SOCIAL MEDIA

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Vuosi sinkkuna

CapVerde2

Kulunut vuosi 2019 on ollut minulle hyvin erilainen: uuden asuinpaikkakunnan lisäksi lukioaikainen parisuhteeni päättyi viime joulukuussa, ja olin sinkkuna ensimmäistä kertaa sitten oltuani 17 vuotta vanha.

Ensimmäisen vakavan parisuhteen päättyminen toi mukanaan uudenlaisia kasvukipuja. Aluksi tuntui, että menetin osan identiteettiäni eron myötä enkä tiennyt enää kuka minä olen. Olin alkanut huomaamattani määrittelemään itseäni ihmisenä parisuhteeni kautta. Vaikka ero olikin pitkään mietitty, ensimmäiset kuukaudet lähinnä itkin kotona ja kävin läpi jatkuvasti vaihtuvia tunteita. Luopumisen tuska iski välillä jopa fyysisenä pahoinvointina.

CapVerde11

Menetin pitkäksi aikaa uskoni ihmisiin ja rakkauteen, mikä oli pahempaa kuin itse ero. En nähnyt toivoa missään. Koko käsitykseni rakkaudesta oli muuttunut, se ei ollutkaan niin taianomaista kuin olin 15-vuotiaana haaveillut. Kuvittelin silloin, että rakkaus on voima, joka voittaa aina kaiken muun. Mutta ei voita. Eikä rakkaus ole niin mustavalkoisen yksiselitteistä.

CapVerde3

Koko tätä vuotta on varjostanut eron teema, mutta se on kasvattanut minua ihmisenä ja opettanut todella paljon. En enää vaihtaisi kokemusta mihinkään, vaikka rukoilinkin mielessäni monet kerrat, että joku ottaisi sen tuskan sisältäni pois. Aika, uudet kokemukset ja oma itsetuntemus auttavat eteenpäin, jokaista hieman eri tahtiin, mutta eteenpäin kuitenkin. Kliseinen tosiasia, mitä en kyllä itsekään suostunut kuuntelemaan tunteideni ollessa vielä tuoreita (tässä kohtaa kaverini voisivat todeta "mitä minä sanoin").

Nykyään olen tottunut olemaan yksin. En ole osannut kaivata parisuhdetta tai jotakuta uutta ihmistä vierelleni. Näin on nyt hyvä. Löytääkseni uuden, kaksikymppisen itseni, minun piti luopua hänestä ja muuttaa me minuksi
keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Jouluton joulu

AAAaaa

Ei ole ikinä käynyt niin, että jouluaattona heräisin muistamatta mikä päivä on. Paitsi tänä vuonna.

Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani istun rantatuolissa tuhansien kilometrien päässä kotoa, Cap Verden saarella. En ole paketoinut yhtäkään lahjaa tai osallistunut muihinkaan jouluhössötyksiin. Ei joulukoristeita, - ruokia tai - biisejä. En ole halunnut ottaa osaa vuoden suurimpaan kulutusjuhlaan, ja näin on tuntunut hyvältä. Ehkä ensi vuonna sitten uusi yritys.

CapVerde05

Meidän jouluaatto oli silti ihana. Hotellin buffettiin oli katettu aivan uskomaton tarjoilu aina alkumaljoista lähtien. Muuten päivässäni ei ollut mitään jouluista: luin kirjaa rannalla, kävin uimassa, tein salitreenin ja pelasin pingistä (olen ihan koukussa kyseiseen peliin).

CapVerde06

Jatkossa aion myös pitää jouluni lahjattomina. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja se oli hyvä päätös. En halua ottaa osaa joulun materialismiin, vaan keskittyä itse juhlaan seuraavina vuosina.

Toivottavasti sullakin oli hyvä jouluaatto, vietitpä sitä tai et ❤️
lauantai 30. marraskuuta 2019

Marraskuun kaikki tuloni ja menoni: mihin mulla menee rahaa? osa 2

minä2

Viime helmikuussa kirjoittelin ensimmäisen kerran blogiin siitä mihin mulla menee rahaa kuukaudessa ja kuinka paljon sitä myös tulee. Tällä hetkellä kyseinen postaus on yksi blogini luetuimpia, eli selvästi aihe kiinnostaa monia. Nyt kun rahatilanteeni on muuttunut viime talveen verrattuna, ajattelin olevan hyvä hetki tehdä tästä postausideasta osa 2.

Rahankäyttäjänä olen todella tarkka (toista se oli teininä, kun kaikki rahat menivät heti turhiin vaatteisiin). Olen jo muutaman vuoden säästänyt tarkoituksenmukaisesti ja se on ollut todella palkitsevaa ja motivoivaa - materian kulutus on tipahtunut minulla ihan minimiin. Syy miksi haluan puhua raha-asioista näin avoimesti on se, että haluan kannustaa kaikkia säästämään ja olemaan harkitsevia kuluttajia - sekä näyttää, että pienituloisenakin on mahdollista saada huomattavia summia säästöön. Tässäpä siis tulee nyt koko marraskuun rahankäyttöhistoriani:

Kuukauden kaikki tulot:
Asumistuki 316 €
Opintotuki 250 €
Palkka 770,93 €

Yhteensä 1336, 93 €

Tämä kuu oli tulojen suhteen hieman poikkeuksellinen, sillä tein syyslomalla 6 vuoroa viikkoon. Normaalisti mulla on siis 1-3 työvuoroa viikossa koulun takia, joten palkkaakin tulee silloin vähän vähemmän.

minä4

Pakolliset menot:
Vuokra 410,08 €
Bussikortti 37,00 €

Ruokaostokset: 157,9 €

Tänä syksynä mun ruokaostoksiin käyttämä raha on tuplaantunut. Terveellinen ja monipuolinen kotiruoka on asia, johon haluan rahani priorisoida, sillä saan siitä niin paljon hyvää oloa. Tämäkin tuli opittua viime opiskeluvuonna kantapään kautta, jolloin käytin aivan liian vähän rahaa ruokaa. Lopulta haaveilin jatkuvasti ruuasta mitä en voinut ostaa, ja jos joku olisi silloin kysynyt mitä tekisin lottovoitolla, olisin vastannut juoksevani ruokakauppaan. Nykyään olen kiitollinen siitä, että voin mennä rentona ruokakauppaan ja valita hyllyiltä ne kalliimmat vegaaniset vaihtoehdot.

Herkkukulut: 3,29 €

Kahvilat: 5,40 €

minä3

Muut menot:
Salimaksu 19,90 €
Purkkapussi 2,25 €
Apteekki 10,83 €
Lääkäri kunnallisella 11,40 €
Kuopion Saanan sisäänpääsy 15 €
Limsa Saanassa 4 €
Puolen vuoden vakuutusmaksut 104,86 €
Vitamiinipurkki 19,90 €
Hopeashampoo 5,90 €
Seinäkiipeily 8 €
Villakangas panta 5,99 € (ärsyttää ihan sikana, että jouduin tekemään tämän ostoksen: hukkasin baari-iltana entisen pantani, enkä omistanut mitään muuta millä suojata korvat)
Junaliput Kuopiosta Poriin ja takaisin 65 €
Yhteensä muut menot: 273,03

Yhteensä koko kuukauden rahan käyttö: 886,70 €
Säästöön jäi rahaa: 450,23 €

Mitä ajatuksia rahankäyttöni sinussa herättää? Itse ainakin olen tyytyväinen, sillä en ole kuukauden aikana ostanut mitään turhaa (paitsi sen pannan, kiitos kohtalokkaan baari-illan) sekä onnistuin säästötavoitteissani. Voin kyllä suositella jokaista pitämään edes yhden kuukauden tarkkaa kirjaa siitä, mihin rahansa pistää - siitä oppii niin paljon. Käykää myös ihmeessä katsomassa viime helmikuussa julkaisemani samanlainen postaus (*klik*) - en voi melkeimpä enää uskoa miten pienellä olen silloin selvinnyt!

Palataan seuraavaksi joulukuussa xx
tiistai 19. marraskuuta 2019

Someton sunnuntai yllätti

minä1

Viime sunnuntaina päätin ottaa pienen loman sosiaalisesta mediasta ja suljin puhelimeni. Lähiaikoina on tuntunut etten pysty rentoutumaan ja palautumaan tarpeeksi hyvin töistä, kun kännykkä kulkee koko ajan lähes käden jatkeena ja ruudun tuijottaminen jatkuu vielä kotonakin. Asiaa ei auta yhtää se, että olen koko ajan tavoitettavissa ja WhatsAppiin kilahtaa säännöllisesti työviestejä. Sunnuntaina, viikon ainoana vapaapäivänäni, olin totaalisen täynnä sitä kaikkea. Tuntui helpottavalta sulkea puhelin ja piilottaa se pois näkyvistä - aivan kuin olisi päässyt kuormittavasta painolastista hetkeksi eroon.

Ensimmäiset ajatukset olivat, että on kovin hiljaista. Teki mieli laittaa podcast tai äänikirja taustalle pyörimään. Harhailin ympäri kämppää kuin etsien jotakin viihdykettä. Mitä ihmettä sitä oikein tekisi? Yllätin itseni siivoamasta (vihaan sitä). Yllätin itseni vielä toisenkin kerran, kun yhtäkkiä kiinnostuin toden teolla hoitamaan koulujuttujen kirjallisia tehtäviä, ja vietinkin niiden parissa muutaman tunnin. Yllätyin myös siitä, miten ajatuksenjuoksuni oli lennokkaampaa kuin tavallisesti. Ehdin käsittellä mielessäni henkilökohtaisia asioita aina ihmiskunnan olemassaoloon saakka. Ei ollut ruutua, johon voisi paeta, vaan oli otettava ajatukset ja tunnevyöryt sellaisinaan vastaan juuri siinä hetkessä, keittiön pöydän ääressä. Puhdistavaa. 

Salin jälkeen istuin bussissa ja joka ikinen matkustaja tuijotti omaa ruutuaan kuoleman hiljaisuudessa. Yhtäkkiä tilanne tuntui niin koomiselta, että minua alkoi naurattaa. Tuntui jollain selittämättömällä tavalla typerältä istua hiljaa ihmisjoukossa ja katsoa kun kaikki olivat kumartuneet puhelimiensa ääreen. Olin liian tietoinen kiusallisesta hiljaisuudesta, jonka keskelle olin joutunut. Ketään ei näyttänyt olevan tietoinen hetkestä, ohi vilahtavista katulampuista tai autojen valoista, sumusta joka kietoi tutut Kuopion maamerkit verhoonsa. Teki mieli huutaa hiljaisuuteen: herätys ihmiset!!

kollaasi2

Minulla on jonkinlainen viharakkaussuhde puhelintani ja sosiaalista mediaa kohtaan. Rakastan selata Instagramissa kauniita kuvia, lukea muiden tarinoita ja saada siten myös inspiraatiota omaan tekemiseen. Olen saanut Instagramin kautta paljon arvokasta tietoa seuraamalla erilaisia tileja, jotka ottavat kantaa ilmastokysymyksiin ja politiikkaan. Toisaalta olen huomannut sen, että somen seuraaminen lamauttaa minua. Jään ennemmin selaamaan puhelintani, kuin siivoaisin sotkuni. Koulujuttujen aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta, kun klikkaa kerta toisensa jälkeen uuteen YouTube videoon. Melkein joka ilta nukkumaanmenoni venyy tunnilla, koska minun on selattava vielä sängyssä some läpi. Tunnustan: taidan olla somekoukussa. Pystyisin keskittymään oleellisiin asioihin paljon paremmin ilman sitä.

aamupala2

Olen yrittänytkin vetää selvää rajaa puhelimen käytölleni. En ikinä laita Instagram Storyja reaaliaikaan, vaan vasta kotiin tullessani selaan kamerarullaani, josko siellä olisi jokin julkaisukelpoinen räpsy päivän kivasta tapahtumasta. Keskustellessani jonkun ihmisen kanssa en ikinä halua selata somea samaan aikaan, vaan keskityn itse hetkeen. Selaan eniten somea yksin kotona, sillä haluan keskittyä siihenkin kunnolla. Silti käteni hapuilee jokaisen tylsän hetken äärellä kännykän näyttöä: ruokatunnilla, bussipysäkillä sekä bussissa, työpaikan pukkarissa... Nukun jopa alle metrin päässä siitä kapistuksesta. Ahdistaa tiedostaa, kuinka riippuvaiseksi elämäni on tullut puhelimesta. Välillä sitä haluaisi heittää koko luurin kuudennen kerroksen ikkunasta ulos mahdollisimman kauas itsestä.

Haluaisin lieventää riippuvuuttani ja elää vieläkin paremmin hetkessä. Liian usein joudun sulkemaan puhelimeni, jotta saisin aikaiseksi jotakin järkevää, eivätkä jatkuvat viestit kaappaisi huomiotani. Onneksi sen luurin voi sentään edes sulkea. Olisi kuitenkin tärkeä pysähtyä välillä tylsän hetken tultua tunnustelemaan mitä oikein itse tuntee ja haluaa sillä hetkellä, kuin suunnata huomio heti ruudulle. Miettiä, mitä oma elämä merkitsee itselleen, ennen kuin se valuu ohi keinotekoisen todellisuuden äärellä.

Oletko sinä kokeillut olla päivän tai päiviä kokonaan ilman puhelinta?
maanantai 11. marraskuuta 2019

6 x parasta tällä hetkellä

preset1
Jokapäiväiset ihmiskohtaamiset - neljäs viikko on lähtenyt käyntiin Savon Sanomilla, ja työn ehdottomasti parhain asia on ollut päivittäiset ihmiskohtaamiset. Olen saanut tavata joka päivä uusia ihmisiä, joilla on ollut kerrottava oma ainutlaatuinen tarinansa tai näkökulmansa. Se jos jokin on ollut antoisaa - tuntuu, etten ole hetkeen oppinut näin paljoa kuin nyt, kolmisen viikkoa lehtikuvaajana olleena.

Jouluvalot - hymyltä ei voinut välttyä, kun huomasin viime viikolla Kuopion keskustaan ripustetut jouluvalot! Vuoden pimeimpänä aikana pienilläkin valoilla on niin suuri merkitys.

Yksin asuminen - parasta on se ettei tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään. Voin rauhassa maata asuntoni lattialla ja vääntää radion nupit kaakkoon tai vaihtoehtoisesti kiinnitelllä porkkanoita roikkumaan pyykkinarulle niin kuin tein viime syksyllä valokuvataiteen kurssia suorittaessa. Ei ole ketään kurtistelemassa kulmiaan kun tanssin 2000 luvun hittien tahtiin keskellä huonetta tai siirtelen huonekaluja jatkuvasti ympäri kämppää kuvausten takia. Elämää parhaimmillaan!

Mom jeans farkut - ehkä paras keksintö tähän aikaan vuodesta, sillä niiden alle mahtuu vaikka kuinka monet legginssit tai juoksuhousut. Tänä talvena en varmaan muita housuja puekaan päälleni, haha.

preset2
Kuopion Saana - spa ja sauna tähän aikaan vuodesta? Kyllä kiitos! Kävin viikko sitten testaamassa Kuopion Saanan ja ai että se oli ihana paikka! Poreallas, lämpimät ulkoaltaat ja saunat lämmittävät mieltä vielä kotiin tullessakin. Ehdottomasti aion suunnata sinne vielä uudelleen tänä talvena! 

Äänikirjasovellus - kirjojen lukeminen on jäänyt kiireisen arjen takia, mutta onneksi niitä voi silti kuunnella liikkeellä ollessa tai kotona siivotessa. Pienet vieroitusoireet alkaa jo kyllä olemaan paperisten sivujen kääntelystä, mutta onneksi ne helpottavat edes hieman Michelle Obaman elämäkertaa kuunnellessa ja ihmetellessä. 

Tällä hetkellä yritän selviytyä 60 tunnin työviikoista, joten kiirettä tosiaan on koko marraskuu. Toivottavasti kuullaan taas pian xx
torstai 31. lokakuuta 2019

Uupumisen vaara

minä
Viisi kertaa viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä Savon Sanomilla valokuvaajana, siihen päälle vielä työvuorot HopLopissa, tämä blogi, rästiin jääneet koulujutut, salitreenit, sosiaalisen elämän ylläpito ja yhdeksän tunnin yöunet. Sitten pitäisi vielä ehtiä tiskaamaan, pyykkaamaan ja järjestelemään takaisin kaikki ne tavarat, jotka olen hirveässä kiireessä heittänyt lattialle. 

Kun kaiken lisäksi vielä vuoropäällikkö kysyy työvuorossa multa, pääsisinkö ylihuomenna taas töihin, en keksi yhtäkään kieltävää perustelua. Hetken hiljaisuuden jälkeen takeltelen että "joo kai mä voin tulla". Olen juuri ollut aamulla kahdeksan tuntia Savon Sanomilla, ja sieltä rientänyt suoraan HopLoppiin koko loppuillaksi. Sinä hetkenä tekisi mieli itkeä - miksen voinut vain sanoa, että mä en jaksa tulla? Että mä en jaksa tehdä viikossa montaa 12 tuntista työpäivää ja olla samalla vielä kuutena päivänä viikosta töissä? Miksei se ole mielestäni hyvä syy kieltäytyä?

En ikinä ole osannut sanoa ei töille, ellei minulla ole mielestäni ollut jotakin "kunnon" syytä - esimerkiksi että olen todella kipeänä. Nyt jos koskaan minun kuitenkin pitäisi määritellä nuo syyt uudelleen, sillä uupumisen ennaltaehkäisy on aivan yhtä pätevä syy kieltäytyä extratöistä kuin 39 asteen kuumeesta kärsiminen. Olen joutunut katsomaan työuupumusta kasvoihin vuosia lähipiirissäni, ja se on saanut ymmärtämään, että peli pitää viheltää poikki paljon ennen kuin lyyhistyy maahan nousematta sieltä enää. 

Jostain minun on pakko karsia, ja ensimmäisenä se on siivous. Kämppäni on kuin täystuho, eikä minulla edes ole ollut yhtäkään lautasta puhtaana viikkoon - olen syönyt eväsrasioista. Minun pitää myös hyväksyä se tosi asia, että tässä elämäntilanteessa en vain ehdi sinne salille neljää kertaa viikossa, vaan kaksikin on jo hyvä saavutus. Lopuksi vielä kaikkein tärkein: minulla on oikeus sanoa ei. Ensi viikolla kieltäydyn joka ikisestä lisätyövuorosta.

Muistakaa tekin levätä tarpeeksi, elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista xx
sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Rehelliset kuulumiset

minäjalehdet4

Viime helmikuussa kirjoitin postauksen siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Tajusin juuri, että siitähän on jo puoli vuotta aikaa - nyt jos koskaan olisi aika päivittää kuulumiset taas ajantasalle! Klikkasin itseni siis heti ensi alkajaisiksi helmikuun postaukseen, ja se veti kyllä hiljaiseksi. Tajusin konkreettisesti, miten pitkän matkan olen kulkenut viimeisen puolen vuoden aikana. Niin moni asia on muuttunut. Luojan kiitos että onkin. Vaikka joudun kamppailemaan yhä niiden samojen asioiden kanssa mistä helmikuussa kirjoitin, en koe enää olevani täysin rikki. Elämä on taas vienyt minut mukanaan.

minäjalehdet6

Viime talvi ja kevät menivät aika sumussa. En juuri muista edes mitä tein - kävin salilla ja kirjoitin kotona päiväkirjaa, tutuistuin muutamaan uuteen tyyppiin. Hengitin ihmissuhdedraamaa. 

Kesäksi menin takaisin Poriin ja elin rentoa elämää. Matkustelin paljon ja alkoholin käyttö vuoden lähes nollatoleranssista nousi kesän festareiden ja juhlien takia pahimmillaan viiteen kertaan viikossa (en suosittele). Kesä oli täynnä ihania kokemuksia, mutta silti se toi mukanaan paljon surua ja syvää pettymystä. Kun lähdin elokuussa takaisin Kuopioon, olin lopulta aika helpottunut. Sen jälkeen asiat ovatkin alkaneet muuttua vauhdilla.

minäjalehdet7

Takaisin Kuopioon muutettuani olen tavannut uusia ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. On tapahtunut niin paljon kaikkea odottamtonta, että välillä tuntuu elämän olevan yksi vitsi, hyvällä tavalla. Sain HopLopista opintojeni ohelle töitä, ja se on osoittautunut aivan ihanaksi työpaikaksi. Olen päässyt laajentamaan työkokemustani kaupan kassasta ravintola- ja kahvilamaailmaan sekä vetämään lasten synttäreitä. Olen jopa alkanut palvelemaan asiakkaita savoksi, mikä jaksaa huvittaa minua - en olisi ikinä uskonut, että minäkin alan venyttämään sanoja puhuessani, lisäämään tuplakonsonantteja sekä jättämään d-kirjaimet kokonaan poikkeen!

Viikko sitten aloitin myös kahden kuukauden työharjoittelujakson Savon Sanomilla, enkä olisi voinut löytää sopivampaa paikkaa itselleni. Ihanaa päästä vihdoin tutustumaan oman alan sekä journalismin hommiin käytännössä, ja olen kyllä super kiitollinen tästä tilaisuudesta, jonka olen saanut.

Elämä Kuopiossa tuntuu nykyään oikealta. Se paikka tuntuu kodilta, enkä ole enää pitkään aikaan kirjoittanut osoitteekseni Porin lapsuudenkotiani. En usko enää ikinä edes asuvani Porissa (never say never, mutta en ainakaan seuraavaan 10 vuoteen!). Tällä hetkellä saan pientä ahdistusta Porissa olemisesta, sillä joka kerta kun palaan, joudun kohtaamaan ne tuntemukset viimeisen vuoden ajalta, jotka haluaisin jo unohtaa. Kuopiossa mikään ei muistuta minua vanhasta elämästäni, ja olen alkanut vähentämään Porissa käymistäni viime lukuvuoteen verrattuna.

Lyhyenä yhteenvetona: minulle kuuluu ihan hyvää. Paljon parempaa kuin viime talvella, ja uskon, että koko ajan suunta on vain ylöspäin. 
perjantai 18. lokakuuta 2019

Mitä syön päivässä? - lokakuu

Heipat taas täältä ruokapostauksen parista!

Viime kuussa olin innoissani uudesta löydöstäni, kikhernespagetista, kun taas nyt lokakuussa olen innostunut tuoreista pavuista. Tämän kuun syömisiä on ohjannut myös säästölinja, sillä lokakuussa on ollut ja tulee vielä olemaan paljon tapahtumia, joihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Koska olen kunnon säästäjäsielu, oli sitä pakko keksiä jokin osa-alue, mistä lopulta säästää (eli toisin sanoen ne lähes neljän euron kikhernespagetit jäivät suosiolla sinne kaupan hyllylle).

aamupala01

Aamupala - vakkariksi muodostunut puuro proteiinijauheella ja banaanilla sekä suomalainen omena (niitä olen nyt raahannut kaupasta mukaan aina kaksin käsin). Mulla on aina ollut tapana syödä aamuisin mahdollisimman iso aamupala, jotta jaksan hyvin lounaaseen asti - jos söisin vaikka vain leivän ja banaanin, olisin jo ihan nälissäni parin tunnin päästä. Aamupala on päivän tärkein ruoka mulle!

luonas02

Lounas - rakastan yli kaiken uuniperunoita, ja mikä vielä parempaa niin ne ovat myös super halpa ruoka! Perunoiden lisäksi kokosin lautaselle jääkaapin rippeitä: papuja, kurkkua, tomaattia sekä Fazerin kaurapaloja. Nuo kaurapalat ovat melko uusi kasviproteiini vaihtoehto kaupan hyllyllä, ja ovat ainakin minulle maistuneet hyvin - tosi samantapaisia kuin tofu.

välipala01

Välipala - koska säästölinjalla mennään, tällä kertaa välipalana on kulkenut mukana banaani ja omena. 

päivällinen01

Päivällinen - tässä näette ruuan, mitä olen syönyt lokakuussa lähes päivittäin: tomaattisoseeseen tehty soijarouhekastike ja makaronia. Makua en ehkä lähtisi kehumaan, mutta voin sanoa että tässä jos missä on halpa ruoka.

iltapala01

Iltapala - Lokakuussa mulla on muodostunut tavaksi syödä iltaisin Oatlyn kaurapohjaista jukurttia pähkinöillä, mutta nyt olin vahingossa unohtanut ostaa sitä jääkaappiin. Päätin sitten keittää päivän toisen satsin puuroa ja heittää ne pähkinät mukaan - omenaa unohtamatta tietenkään.

Odotan kyllä jo siinä mielessä marraskuuta, että saan laatia uuden kuukauden budjetin ja heivata tuon soijarouheen pois ruokalistalta kokonaan vähäksi aikaa... Ihanaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle xx
sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kirje 16-vuotiaalle itselleni

syksy1

Kun mietin, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa, tuli minulle vahva tunne siitä, että haluaisin kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itselleni. Kesällä vuodatin monta kyyneltä kuunnellesani Nonsensepodin koskettavia kirjeita, ja tällä viikolla taas inspiroiduin ihanan Roosa Rahkosen kirjeestä 18 vuotiaalle itselleen. Omaa versiota kirjeestä nuoruuden minulle oli super ihana kirjoittaa, joten toivottavasti tunne välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle.

syksy2

Hei Jenni,

kerron sinulle nyt jotain, mitä et ole vielä ymmärtänyt: kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu jäämään. Jotkut ihmiset tulevat elämääsi vain opettaakseen sinulle jotain, ja sitten lähteäkseen pois. Älä turhaan itke niiden ystävien perään, jotka menetät - myöhemmin ymmärrät, että niin pitikin käydä. Jotkut ihmiset kolahtavat täydellisesti tietyssä elämäntilanteessa, mutta seuraavassa teillä ei välttämättä ole edes mitään puhuttavaa. Se on hyväksyttävä.

Sinulla ei myöskään ole mikään kiire mihinkään, parempi odottaa että se oikea ihminen löytyy. Ja se oikea ihminen löytyy, nopeammin kuin voisit edes uskoa. Tulet tapaamaan ihmisen, joka muuttaa koko elämäsi, käsityksesi rakkaudesta ja itsestäsi. Ihmisen, joka tekee merkityksettömäksi ne pienet naarmut, joiden takia välillä itket iltaisin, kun sinua satutettiin. Mutta nyt sinun kuuluukin itkeä, sillä itse satutit myös. Se on karman laki, joka sinun valitettavasti on opittava kantapään kautta.

Teet todella tyhmiä juttuja, mutta niin sinun kuuluukin sen ikäsenä tehdä. Sinun kuuluukin tanssia laivan pöytien yllä liian lyhyessä hameessa, ajaa kilpaa mopoautoilla ja juosta poliiseja karkuun ilman kenkiä. Tyhmyytesi jaksaa huvittaa minua vielä tänäkin päivänä.

Jos jotain sinulta voisin kuitenkin toivoa, niin toivoisin että hellittäisit pakkomiellettäsi koulumenestyksestä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sinun ei kuulu etkä sinä voi. Se ei määrittele sinun arvoasi eikä kymppirivisi ysiluokan päättötodistuksessa tule vaikuttamaan mitenkään tulevaisuuteesi. Olen ylpeä, että valitsit pitkän matikan lukiossa, mutta se tuottaa sinulle kohtuuttoman määrän tuskaa. Sinulla ei ole loputonta määrää voimavaroja, joten älä tuhlaa niitä turhuuksiin. Ei sinun kuulu tehdä matikan läksyjä viittä tuntia ja itkeä sen jälkeen koko loppu ilta. Älä herranjestas opettele sitä 180-sivuista kirjaa ulkoa, se on naurettavaa. Uupumuksesi mikä heijastuu Wilman poissaolomerkintöinä ja ne elämän merkityksettömyyden tunteet mitä koet eivät ole hyvien numeroiden arvoista. Eikä niillä lukion arvosanoillakaan tule olemaan mitään väliä, joten lopeta itsesi uuvuttaminen.

Älä myöskään turhaan ahdistu siitä, että opon tunnilla pitäisi jo kirjoittaa suunnitelma jatko-opinnoista. Kaikki tulee vielä selviämään, vaikka tunnet olevasi täysin hukassa sen suhteen. Itseasiassa tiedät jo sisimmässäsi vastauksen, mutta menee vielä hetki, että uskallat avata sille sydämesi. 

Juuri nyt olet hieman poissa tolaltasi kuultuasi äidin sairaudesta, mutta kotona esität ettet tietäisi koko asiasta mitään. Voin kuitenkin kertoa, että neljän vuoden jälkeen se kääntyy vielä hyväksi odottomattomalla tavalla. Et voisi uskoa korviasi, jos kertoisin nyt.

Vaikka elämässäsi oli 16-vuotiaana surua, loit silti uskomattoman paljon muistoja, joita en voi ikinä unohtaa. Kiitos niistä tuhannesti. Kiitos yhdestä elämäni hauskimmasta ajasta.

Rakkaudella,

20-vuotias Jenni
sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Miksi lopetin lihansyönnin?

minä4

Lihaton lokakuu on taas täällä, ja sen inspiroimana halusinkin tulla jakamaan oman tarinani suhteestani lihaan. Tällä hetkellä olen ollut ilman punaista lihaa hieman yli vuoden, ja yhtäkkinen heittäytymiseni kasvissyöjäksi olikin monelle aika yllätys silloin aikoinaan. 

Nuorempana en ollut koskaan mitenkään erikoisen kiinnostunut siitä, mitä suuhuni laitoin. En tiennyt mitään ilmastonmuutoksesta tai saati siitä, mitä ekologisuus edes on. Ne harvat, jotka olivat valinneet kasvisruokavalion, jaksoivat ihmetyttää minua. Miksi nyt kukaan haluaisi olla kasvissyöjä, mitä järkeä siinä on? Kuvittelin kasvisruuan olevan epämääräisen näköistä ja pahaa, enkä jaksanut liiemmin tutustua asiaan.

Se olikin koko asian ydin. Se etten tiennyt lihantuotannosta yhtään mitään konkreettista. Kun lihattomuus alkoi todella nousta trendiksi, kiinnostuin ensimmäistä kertaa aidosti sen syistä. Kaipasin faktatietoa ja tilastoja, en ympäripyöreitä selityksiä että "se on eläimille ja maapallolle parempi vaihtoehto". Lopulta päädyin googlettamaan "miksi lopettaa lihansyönti", ja se taisikin olla elämäni tärkein googlaus. Asiat elämässäni ovat sen jälkeen alkaneet muuttumaan dominoefektin lailla, ja tuoneet minun tähän pisteeseen, minuksi, joka haluan olla.

minä2

Kun olin tutustunut asiaan kunnolla, koko prosessi lihattomuuteen kesti vielä puoli vuotta, kun pyörittelin välillä päässäni aiheeseen liittyviä kysymyksiä: pitäisikö minun tehdä hyvä teko, ja luopua lihasta? Miksi juuri minulla on oikeus syödä lihaa? Voinko jatkaa elämääni tyytyväisenä näin, nyt kun tiedän mitä valintani aiheuttavat? Muun muassa nämä asiat saivat minut miettimään valintaani kriittisesti:

  • Yhden naudan pihvikilon tuottamiseen tarvitaan 15 400 litraa vettä, vertailun vuoksi yhden perunakilon tuottamiseen menee 290 litraa vettä. Maailmanlaajuinen kasvisruokavalioon siirtyminen mahdollistaisi ylimääräisen ruuan tuotannon 1,8 miljardille ihmiselle ilman, että veden kulutusta lisättäisiin.
  • Eläinperäisten tuotteiden tuotannossa rehua kuluu usempi kilo tuotettua lihakiloa kohti, mikä on haaskausta, kun noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä. Esimerkiksi nykyisen viljantuotannon viljalla ruokittaisiin 9 miljardia ihmistä, jos se kaikki käytettäisiin ihmisten ruuaksi.
  • Eläinmaatalous on merkittävä tekijä aavikoitumisessa (mm. metsän raivaaminen rehun tuotantoon, laiduntamisen aiheuttama eroosio). Aavikoituminen koskettaa 1,5 miljardia ihmistä, minkä lisäksi eläinlajien elinympäristöt tuhoutuvat. Käynnissä on maapallon kuudes massasukupuutto, kun lajeja kuolee vuosittain arvioiden mukaan 30 000 - 130 000.
  • 2500 lehmän tila tuottaa saman verran ulosteperäistä jätettä kuin 400 000 ihmisen kaupunki, ja monissa maissa jäte päätyy suoraan vesistöihin.
  • Ruuantuotanto on yksi maailman merkittävimmistä kasvihuonekaasujen lähteistä, mikä siis aiheuttaa ilmaston lämpenemisen. Hiilidioksidin lisäksi eläinmaataloudessa syntyy myös metaania, mikä on 86 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudanlihalla tuottaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla.

Lähde: vegaaniliitto.fi
minä3

Kun silloin elokuussa 2018 päätin sitten luopua pelkästä punaisesta lihasta, en olisi uskonut, millaisen dominoefektin se teko käynnistäisi. Pian huomasin, ettei minun tee mieli edes syödä kanaa, ja muutuin vain koko ajan tietoisemmaksi ilmaston kriittisesta tilasta, kun jatkoin tiedon ahmimista. Aloin kierrättämään, luovuin muovipussien käytöstä ja lopetin maidon ja juuston ostamisen kokonaan. Aloin tarkkailla kulutustottumuksiani, siirryin pikamuotiliikkeistä kirpputoreille ja löysin zero waste ideologian. Koin totaalisen ilmastoheräämisen.

Näin jälkeenpäin on hauska spekuloida, miten tuo yksi pieni teko sysäsi minut oikealle polulle, jota haluan kulkea lopun elämääni. Se muutti ajatusmallini ja sai tarkastelemaan kriittisesti elämäntapaani, jota olin ennen pitänyt niin itsestäänselvyytenä. Olen löytänyt teinivuosien jälkeen uuden, tiedostavamman minän, josta olen ylpeä ja joka haluan olla. Ja kuten olen kaikille sanonut: en enää edes voisi kuvitella syöväni lihaa. En kaipaa sitä mitenkään tai koe jääväni mistään pois. Oikeastaan kasvissyöjäksi heittäytymien antoi minulle enemmän, mitä silloin olisin voinut kuvitella.

Jos sinua kiinnostaa kokeilla lihatonta lokakuuta, niin vielä ehtii mukaan! Esimerkiksi täällä näytti olevan hyviä ruokareseptejä, olit sitten sekasyöjä, kasvisyöjä tai mikä vain. 💛
sunnuntai 29. syyskuuta 2019

10 suurinta unelmaani, joita en ennen uskaltanut kertoa

minä1

Kuinka usein pysähdyt omien unelmiesi ääreen? Ovatko unelmasi sinulle myös tavoitteita, vai tuntuvatko ne joltain kaukaisilta pilvilinnoilta, joita kohti ei kannatta edes yrittää kurkottaa? Oletko koskaan antanut lupaa itsellesi haaveilla ihan mistä tahansa tai kirjoittanut unelmiasi paperille, jotta voisit tarkastella niitä konkreettisesti edessäsi? Jos et ole vielä sitä tehnyt, on aika hakea kynä ja paperia tämän postauksen jälkeen. Kun itse uskalsin tehdä sen, asiat elämässäni muuttuivat.

Pitkään ajattelin, etten tiedä mitä haluan elämältäni, sillä kielsin unelmani itseltäni. En uskaltanut kertoa niistä kenellekään, sillä ne tuntuivat niin epärealistisilta. Onneksi lopulta tajusin, että en voi voittaa mitenkään, jos en tee sitä mitä oikeasti haluaisin. Vaikka kuinka tyhmältä se kuulostaisikin, vaikka muut sanoisivat ettet voi tehdä niin, minä antaisin sille kaikkeni. Haluan olla rohkea ja käyttää elämäni unelmieni toteuttamiseen, ja haluan myös rohkaista siihen jokaista tämän tekstin lukijaa.

Tämä postaus on todellakin pois mukavuusalueeltani, mutta olen alkanut opettelemaan sanomaan unelmani ääneen. Uskon, että kun niistä alkaa puhua, vie se jo eteenpäin. Tässä tulee siis lista unelmistani, joista osaa en olisi ikimaailmassakaan uskaltanut sanoa ääneen kenellekään vielä vuosi sitten.

1. Yrittäjyys on elämäntyyli, jonka haluan valita. Se yksi suurimmista unelmistani, sillä se voi mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja sen, että voin tehdä työkseni sitä mitä rakastan. Toki siihen sisältyy riskejä ja tiettyjä uhrauksia, mutta olen valmis ottamaan ne vastaan. 

2. Maailmanympäri matka ilman lentokonetta on myös yksi suurimmista unelmistani. Haluan matkustaa, nähdä, kokea, oppia ja valokuvata ympäri maailmaa, ja tehdä sen mahdollisimman ekologisesti. Haluan inspiroida ihmisiä matkustamaan ilman lentämistä. Yrittäjänä toimiminen myös mahdollistaisi tämän unelman, sillä saisin tehdä paikkariippumattomasti töitä matkan aikana. 

minä3

3. Bloggaamisesta ammatti - tämä on koko listan kiperin kohta, jota hävettää kirjoittaa, mutta kirjoitan silti. Eksyin blogimaailmaan jo vuonna 2012, jolloin se oli aikansa trendi. Siitä lähtien olen elänyt sen mukana ja nähnyt kuinka se on kehittynyt ihan oikeaksi ammatiksi. Siinä olisi kaikki unelmatyöni ainekset - kirjoittaminen, valokuvaus, yrittäjyys, mahdollisuus vaikuttaa, paikka- ja aikariippumattomuus, luovuuden käyttöä sekä suuri verkosto ihmisiä.

4. Normaali näkö on sellainen haave, mistä monien ei varmaan tulisi mieleenkään haaveilla. Uskokaa tai älkää, se olisi mulle todella suuri juttu ja sijoittuu tässä listassa melko ylös. En jaksa enää elämää silmälasien ja piilareiden kanssa, ja se onkin yksi isoin syy, miksi hankin itselleni töitä nyt syksyllä - aion säästää palkat silmien laserleikkaukseen.

5. Opiskelu korkeakoulussa on tosi selkeä unelma, jonka aion toteuttaa, nyt kun alakin on vihdoin selvillä. Olen aina ollut opiskelijatyyppiä, enkä jaksaisi millään odottaa, että pääsen oppimaan lisää siistejä juttuja media-alasta. Odotan myös super innolla haalareiden saamista ja koko opiskelijakulttuuria!

minä2

6. Tapahtumarikas elämä. Olen aina rakastanut olla menossa, seikkailla ympäri maailmaa, olla spontaani ja pitää hauskaa ihmisten kanssa. Toivon, että toteutan ne kaikken tyhmimmätkin päähänpistot ja voin vanhuksena taputtaa itseäni olalle, että muistin elää, hullutella ja olla rohkea. Haluan hyödyntää ne kaikki elämän antamat upeat mahdollisuudet, en suistaa itseäni suorittamisen oravanpyörään.

7. Oman elämäntavan muuttaminen maapallolle oikeasti kestäväksi, mikä vaatii suurta panostusta. Se tarkoittaa minimalismia, materiaalista irrottautumista, zero waste ajattelua ja yhteiskunnan normien vastaista elämää. Voi kuulostaa ehkä karulta, mutta uskon että se itseasiassa auttaa löytämään elämästä ne todella merkitykselliset asiat ja elämään parempaa elämää. Esimerkiksi materiaalin tavoittelu keskittää ajatuksemme vain turhiin asioihin eikä tee meitä todella onnellisiksi. Planeetta ei ole meidän tai meitä varten.

8. Halu vaikuttaa maailman asioihin. Jo yläasteelta lähtien mulla on ollut suuri oikeudenmukaisuuden toteuttamisen halu globaalilla tasolla, mutta en osannut kanavoida sitä mihinkään. Olen kuitenkin haaveillut aina siitä, että saisin olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen löytänyt sen asian jonka puolesta minulla on todellinen intohimo taistella, nimittäin ilmastokriisi. Olen vasta matkan alussa ja vielä on uskomattoman paljon opeteltavaa, mutta tässä asiassa aion vielä jollain tasolla vaikuttaa. Haluaisin oikeasti olla jonkun tason aktivisti.

minä4

9. Helsinkiin muutto on yksi tämän listan kohdista, jonka aion toteuttaa ihan näinä lähivuosina! Viimeisen kahden vuoden aikana muuttamisen halu Helsinkiin on kasvanut ekspontiaalisesti, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että jokainen raaja kehossani vetää minua sinne magneetin lailla. Siellä mä haluan elää, opiskella ja aloittaa yritystoiminnan.

10. Oman pienen ekotalon rakentaminen, koska ilmastoasiat ovat minulle tärkeitä. Haluan talon, jossa energian käyttö on niin pientä kuin mahdollista, joka on rakennettu ympäristöystävällisimmistä materiaalista, jossa käytetään uusiutuvia energianlähteitä, ja jonka jokainen neliömetri on suunniteltu järkevästi. Haluan asua kompaktissa talossa, jossa on mahdollisuus toteuttaa zero waste -elämäntapaa ja jonkun sellaisen ihmisen vierelleni, jonka kanssa jakaa talo sekä sama ajatusmaailma.

Nyt on sinun vuorosi koota oma listasi. Lopeta ajatustesi suodattaminen, voit kirjoittaa mitä vain. Saatko myös kymmenen kohtaa täyteen?

psst. vastoin kuin useimmissa lifestyle blogeissa, haluan tuoda esille sen, ettei aina todellakaan tarvitse olla ne uusimmat trendivaatteet päällä, joten:

takki kirppislöytö
villapaita 3 vuotta vanha
nahkahousut 2 vuotta vanhat
kengät kaverin vaatekaapista pelastetut

Inspiroivaa sunnuntai iltaa xx
perjantai 20. syyskuuta 2019

En ole koskaan...

minä1_ 
Kaikki varmaan tietää "En ole koskaan" pelin idean, mistä sain inspiraation tähän postaukseen. Pidemmättä puheitta aloitetaan:

En ole koskaan...

Osannut viheltää - en, vaikka kuinka paljon olen yrittänyt opetella.

Käynyt Euroopan ulkopuolella - tähän on itseasiassa tulossa nyt joulukuussa muutos, kun suuntana on Cap Verden saari, joka kuuluu siis Afrikkaan.

Katsonut yhtäkään jaksoa Täydellisiä naisia, Frendejä, Game of Thronesia tai Greyn Anatomiaa - tätä listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin, en vain saa aikaiseksi katsoa tv-sarjoja.

Omistanut televisiota - melko turha kapistus ainakin minun elämässäni.

Käynyt hieronnassa - tämä kohta olisi joskus ihan kiva saada pois tältä listalta!

Tuntenut närästystä - jep, en oikeasti tiedä miltä närästys tuntuu.

Käyttänyt itseruskettavaa - itseäni ei ole koskaan kiinnostanut rusketus, enkä ole sen liiemmin maannut rannalla kuin käyttänyt itseruskettavaakaan. Hyväksyn itseni tälläisenä vitivalkoisena suomalaisena 😆

Halunnut ottaa tatuointia - ne eivät ole koskaan tuntunut omalta jutulta enkä osaisi edes kuvitella tatuoivani itseäni.

minä3

Nähnyt Tuntematon sotilas -elokuvaa - tämä kyllä pitäisi saada pois tältä listalta...

Uinut pidemmän matkan kuin 200 metriä - olen aina ollut huono uimaan, mutta muistan edelleen kirkkaasti mielessäni kuinka kutosluokalla ylitin itseni ja sain suoritettua vaadittavan 200 metrin uintitestin. 

Laittanut ruokaani sipulia - en voi sietää sipulia ja sen koostumusta, joten en ole ikinä edes ostanut yhtä ainuttakaan sipulia. 

Omistanut Applen tuotetta - kuulun juuri niihin ihmisiin, jotka eivät todellakaan halua maksaa naurettavan suuria summia extraa pelkästä merkistä. 

Kokeillut ripsienpidennyksiä, rakennekynsiä tai micro blandinia - koen tämänkin turhana rahaeränä, varsinkin rakennekynnet.

Osannut puhaltaa purkkapalloa - tätäkin olen yrittänyt harjoitella, mutta ei vain onnistu. 

Vitsit näitä oli hauska keksiä! Kertokaa toki mitä teidän listassanne olisi, ja löytyykö kenties samoja kuin mulla 😊

Ensi viikkoon xx
maanantai 16. syyskuuta 2019

Mitä syön päivässä? - syyskuu

Moi ihanat!

Nyt kun syksy on taas alkanut, oon palannut takaisin terveellisempiin elämäntapoihin, ja se tuntuu muuten ihan super hyvältä just nyt. Koko kesän nimittäin ruokailuni olivat todella epäsäännöllisiä, alkoholin käyttö kasvoi expotentiaalisesti ja treenit taas jäivät välistä melkein kokonaan. Nyt kun arki on alkanut täällä Kuopiossa, olen palannut takaisin ruotuun - uskon, että moni varmasti voi samaistua tähän 😂

Tällä hetkellä olen mukana FitFarmin 6 viikon valmennuksessa, joten olen suunnitellut ruokailuni huolella, jotta saisin kaiken mahdollisimman hyödyn irti (valmennuksessa ei siis ole tarkkaa ruokavaliota, vain suuntaa antavia ohjeita ruokailuun). Ajattelin myös olla koko valmennuksen ajan ilman herkkuja, ja onkin ollut kiva huomata, että säännöllinen syöminen ja tarpeeksi isot ateriakoot ovat vieneet mun sokerihimon lähes kokonaan! 

Toivottavasti saatte tästä inspiraatiota myös teidän syömisiin! Itse ainakin rakastan lukea ja katsoa tämän tyyppisiä postauksia.

aamupala

Aamupala
Olen söynyt viimeisen vuoden lähes joka päivä puuroa aamupalaksi, eikä kyllästymistä näy vieläkään! Rakastan puuroa varsinkin siksi, että sen päälle voi laittaa melkeinpä mitä vain, ja siten saada vaihtelua koko ajan. Nyt valmennuksen ajan olen kiinnittänyt huomiota, että saisin aamupalasta niin hiilihydraatteja, proteiinia kuin hyviä rasvojakin, joten tällä hetkellä mun aamupuurot sisältää aina proteiinijauheen ja pähkinöitä/maapähkinävoita.

lounas

Lounas
Oletteko koskaan kuulleet kikhernespagetista? Löysin kaupan hyllyltä ihan sattumalta spagettia, joka oli tehty pelkästään kikherneistä ja pakattu söpöön paperipussiin - oli siis ihan pakko ostaa testiin! Spagetin kaveriksi tein tofua, sekä lautaselta löytyy myös lehtikaalia, kurkkua, tomaattia ja kukkakaalia.

välipala

Välipala
Tein vahingossa vähän liian ison lounaan, joten välipalan osuus jäi tavallista pienemmäksi. Välipalaksi söin Yosan kaurapohjaista jukurttia, jonka päälle heitin pähkinöitä ja härkäpapu granolaa.

päivällinen

Päivällinen
Lautaselta löytyy yhtä vakkariruuistani: tonnikala-kukkakaalimakaronilaatikkoa. Teen tätä ruokaa aina niin ison satsin, että sitä on valmiina jääkaapissani viikon - niin kätevää!

iltapala

Iltapala
Olen aivan koukussa maissikakkuihin (huom. ei riisikakkuihin, niissä on suuri ero 😂) ja maapähkinävoihin, joten niitä tulee rouskuteltua melkein joka ilta... Miksi mun pitää koukuttua aina niin super kalliisiin ruokiin?? Onneksi banaanit eivät sentään ole kalliita, niitäkin syön nimittäin lähes joka päivä.

Jos kiinnotaa lisää mun ruokailut, niin kannattaa katsoa seuraavat postaukset:
"Viikonlopun ruokapäiväkirja"
"Mitä syön viikossa?"
"Mitä söin Amsterdamissa - ruokapäiväkirja"
torstai 12. syyskuuta 2019

Vihdoin kohti omaa tyyliä

minä1

Kausittain vaihtuvat vaatteet, viime vuoden trendeistä pursuava vaatekaappi josta ei löydy mitään päällepantavaa, ikuiset pohdinnat siitä omasta tyylistä... Kuulostaako tutulta? Vuosi sitten tuo äskeinen kuvaus olisi ollut kuin suoraan omasta elämästäni, mutta ei enää, ja onneksi niin.

minä2 
Kaikki muuttui, kun viime tammikuussa päätin, etten enää halua tukea pikamuotia. Suurin syy päätökselleni oli ilmastoahdistus, mitä podin. Ajattelin kertoa muutaman faktan, jotka vaikuttivat päätökseeni, ennen kuin jatkan aihetta: vaateteollisuus aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaikki lento- ja laivaliikenne yhteensä, vaatteita tuotetaan niin paljon, että kaatopaikalle tai poltettavaksi päätyy joka sekunti rekkalastillinen vaatteita. Vaateteollisuus on yksi pahimmista modernin orjuuden riskialoista sekä lapsityövoimaa voidaan käyttää yhä. Maailmassa vakavasta vesipulasta kärsii noin 470 miljoonaa ihmistä, joten en enää halua ostaa puuvilla t-paitaa, jonka valmistamiseen tarvitaan niin paljon vettä, että se riittäisi yhdelle ihmiselle kolmeksi vuodeksi. (Katso lisää: @ilmastoahdistus). Kului hetki shoppailulakostani, kunnes vasta aloin tiedostamaan kuinka olin täysin ollut jakuvasti muuttuvan muodin ohjailtavana.

minä6

Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että olen tyytyväinen vaatteissa, joita kannan. Aina ennen olin koko ajan tyytymätön tyyliini, eikä ihme, sillä sehän on markkinoinnin tarkoituskin. Yllätyksekseni olo on tuntunut lopulta kevyemmältä, kun olen lopettanut vaateliikkeissä ravaamisen ja unfollannut seuraamani muotisomettajat. En enää tunne tarvitsevani koko ajan jotakin, ja se jos jokin tuntuu vapauttavalta. En elä enää mainosten luomassa tarpeen illuusiossa ja olen oppinut kyseenalaistamaan pikamuodin kestämättömyyden ja sellaiset vuosia päässäni olleet ihmeelliset uskomukset kuin että "joka päivä pitää olla eri vaatteet". Uskon, että juuri pikamuodista luopuminen on avain löytää se oma tyyli, jonka takana pystyy seisomaan (olisipa joku vain kertonut sen minulle jo kauan sitten).

minä5

Tämän postauksen kuvien asun takana on pikkuveljelle pieneksi jäänyt paita, kaverin vaatekaapista pelastetut käyttämättömät kengät sekä kirpparilta löytynyt 4 euron farkkutakki, jonka leikkasin lyhyemmän malliseksi. Haluan muistuttaa, etten minäkään silti mikään täydellinen ole: olen ostanut tämän vuoden aikana farkut ja bikinien yläosan ketjuliikkeestä. Ero on kuitenkin nykyään siinä, että ne hankinnat ovat olleet tarkoin harkittuja, ja ajatuksena olisi niiden pysyvän käytössä vuosia. En siis kiikuttanut trendibikinejä kotiin vaikka olisi ehkä tehnyt mielikin, vaan ostin tavalliset mustat, joiden tiedän kelpaavan minulle vielä viidenkin vuoden kuluttua. Tällä hetkellä olen parantanut jo valtavasti kulutustapojani, ja nyt kun olen päässyt vauhtiin, aion jatkaa tätä matkaa koko elämäni.

Uskon, että kun luovun pikamuodista ja siitä, että annan jonkun ylemmän tason päättää mitä puen päälleni mikäkin ajanjakso, olen vasta todella vapaa löytämään oman tyylini. Vasta silloin voin ilmaista itseäni, persoonallisuuttani ja arvojani pukeutumisen avulla.

Toivottavasti tämä teksti herätti ajatuksia, seuraavaksi jotain hieman kepeämpää xx
sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Tänä syksynä aion...

NoormarkunRuukki4

Palata takaisin normaaliin postausrytmiin ja panostaa enemmän blogiini. Niin itseasiassa kirjoittelin jo muutama postaus takaperin, mutta juuri sen jälkeen tapahtui yllättävä käänne elämässäni, ja postauksien rustailu jäi. Nyt kuitenkin oikeasti olen palannut kesän hulinoilta ruudun toiselle puolelle kirjoittelemaan säännöllisesti!

Ladata Nextoryn ja kokeilla vihdoin ensimmäistä kertaa äänikirjojen maailmaa. 

Aloittaa työstämään omaa valokuvanäyttelyä, jonka pitäisi valmistua joulukuuksi, apua! Tästä tulee varmasti erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus, mutta samalla myös todella työläs - kuulostaa siis mahtavalta haasteelta!

Katsoa ennätysmäärä telkkaria. Poden pientä kriisiä siitä, että liian moni hyvä sarja pyörii tänä syksynä tv:ssä - Love Island Suomi, Temptation Island, Suurin pudottaja, Selviytyjät Suomi, Vain elämää... Ja tässä pitäisi ehtiä tekemään muutakin, kuin istua nenä kiinni telkkarissa? 😂

NoormarkunRuukki6

Etsiä töitä opintojen ohelle. Yhdessä haastattelussa olenkin jo ehtinyt käymään, saa nähdä miten käy.

Viedä salitreenit uudelle tasolle FitFarmin valmennuksen avulla, joka strattaa itseasiassa jo huomenna. Katsotaan, oliko ostos hitti vai huti - kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin.

Löytää uuden koukuttavan kirjasarjan. Luin juuri Harry Potter ja Twilight -kirjasarjat uudelleen läpi, joten nyt olisi ehkä hyvä hetki siirtyä vaihteeksi johonkin aikuismaisempaan kirjallisuuteen, heh. Saa ehdottaa, jos tulee mitään mieleen!

Aloittaa työharjoittelujakso Savon Sanomilla, mikä jännittää paljon! Vaikka en nää itseäni tulevaisuudessa lehtikuvaajan ammatissa, uskon että harjoittelusta on paljon hyötyä. Saan varmasti lisää rohkeutta kohdata erilaisia tilanteita ja ihmisiä kameran linssin läpi, sekä pääsen myös kirjoittamaan isoon lehteen. Samalla toteutan myös yhden lapsuuden unelmistani, nimittäin olla lehdessä töissä!

NoormarkunRuukki1

Mitä suunnitelmia sulla on syksyksi?
lauantai 24. elokuuta 2019

Kesän summer bucket -listan tarkistus - onnistuinko?

auringonkukkapelto2
Tässä kohtaa vuodesta voin ainakin jo itse todeta, että kesä 2019 on nyt ohi ja seuraavaksi katseet on siirrettävä syksyyn. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi muistelemään kulunutta kesää, joka oli todella tapahtumarikas - neljä eri maata Euroopassa, 12 paikkakuntaa Suomessa, muutamat festarit... Saan kyllä olla todella kiitollinen tästä kaikesta. 

Toukokuussa listasin tänne blogiin oman summer bucket -listani, ja ajattelinkin katsoa, miten sen kanssa kävi  - onnistuinko toteuttamaan kaiken? Tältä listani siis näytti:

Interrail matka - toteutui!! Olen kirjoitellut muutamankin postauksen meidän 2 viikon reissusta, joten jos kiinnostaa lukea reilikokemuksista enemmän, niin pääset postauksiin tästä ja tästä.

Pyörävaellus teltta mukana - ei tullut tehtyä! Ehkä ensi kesällä sitten...?

Blockfest ja juhannusfestarit - tässä kohtaa onnistuin jopa odotettua paremmin, sillä Blockfestien ja Raumanmeren juhannuksen lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa Ruisrockissa. Ruissi vei kyllä sydämeni, joten ensi vuonna aion suunnata sinne uudelleen.

Pieni road trip Suomessa - tässäkin kohdassa onnistuin odotettua paremmin, sillä kesällä tuli tehtyä jopa kaksi pientä autoreissua, toinen kaverin kanssa ja toinen perheen. Niihin reissuihin sisältyi vaikka mitä, esimerkiksi Suomen ainoassa eläinten vanhainkodissa vierailu, Kuopion Saanan testaaminen, Kolin huipulle kiipeäminen ja Ähtärin pandatalossa vierailu.

auringonkukkapelto4 Pori Jazzit - jo kolmas kohta, mikä onnistui liiankin hyvin, sillä olin kyseisessä tapahtumassa varmaan joka päivä, heh. Tosin puolet siitä ajasta menin töitä tehden, mutta kuitenkin.

Ahvenanmaan reissu - tämä jäi toteutumatta, mutta aion kyllä joku päivä vielä käydä kyseisessä paikassa!

Helsinkiin muutamaksi päiväksi - toteutui! Kävin mummun kanssa kahden päivän Helsingin reissulla ja vierailtiin päivien aikana Kiasmassa ja Ateneumissa.

Yyteri päivä - yhden hellepäivän ehdin Yyterin hiekkarannoilla viettämään, mutta uimaan en kyllä uskaltanut, haha.

Rentoutumista mökillä - tämäkin kohta toteutui, hyvä minä. Hankittiin kesäksi kajakit mökille, mikä oli ihan nappiostos.

Päiväreissu Rauman vanhaan kaupunkiin - ei tullut tehtyä, mutta Naantalin vanhassa kaupungissa kävin.

auringonkukkapelto3 Paljon kirjojen lukemista - kesän aikana tuli luettua kolme kirjaa, enkä enempää olisi yksinkertaisesti ehtinyt. Onhan kolmekin jo ihan hyvä saavutus, mutta olisin halunnut ehtiä lukemaan enemmän.

Joka aamuinen Satakunnan Kansa - tämä onnistuin melkein! En ihan joka päivä sanomalehteä lukenut, mutta otin kuitenkin tavaksi lukea sen aamupalalla aina silloin, kun en ollut reissussa. Yllätyin siitä, kuinka koukkuun jäin uutisten lukemiseen - joka aamu odotin aina ihan jännittyneenä, mitä kaikkea taas on tapahtunutkaan yhden päivän aikana.

Valokuvaamista - tänä kesänä sain haastaa itseäni taas valokuvaajana, sillä tein valokuvataiteen kesäkurssia. Se on ollut ehkä antoisin kokonaisuus valokuvaajan opinnoissani, ja koen että olen kehittynyt sen aikana todella paljon - ei siis huono kesä kuvaamisen suhteen.

Aika hyvin suoriuduin, vai mitä mieltä te olette? Itselle tälläiset tehtävälistat eivät ole mitenkään "pakko tehdä" -tyyppisiä, vaan pikemminkin inspiroivia ja suuntaa antavia. Lista syntyi niin, että pohdin vain asioita, joita haluiasin tehdä. Kun kirjoitan tavoitteet ylös, saan ne tehtyä paljon todennäköisemmin, sillä tiedostan ne paremmin. Tylsänä kesäpäivänä on myös helppo palata listaan ja keksiä tekemistä - suosittelen siis!

Mä alan nyt jo ainakin ottamaan villapaitoja esille vaatekaapin syvyyksistä. Bye kesä 2019!
sunnuntai 18. elokuuta 2019

Epäonnen viikko

IMG_6278_

Kulunut viikko on ollut varsinainen epäonnen viikko, että oli ihan pakko tulla kirjoittamaan siitä oma postauksensa. Mitään vakavempaa ei ole tapahtunut, mutta niin monta pientä epäonnista sattumaa on sattunut tämän viikon sisällä, että naurattaa jo oma tuurini. Alla lista näistä tapahtumista, olkaa hyvät:

IMG_6227_

  • Läppärin johto jäi Poriin, kun muutin takaisin Kuopioon. Koneessa ei tietenkään ollut akkua, joten jouduin viettämään läppärittömän viikon - se selittää osittain tämän pienen blogihiljaisuuden. 
  • Ensimmäisenä päivänä Kuopiossa myöhästyin heti bussista, sillä kesän aikana bussin aikataulu oli aikaistunut viidellä minuutilla, enkä ollut jaksanut tarkistaa aikatauluja netistä. 
  • Olin ostamassa junalippua Tampereelle, mutta koko junassa oli vain yksi paikka vapaana, mikä oli allergiapaikka. Mietin hetken voinko ostaa erikoispaikalle lipun, ja kun vihdoin päätin ostaa sen, joku toinen oli napannut sen nenäni edestä! Jouduin sitten ostamaan Onnibussiin lipun, joka oli huonompaan aikaan perillä.
  • Hukkasin 50 euron lahjakorttini, kun olisin tarvinnut sitä. Onneksi se kuitenkin löytyi parin päivän päästä paperiroskien seasta, huh!
  • Hukkasin myös juuri täyteen ladatun bussikorttini. Olin päässyt koulusta ja hyppäämässä bussiin, kun huomasin ettei bussikorttia ollut missään. Siinä nolona kuskin edessä käänsin koko laukkuni ympäri, muttei sitä ollut missään! Koulun ovet olivat jo menneet lukkoon, joten en voinut enää lähteä etsimään sitä, vaan oli ostettava mobiililippu. Onneksi sekin kuitenkin löytyi lopulta koulusta.
  • Myöskään itsensä telomiselta ei olla vältytty, löin nimittäin kipeästi selkäni kaverini pöytään kun olin juuri nousemassa yökyläpedistä sekä löin pääni vielä hetken päästä vessan peilikaapin oveen, kun olin pesemässä kasvojani.
  • Samaisesta vessan peilikaapin ovesta - ei mennyt kuin hetki, ja koko ovi yhtäkkiä irtosi paikoiltaan ja tippui! Kiljumiskohtauksen aikana ehdin kuitenkin siepata oven kiinni, joten onni onnettomuudessa taas!
  • Epäonnisuuteni bussien kanssa on ollut kirkkaasti viikon ykkösjuttu - olin juuri lähdössä keskustasta kotiin, enkä jaksanut katsoa aikatauluja netistä. Ajattelin kokeilla onneani ja kävellä pysäkille, ja juuri silloin tulikin bussi numero 20. Hyppäsin siis heti sen kyytiin, ja hieman ihmettelin miksi se oli pysähtynyt Tullinkulman pysäkille yksi eikä kaksi (niiden välissä on vain muutama metri). No se selvisikin pian, kun tajusin katsoa ikkunasta ulos, enkä edes tiennyt missä olin matkalla. Lähdin nopeasti ulos bussista ja katsoin sen numeroa - se oli vaihtunut toiseksi linjaksi! Tässä kohtaa jo ajattelin, että ehkä mun olisi sittenkin hyvä vaihtaa pyörään 😂
  • Kotioveni uusi elektroninen avain ei myöskään ole toiminut koko viikkoon kunnolla, kun täällä Kuopiossa olen ollut. En tiedä kummassa on vika, käyttäjässä vai avaimessa (veikkaan jälkimmäistä). Saan yrittää noin 10 kertaa joka kerta, kunnes avaimeen syttyy valo ja pääsen vihdoin sisälle. Täytyy selvittää asiaa...

Ehkä ensi viikolla mullakin on jo parempi tuuri, haha. Palaillaan silloin!