettelin, miten olinkaan voinut pitää Valtionsiltaa kamalana ylämäkenä. Olisi silloin vaan pitänyt tietää niistä Kuopion Puijonlaakson mäistä, jotka odottivat minua, niin olisin aina pyöräillyt mäen valittamatta ylös. Joudun jopa taluttamaan osan mäistä Kuopiossa ylös, sillä en yksinkertaisesti jaksa polkea niitä ylös asti!

Julkiset

Mun mielestä Kuopiossa on hyvät julkiset, busseja menee arkisin puolentunnin välein kotini edestä keskustaan, ja sunnutaisinkin jopa tunnin välein. Porilaiselle se onkin taivas, kun taas pääkaupunkilaiselle ehkä ei. Myös bussit ovat yleensä aivan täynnä, toisin kuin Porissa, ja niitä tuntuu lähtevän aivan koko ajan keskustasta. Tämäkin oli pieni yllätys, mutta positiivinen sellainen. 

Keskusta

Pakko kyllä tunnustaa, että olen aika rakastunut Kuopion keskustaan, se on paljon kauniimpi kuin Porin (siihen ei kyllä tarvita kovinkaan paljoa...). Elokuussa Kuopion tori oli aivan täynnä kaikkia mahdollisia kojuja ja kahviloita, ja osa kauppiaista ei vieläkään ole lähtenyt torilta minnekään. Muistan, kuinka kesällä tuntui, että Kuopiossa oli paljon enemmän eloa kuin Porissa - odotankin jo paljon, että saan viettää osan kesästäni täällä Kuopiossa.

Vaikka olenkin tottunut nyt arkeeni Kuopiossa ja löytänyt uutta sisältöä elämääni, en siltikään ole aivan täysin sisäistänyt muuttoani. Vieläkin kirjoitan Googlen hakuun "Wilma Pori" ja sanon Porin kotiosoitteeni. Nykyään en  sentään sano järviä vahingossa mereksi, hahhah.

Ei musta silti savolaista ikinä tule, vaikka Kuopiota olenkin hehkuttanut paljon. Kalakukkoja en edes halua maistaa, ja tällä hetkellä odotan jo kauhulla talvea. Pakko kuitenkin sanoa, että aivan vieraaseen kaupunkiin muuttaminen on ollut todella antoisaa, varsinkin kun on asunut koko elämänsä yhdessä paikassa. Arkeen on tullut vaihtelua, olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja tuntuu jopa siltä, että olisin saanut lisää uusia näkökulmia. Kyllä mä silti vielä takaisin etelään muutan, kun koulu on käyty loppuun - tosin se jää nähtäväksi, että mihin kaupunkiin. 

7 mielenkiintoista faktaa musta

Kirjoitan säännöllistä päiväkirjaa. Aloitin itseasiassa jo ala-asteen neljännellä luokalla kirjoittamaan, ja tällä hetkellä loppuun asti kirjoitettuja päiväkirjoja on säilössä jo noin kymmenisen kappaletta! Suosittelen päiväkirjan pitämistä kyllä jokaiselle, sillä vuosien saatossa niistä tulee kultaakin kalliimpaa. Toki minullakin on ollut kausia, jolloin en kirjoita ollenkaan, ja kausia, jolloin kirjoitan taas senkin edestä. Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää elämässäni. Monetkaan ihmiset eivät silti tiedä, että kirjoitan säännöllisesti päiväkirjaa, sillä en tuo sitä kovinkaan usein julki.

En meinannut päästä pitkän englannin yo-kokeesta läpi. Olen oikeasti aivan surkea englannissa, ja oli tasan kymmenestä pisteestä kiinni, etten saanut I:tä eli hylättyä! Nekin 10 pistettä oli luultavasti tuurilla saatuja, sillä arvailin monivalinnoissa todella paljon. Olin kuitenkin A:sta erittäin iloinen, sillä olin jännittänyt läpipääsyä paljon. Vieläkin muuten naurattaa se, että sain tietää vasta ylioppilastodistuksen saatuani mitä olin saanut englannin suullisesta kokeesta - vitosen! 

En seuraa yhtäkään sarjaa tai omista netflixiä tai muuta vastaavaa sovellusta. Jotkut ihmettelevät sitä usein, että miten voin edes elää ilman netflixiä. Itse olen kiitollinen, etten olen koukuttunut mihinkään sarjaan, sillä haluan käyttää aikani johonkin muuhun. Tykkäänkin lukea paljon kirjoja, ne ovat mielestäni parempia kuin elokuvat ja sarjat.

Nyt kun kirjat tulivat puheeksi, niin samalla voin tunnustaa olevani ikuinen Harry Potter -fani. Ne kirjat ovat vain niin ihania, ja tällä hetkellä olenkin monen vuoden taon jälkeen lukemassa niitä uudelleen (tällä hetkellä menossa paksuin opus eli 5. osa). Vaikka kirjojen teksti ei ehkä ole taidokkaimmasta päästä, niin juoni, henkilöhahmot ja vuoropuhelut ovat aivan mahtavia, eikä naurulta voi välttyä. Voisin lukea vaikka kokonaisen kirjan pelkästään Tylypahkan kouluelämästä! Kuoleman varjelukset onkin vähiten pitämäni osa, sillä siinä ei olla enää Tylypahkassa, ja muutenkin sen tunnelma on synkkä - niin monet ihanat hahmot kuolevat. 

Olen todella nirso ruuan suhteen, mikä tuottaa jopa jonkun verran ongelmia. En esimerkiksi voi sietää sipulia, joten usein en pysty syömään koulussa ruokaa kunnolla. Toinen asia, mitä monet ihmettelevät, on se etten käytä mitään levitettä leivän päällä, en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen. Sain varmaan traumat siitä, kun päiväkodissa ei saanut voidella itse leipäänsä ja leivät olivat täynnä hirveitä voimöykkyjä. Olen myös jouluruuan vihaaja, mikä tuntuu olevan harvinaista. Kaverini joutuvat myös jatkuvasti kyselemään syönkö sitä ja tätä, jos esimerkiksi suunnittelemme tekevämme yhdessä ruokaa.

En käytä meikkiä lähes ikinä, mikä tuntuu olevan myös enemmänkin harvinaisuus meidän yhteiskunnassamme. Minullakin oli kyllä aika, jolloin en pystynyt menemään kouluun ilman meikkiä ja piilareita, mutta nykyään se tuntuu todella kaukaiselta. Meikkaan noin 1-2 kertaa kuukaudessa, jos on jotain spesiaalimpaa menoa. Elämä ilman meikkiä ja jatkuvaa pelaamista piilareiden kanssa on sata kertaa helpompaa! Siihen opettelu vei toki kyllä aikaa, ja välillä vieläkin itsetunto kokee kolahduksia, mutta enää ei silti tulisi mieleenkään meikata arjessa - olo on niin paljon vapautuneempi nyt.

Yksi suurimmista haaveistani on toimia yrittäjänä. Haluan päästä toteuttamaan omaa intohimoani ja luoda jotain omaa. Yrittäjänä voi päättää, missä, milloin ja kenelle työskentelee. En ole koskaan pelännyt ajatusta yrittämisestä, vaikka siinä onkin omat riskinsä ja negatiiviset puolensa. Joillekin toisille taloudellinen riski tai henkisesti 24/7 töissä oleminen saattavat kuulostaa kamalalta, mutta itse näen sen pikemminkin mielenkiintoisena haasteena. Kaipaan mahdollisimman paljon epäsäännöllisyyttä ja omaa päätäntävaltaa elämääni - en kestäisi, jos joutuisin työskentelemään jollekin toiselle vuodesta toiseen joka arkipäivä.