SOCIAL MEDIA

tiistai 22. tammikuuta 2019

Päivä ilman puhelinta

minä1 Luulen, että jokainen tunnistaa itsessään edes pienen puhelin riippuvaisuuden, niin kuin minäkin - nykypäivänä kännykkä on lähes kasvanut käteen kiinni. Se on joka paikassa mukana, jatkuvasti käden ulottuvilla. Vähänkin tylsemmän hetken sattuessa kohdalle avaan heti kännykän, iltaisin ennen nukkumaan menoa selaan somesta kaiken mahdollisen. Avaan ja tarkistan puhelintani jatkuvasti. Olen päivässä hereillä 14 tuntia, ja tulosten mukaan käytän siitä ajasta viisi tuntia tuijottaen kännykän ruutua. Voisin käyttää sen ajan niin paljon järkevämpään ja inspiroivampaan.
Eilen jatkuva ruudun tuijottaminen alkoi ahdistamaan. Koulussa tuli vietettyä taas koko päivä tietokoneella, jonka aikana olin räplännyt kiitettävän paljon myös kännykkää. Koko bussimatkan kotiin tuijotin puhelimeni ruutua. Kotiin päästyäni avasin tietokoneen tehdäkseni blogijuttuja ja viestittelin vielä samalla kavereiden kanssa, kunnes tajusin, että nyt riitti. Päätäni särki, silmäni olivat aivan väsyneet. Tuntui, etten saa mitään järkevää aikaiseksi ja pää lyö pelkkää tyhjää. Lopulta päätin sulkea puhelimeni vuorokaudeksi kokonaan ja irtaantua hetkeksi siitä kaikesta, mitä kännykän näytöllä olisi tarjottavana.
Päätöksen tehtyäni istuin keittiön pöydän ääreen syödäkseni päivällisen. Oloni oli kiusallisen tietoinen hetkestä ja sen hiljaisuudesta. Mietin, että mitähän tässä nyt oikein pitäisi tehdä? Normaalisti olisin selannut kännykkää syödessäni, nyt oloni oli vaivaannuttava, sillä mielelläni ei ollut mitään virikkeitä. Loppuillan aikana huomasin usein ajattelevani että "tästä pitäisi ottaa kuva", "tämä hetki pitää päivittää instagramiin" tai "nyt laitan tästä asiasta viestiä kavereilleni". Oli aika yllättävää, kuinka paljon ajatukseni liittyivät kännykkään ja elämäni jakamiseen somessa. Havahduin jopa tilanteisiin, joissa käteni hapuili kännykkää - huomatakseen vain, että se oli kiinni ja visusti. Oli outoa mennä nukkumaan ilman puhelimen viime hetken selailua.
Tänään aamulla tapahtui jotain aivan ennen kuulumatonta - heräsin ensimmäistä kertaa kuukausiin ajoissa ja tunsin oloni levänneeksi, vaikka olin nukkunut vain 8 tuntia. Koulussakaan ei oltu poikkeuksellisesti tietokoneiden äärellä, sillä olimme katsomassa valokuvanäyttelyä sekä kuvasimme tehtävää Kuopion keskustassa. Aika pian kännykkä unohtui ajatuksistani, ja ainoa mitä pystyin tekemään, oli olla hetkessä mukana. Muistin kiittää ja kehua kokkia pöytään tuodusta suklaakakusta. Kävin aivan uskomattoman inspiroivan ja idearikkaan keskustelun opiskelukaverini ja opettajan kanssa tauolla kuuman juoman äärellä. Nauroin paljon, tunsin olevani hetkessä. Löysin maasta kahden euron kolikon, jota en olisi muuten huomannut. Kotona ruokaa tehdessäni kuuntelin musiikkia ja tanssin. Tuntui, että pääni taas pursui ideoista. Olo oli kevyt. Koko päivä oli täynnä positiivista energiaa - aivan uskomatonta.
Nyt olen ollut vuorokauden ilman kännykkää. En haluaisi oikeastaan edes avata sitä, sillä tuntuu, etten enää sen jälkeen saa mitään aikaiseksi. Ilman sitä tilaa jää enemmän omille ajatuksille, omalle elämälle ja toisille ihmisille. Tästä lähin yritän ottaa enemmän vapaata kännykästä, sillä haluan olla enemmän läsnä. Haluan kokea elämän kaikilla aisteillani, en kännykän ruudun kautta.

Mitä tapahtuisi, jos sinä olisit vuorokauden täysin ilman kännykkää?

Lähetä kommentti