SOCIAL MEDIA

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kolme kuukautta kuopiolaisena

minä1
Nyt siitä on kulunut tasan 3 kuukautta, kun istuin pakettiauton kyytiin muuttotavaroideni kanssa ja lähdettiin ajamaan 400 kilometrin mittaista matkaa uuteen kotiini. Tuntuu, että siitä olisi jo pieni ikuisuus: olen niin tottunut nykyiseen arkeeni ja elämääni täällä Kuopiossa.
Ennen muuttoani olin käynyt vain tasan kaksi kertaa Kuopiossa - koulun pääsykokeissa keväällä sekä kesällä muutaman päivän tutustumisreissulla. Olin siis pitkään melko hukassa kaiken kanssa, varsinkin kun suuntavaistoni ei ole tunnetusti sieltä parhaimmasta päästä. En tuntenut yhtään ketään ja liikuin google maps -sovelluksen avulla muutamat ensimmäiset viikot. Myös koko Savo alueena oli minulle aivan tuntematon. Vaikka olenkin matkustellut Suomen sisällä melko paljon, en ollut ikinä eksynyt Itä-Suomeen. Savo on aina tuntunut minulle todella kaukaiselta paikalta, enkä ollut ikinä edes kuvitellut asuvani siellä.
Näiden kolmen kuukauden aikana olen tehnyt myös paljon mielenkiintoisia havaintoja täältä Kuopiosta. Vaikka periaatteessa täälläkin päin Suomea on aika samanlaista asua, niin onhan se silti ihan erilaista! Tässä tuleekin pieni listaus kaikista mielenkiintoisista havainnoistani:

Ihmiset
Onko mahdollista, että tuntemattomat ihmiset ovat puhuneet minulle kolmen kuukauden aikana Kuopiossa enemmän kuin 19 vuoden aikana Porissa? Siltä ainakin tuntuu. Esimerkiksi bussipysäkeillä ihmiset ovat alkaneet oikeasti juttelemaan säästä tai jopa omasta elämästään minulle. Myös kadulla ihmiset ovat muutaman kerran pysähtyneet vaihtamaan muutaman sanan kanssasi ja kerran jopa juttelin bussikuskin kanssa koko bussimatkan!

Murre
Omasta mielestäni puhun itse tietenkin normaalisti ja kuopiolaisten puhe kuulostaa hauskalta, onneksi siihenkin on alkanut tottumaan vähitellen. Pahimmassa tapauksessa olen jopa itse sanonut jotakin vahingossa savolaisittain! Ehkä hirveimmät savolaismurresanat ovat "myö" ja "työ", hyvänä kakkosena tuleekin verbi "tulloo". Konsonantit kahdentuvat sanoissa, mikä vieläkin kuulostaa hauskalta. Kehdata sanalla on myös eri tarkoitus täällä Kuopiossa, mihin minä olen tottunut. Särähtää todella paljon korvaan, kun joku toteaa ettei kehdannut nousta aamulla sängystä! Mitä ihmeen häpeämistä siinä on, ensimmäinen ajatukseni aina on. Jotkut sanat taipuvat myös ihan ihmeellisiksi: Kallavesi on Kallavesj ja kuuluisan patsaan nimi on Veljmies. Noitahan on ihan mahdoton lausua!
minä2
Maasto
Pieni shokki tuli, kun lähti ensimmäisen kerran pyöräilemään. Joka kulman takana oli uusi järkyttävän kokoinen mäki! En ollut sellaisia nähnyt Porissa tai muualla Etelä-Suomessa. Syyslomalla pyöräilinkin sitten aivan innoissani ympäri Poria ja ihmettelin, miten olinkaan voinut pitää Valtionsiltaa kamalana ylämäkenä. Olisi silloin vaan pitänyt tietää niistä Kuopion Puijonlaakson mäistä, jotka odottivat minua, niin olisin aina pyöräillyt mäen valittamatta ylös. Joudun jopa taluttamaan osan mäistä Kuopiossa ylös, sillä en yksinkertaisesti jaksa polkea niitä ylös asti!

Julkiset
Mun mielestä Kuopiossa on hyvät julkiset, busseja menee arkisin puolentunnin välein kotini edestä keskustaan, ja sunnutaisinkin jopa tunnin välein. Porilaiselle se onkin taivas, kun taas pääkaupunkilaiselle ehkä ei. Myös bussit ovat yleensä aivan täynnä, toisin kuin Porissa, ja niitä tuntuu lähtevän aivan koko ajan keskustasta. Tämäkin oli pieni yllätys, mutta positiivinen sellainen. 

Keskusta
Pakko kyllä tunnustaa, että olen aika rakastunut Kuopion keskustaan, se on paljon kauniimpi kuin Porin (siihen ei kyllä tarvita kovinkaan paljoa...). Elokuussa Kuopion tori oli aivan täynnä kaikkia mahdollisia kojuja ja kahviloita, ja osa kauppiaista ei vieläkään ole lähtenyt torilta minnekään. Muistan, kuinka kesällä tuntui, että Kuopiossa oli paljon enemmän eloa kuin Porissa - odotankin jo paljon, että saan viettää osan kesästäni täällä Kuopiossa.

Vaikka olenkin tottunut nyt arkeeni Kuopiossa ja löytänyt uutta sisältöä elämääni, en siltikään ole aivan täysin sisäistänyt muuttoani. Vieläkin kirjoitan Googlen hakuun "Wilma Pori" ja sanon Porin kotiosoitteeni. Nykyään en  sentään sano järviä vahingossa mereksi, hahhah.
Ei musta silti savolaista ikinä tule, vaikka Kuopiota olenkin hehkuttanut paljon. Kalakukkoja en edes halua maistaa, ja tällä hetkellä odotan jo kauhulla talvea. Pakko kuitenkin sanoa, että aivan vieraaseen kaupunkiin muuttaminen on ollut todella antoisaa, varsinkin kun on asunut koko elämänsä yhdessä paikassa. Arkeen on tullut vaihtelua, olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja tuntuu jopa siltä, että olisin saanut lisää uusia näkökulmia. Kyllä mä silti vielä takaisin etelään muutan, kun koulu on käyty loppuun - tosin se jää nähtäväksi, että mihin kaupunkiin. 

Lähetä kommentti