Kirjoitan säännöllistä päiväkirjaa. Aloitin itseasiassa jo ala-asteen neljännellä luokalla kirjoittamaan, ja tällä hetkellä loppuun asti kirjoitettuja päiväkirjoja on säilössä jo noin kymmenisen kappaletta! Suosittelen päiväkirjan pitämistä kyllä jokaiselle, sillä vuosien saatossa niistä tulee kultaakin kalliimpaa. Toki minullakin on ollut kausia, jolloin en kirjoita ollenkaan, ja kausia, jolloin kirjoitan taas senkin edestä. Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää elämässäni. Monetkaan ihmiset eivät silti tiedä, että kirjoitan säännöllisesti päiväkirjaa, sillä en tuo sitä kovinkaan usein julki.
En meinannut päästä pitkän englannin yo-kokeesta läpi. Olen oikeasti aivan surkea englannissa, ja oli tasan kymmenestä pisteestä kiinni, etten saanut I:tä eli hylättyä! Nekin 10 pistettä oli luultavasti tuurilla saatuja, sillä arvailin monivalinnoissa todella paljon. Olin kuitenkin A:sta erittäin iloinen, sillä olin jännittänyt läpipääsyä paljon. Vieläkin muuten naurattaa se, että sain tietää vasta ylioppilastodistuksen saatuani mitä olin saanut englannin suullisesta kokeesta - vitosen!
En seuraa yhtäkään sarjaa tai omista netflixiä tai muuta vastaavaa sovellusta. Jotkut ihmettelevät sitä usein, että miten voin edes elää ilman netflixiä. Itse olen kiitollinen, etten olen koukuttunut mihinkään sarjaan, sillä haluan käyttää aikani johonkin muuhun. Tykkäänkin lukea paljon kirjoja, ne ovat mielestäni parempia kuin elokuvat ja sarjat.Nyt kun kirjat tulivat puheeksi, niin samalla voin tunnustaa olevani ikuinen Harry Potter -fani. Ne kirjat ovat vain niin ihania, ja tällä hetkellä olenkin monen vuoden taon jälkeen lukemassa niitä uudelleen (tällä hetkellä menossa paksuin opus eli 5. osa). Vaikka kirjojen teksti ei ehkä ole taidokkaimmasta päästä, niin juoni, henkilöhahmot ja vuoropuhelut ovat aivan mahtavia, eikä naurulta voi välttyä. Voisin lukea vaikka kokonaisen kirjan pelkästään Tylypahkan kouluelämästä! Kuoleman varjelukset onkin vähiten pitämäni osa, sillä siinä ei olla enää Tylypahkassa, ja muutenkin sen tunnelma on synkkä - niin monet ihanat hahmot kuolevat.
Olen todella nirso ruuan suhteen, mikä tuottaa jopa jonkun verran ongelmia. En esimerkiksi voi sietää sipulia, joten usein en pysty syömään koulussa ruokaa kunnolla. Toinen asia, mitä monet ihmettelevät, on se etten käytä mitään levitettä leivän päällä, en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen. Sain varmaan traumat siitä, kun päiväkodissa ei saanut voidella itse leipäänsä ja leivät olivat täynnä hirveitä voimöykkyjä. Olen myös jouluruuan vihaaja, mikä tuntuu olevan harvinaista. Kaverini joutuvat myös jatkuvasti kyselemään syönkö sitä ja tätä, jos esimerkiksi suunnittelemme tekevämme yhdessä ruokaa.
En käytä meikkiä lähes ikinä, mikä tuntuu olevan myös enemmänkin harvinaisuus meidän yhteiskunnassamme. Minullakin oli kyllä aika, jolloin en pystynyt menemään kouluun ilman meikkiä ja piilareita, mutta nykyään se tuntuu todella kaukaiselta. Meikkaan noin 1-2 kertaa kuukaudessa, jos on jotain spesiaalimpaa menoa. Elämä ilman meikkiä ja jatkuvaa pelaamista piilareiden kanssa on sata kertaa helpompaa! Siihen opettelu vei toki kyllä aikaa, ja välillä vieläkin itsetunto kokee kolahduksia, mutta enää ei silti tulisi mieleenkään meikata arjessa - olo on niin paljon vapautuneempi nyt.
Yksi suurimmista haaveistani on toimia yrittäjänä. Haluan päästä toteuttamaan omaa intohimoani ja luoda jotain omaa. Yrittäjänä voi päättää, missä, milloin ja kenelle työskentelee. En ole koskaan pelännyt ajatusta yrittämisestä, vaikka siinä onkin omat riskinsä ja negatiiviset puolensa. Joillekin toisille taloudellinen riski tai henkisesti 24/7 töissä oleminen saattavat kuulostaa kamalalta, mutta itse näen sen pikemminkin mielenkiintoisena haasteena. Kaipaan mahdollisimman paljon epäsäännöllisyyttä ja omaa päätäntävaltaa elämääni - en kestäisi, jos joutuisin työskentelemään jollekin toiselle vuodesta toiseen joka arkipäivä.
Yksi suurimmista haaveistani on toimia yrittäjänä. Haluan päästä toteuttamaan omaa intohimoani ja luoda jotain omaa. Yrittäjänä voi päättää, missä, milloin ja kenelle työskentelee. En ole koskaan pelännyt ajatusta yrittämisestä, vaikka siinä onkin omat riskinsä ja negatiiviset puolensa. Joillekin toisille taloudellinen riski tai henkisesti 24/7 töissä oleminen saattavat kuulostaa kamalalta, mutta itse näen sen pikemminkin mielenkiintoisena haasteena. Kaipaan mahdollisimman paljon epäsäännöllisyyttä ja omaa päätäntävaltaa elämääni - en kestäisi, jos joutuisin työskentelemään jollekin toiselle vuodesta toiseen joka arkipäivä.
Lähetä kommentti