SOCIAL MEDIA

perjantai 31. toukokuuta 2019

Valokuvauksen opiskelu ammattikoulussa

viinilasi1 Nyt kun ensimmäinen vuosi valokuvaajan opintoja on takana, ajattelin tulla kirjoittamaan hieman enemmän opinnoista sekä jakamaan muutaman kuvankin, jotka olen ottanut koulun aikana.
Tutkinnon nimi, jota suoritan, on kuvallisen ilmaisun toteuttaja. Valokuvaaja nimikkeellä tutkintoa ei siis ole, mikä on aika hämäävää. Se on kuitenkin ihan perusteltua, sillä kuvallisen ilmaisun osaamisalalle kuuluu valokuvauksen lisäksi graafinen linja sekä ihan perinteinen kuvataide. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana tutkintoon hakiessa, mitä linjoja koululla on tarjolla - kun itse hain keväällä 2018, vain kahdessa koulussa oli tarjolla nimenomaan valokuvauksen erikoistumislinja.
Ensimmäinen puoli vuotta meillä oli koulussa pakollisia opintoja, joiden jälkeen vasta valittiin erikoistumislinjat. Opiskeltiin siis vähän kaikkea ja aivan perusteista lähtien: valokuvausta, videokuvausta ja editointia, taitto-ohjelman käyttöä, taidehistoriaa ja ihan sitä perinteistä kuvataidetta. Vaikka vihasinkin niitä kuviksen tunteja (😂), mielestäni oli hyvä, että käytiin aluksi media-alan yleisiä opintoja. Itse en ollut ikinä kuullutkaan mistään InDesign -ohjelmasta, mistä innostuin ihan super paljon. Valitsinkin sitten yhden graafisen suunnittelun kurssin ensi vuodelle, sillä linjojen välillä hyppiminen on mahdollista, toki osaamispisteiden mukaisesti (ne eivät saa ylittää 180 pisteen rajaa).
ruutuTammikuussa meillä alkoi lopulta valokuvauksen erikoistumisopinnot, ja aloitettiin heti studiotyöskentely ihan alkeista. Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta studiosta, joten valopäät, triggerit, softboxit, valotusmittarit ja ihan kaikki oli aivan uutta. Välillä meni hermotkin, kun esimerkiksi keikkasetin kokoaminen ei millään meinannut mennä muistiini. Tämän viimeisen puolen vuoden aikana olemme harjoitelleet studiohenkilökuvausta, tuotekuvausta, dokumentaristista kuvausta, mustavalkokuvien tekemistä (sekin oli paljon monimutkaisempi juttu, kuin mitä luulin), lisävalon käyttämistä, sopimusten laatimista sekä valokuvauksen tekniikkaa ja kameran toimintaa syvällisemmin. Myös Photoshopin opiskelu aloitettiin perusteellisesti, mutta pakko sanoa, ettei minusta ainakaan ole vielä tämän puolen vuoden aikana kuoriutunut mitään Photoshop-taiteilijaa, sillä ohjelmassa on niin lukemattoman paljon opeteltavaa.
Koen, että tämän lukuvuoden aikana olen kehittynyt paljon valokuvauksessa ja vihdoin myös oivaltanut, mistä valokuvaamisessa on todella kyse. Päähäni on taottu miljoona kertaa sitä, etten ota kuvia, vaan teen valokuvan (uskokaa tai älkää, tässä on erittäin suuri ero!).  Ensimmäisen vuoden pakolliset opinnot antoivat todella hyvän pohjan valokuvaajan ammattiin, ja nyt vihdoin saimme valita seuraavalle vuodelle omien kiinnostusten mukaan valinnaiset tutkinnonosat. Opintoja voi painottaa oman valinnan mukaan esimerkiksi vaikka lehtikuvaukseen, valokuvataiteeseen, studiokuvaukseen tai mainoskuvaukseen. Itselläni ei ollut mitään tiettyä polkua mitä haluaisin kulkea, joten valitsin sieltä täältä kiinnostavimpia kursseja.
ruokakuva Uskon ainakin oman kokemuksen perusteella, että tutkinto antaa hyvät valmiudet valokuvauksen maailmaan ja monipuoliselle perusosaamiselle. Hyvää valokuvaajaa koulu ei silti voi tehdä kenestäkään, sillä se on lopulta vain itsestä kiinni, millaiseksi valokuvaajaksi kehittyy.
Itselle valokuvausopinnot ammattikoulussa on ollut positiivinen kokemus, joten voin kyllä suositella niitä alasta kiinnostuneille. Miksei vaikka jopa välivuoden ajaksikin, jos ei muuta tekemistä keksi. Uskon, että opinnoista on hyötyä, jos hakee taide- tai media-alan korkeakouluihin - itselle ainakin media-ala on avautunut ihan uudella tavalla tämän vuoden aikana, ihan jo vain sen takia, että on oppinut perusteet alan yleisempien ohjelmien käytöstä. Ei kyllä todellakaan ole kaduttanut, että lähdin Kuopioon asti opiskelemaan!
lauantai 25. toukokuuta 2019

Hullun kiireinen toukokuu

IMG_7857
Pitkästä aikaa taas täällä! Koko toukokuu on ollut yhtä kiirettä viimeisten koulujuttujen kanssa, mutta eilen tuli viimein palautettua kevään näyttötyö. Olen saanut juosta paikasta toiseen, matkustanut monet kerrrat Siilinjärvelle kuin Poriinkin eri asiakkaiden perässä, ja monesti olen ollut vasta ilta kymmenen aikaan kotona. Edes pyykkiä en ehtinyt pesemään pariin viikkoon, sillä taloyhtiön pesutuvan viimeinen vuoro on ilta yhdeksästä kymmeneen, ja pakko sanoa, että se tuotti hieman vaikeuksia, kun vaatteet alkoivat loppumaan... Toukokuu on silti ollut aivan mahtavaa aikaa, sillä olen päässyt tekemään oikeille asiakkaille töitä sekä haastamaan itseäni valokuvaajana, vaikka tämä blogi onkin jäänyt sen takia vähemmälle. Nyt olen kuitenkin tullut takaisin muutaman viikon tauon jälkeen, ja kesäloma sekä elämäni ensimmäinen interreil reissu ovat jo ihan nurkan takana!
Ensi vuoden opinnot ovat nyt myös vihdoin hahmottuneet, ja elokuussa alkaakin sitten heti 2,5 kuukauden työharjoittelu. En ole vielä hakenut harjoittelupaikkaa, sillä en ole aivan varma missä haluaisin sen tehdä, mutta tulen tekemään sen jossakin lehdessä. Aloitan jo kesällä myös  tekemään valokuvataiteen kurssia, jotta saisin hieman helpostusta toiselle lukuvuodelle. Käytännössä tulen tekemään 1,5 vuoden opinnot vuodessa, koska haluan ehdottomasti valmistua ensi keväällä. Toivotaan, etten ole taas tapani mukaan buukannut itselleni liikaa tekemistä, haha. Uskon kyllä, että selviän siitä, sillä tämä ensimmäinen vuosi on tuntunut niin rennolta.
Nyt suljen koneen ja menen nukkumaan, sillä minulla on jo heti huomenna aamulla pyykkivuoro (tätä on odotettu!). Aion siirtyä nyt myös normaaliin postaustahtiin, joten palaillaan heti ensi viikolla!
sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kesän summer bucket list

minä1

Interrail matka - kesäkuu alkaa jännittävissä merkeissä, kun heti 7. päivä strattaa elämäni ensimmäinen reili! Tullaan takaisin juhannukseksi, joten reissussa ollaan kaksi viikkoa. 

Pyörävaellus teltta mukana - viime kesän parin päivän pyöräilyreissu meni niin hyvin, että päätettiin ottaa haasteeksi seuraavaksi tänä kesänä Turun kuuluisa rengasreitti, josta tulee noin 250 kilometria. Yöpyminen teltassa kruunaa vielä kaiken.

Blockfest ja juhannusfestarit - tänä kesänä kutsuu Blockfest sekä tavoitteena olisi myös vielä mennä juhannusfestareillekin heti reilin jälkeen. 

Pieni road trip Suomessa - tavoitteena olisi myös toteuttaa jonkinlainen road trip Suomessa, edes muutaman päivän pituinen. Mua on aina kiinnostanut tutkia Suomen kaupunkeja, enkä esimerkiksi ole edes käynyt kesäkaupungeissa Porvoossa tai Hangossa! Myös Lappajärvelle ollaan kovasti lupauduttu menemään katsomaan kaverin pesispeliä.

minä3

Pori Jazzit - yli viikon kestävä Pori Jazz tapahtuman aika on parasta aikaa kesällä, kun joka paikassa tapahtuu kaikkea. Vaikka en olekaan menossa pääkonsertteihin, tulen taas viettämään paljon aikaa jazzpuistossa (kaikki porilaiset: onko ensi kesänä edes jazzpuisto vai palataanko jazzkatuun? Itse kannatan puistoa!), terasseilla ja ilmaiskonserteissa. 

Ahvennanmaan reissu - en ole myöskään koskaan käynyt Ahvenanmaalla, ja nyt on aika korjata se. Sieltä löytyisi varmasti kauniita maisemia ja mielenkiintoista tutkittavaa pyörän selästä käsin. Sinne ollaan suunniteltu muutaman päivän reissua perheen kanssa.

Helsinkiin muutamaksi päiväksi - mitä olisikaan kesä ilman Helsinkiä? Onneksi siellä asuu nykyään muutamia kavereita, joten aion ehdottomasti kutsua itseni heidän luokseen kylään, hahhah. Suomenlinna ja Löyly kuuluvat ainakin toivelistalle paikoista, joissa haluaisin käydä kesällä.

Yyteri päivä - tulen asumaan kesän Porissa, joten Yyteri päivältä ei voi välttyä, ainakaan jos säät suosivat! Kaverit ja piknik eväät mukaan vaan, ja jos vielä uskaltuisi myös vihdoin mereen uimaan kesän 2016 jälkeen, niin olisi ihan hyvä (tätä kohtaa en silti välttämättä lupaa toteuttaa).

Rentoutumista mökillä - viime syksyllä vanhempani ostivat mökin ihan Porin lähi nurkilta, joten tänä kesänä tulee mökkeiltyä varmaa enemmän kuin vuosiin. Tarkoitus olisi myös hankkia muutama kajakki, joilla pääisisi soutelemaan järvelle.

minä2

Päiväreissu Rauman vanhaan kaupunkiin - Vanha Rauma on ihana paikka ja lähellä Poria, joten siellä olisi taas kiva pyörähtää tänä kesänä, ehkä jopa pitsiviikkojen aikaan.

Paljon kirjojen lukemista - tänä vuonna olen lukenut vasta vain muutaman kirjan, joten toivottavasti kesällä ehtisin lukemaan enemmän! Rakas harrastus on taas jäänyt hieman muiden kiireiden ohelle, mutta kesäksi pitää kyllä löytää joku erittäin koukuttava kirja.

Joka aamuinen Satakunnan Kansa - yritän nyt pyrkiä joka aamu kesällä lukemaan Satakunnan Kansan, jotta pysyn kärryillä ajankohtaisista asioista (olen sen verran vanhanaikainen, etten tykkää lukea uutisia netistä, vaan haluan lukea ne paperilta. Se on paljon rentouttavampaa.). Olen päättänyt aloittaa ajoissa valmistautumaan vuoden päästä häämöttäviin journalismin pääsykokeisiin, joissa tarvitsee yleissivistystä sekä tietämystä ajankohtaisista asioista.

Valokuvaamista - viimeinen kohta, muttei vähäisin! Kesä on ehkä parasta aikaa valokuvaukselle, joten sitä toivottavasti tulee harjoiteltua paljon ja kehityttyä. Suunnitelmissa olisi myös päivittää aktiivisesti juuri luomaani valokuvaus instagram tiliä, mikä löytyy nimellä jennikivimakiphotography.

En tiedä onko tässä paljon vai vähän tekemistä ensi kesälle, riippuu varmaan ihmisestä, miten kokee asian. Itse tykkään olla paljon menossa, ja tänä kesänä olen myös paljon vähemmän töissä tietoisesta päätöksestä, joten ehdin ottamaan kunnolla kaiken irti kesästä. Täytyy nyt vain toivoa, että kesällä on hyvät ilmat!
perjantai 3. toukokuuta 2019

Lasipurkin kokoinen sekajäteroskis

ruutu2 ruutu1Sen jälkeen kun opettelin viime syksyllä kierrättämään, huomasin, että tarvitsin yhä vähemmän ja vähemmän sekajäteroskistani. Tänä talvena innostuin myös todella zero waste elämäntavasta, ja aloin miettimään, miten pääsisin turhista roskista eroon, jotka lojuivat ympäri kämppääni. Tuntui, että roskia sai olla koko ajan lajittelemassa ja raahaamassa taloyhtiön roskiksiin (jotka sijaisivat vielä mukavan ylämäen huipulla). Aloin vähentämään roskieni määrää alkamalla ostaa paukkauksetonta ruokaa yhä enemmän ja lopettamalla muovi- ja paperipussien käytön kokonaan kaupoissa. Tartuin myös vihdoin huhtikuun ensimmäisenä päivänä haasteeseen, jossa pyrin mahduttamaan kuukauden sekajätteeni lasipurkkiin. Se onnistui yllättävän helposti ja nyt voin sanoa, että takaisin ei ole paluuta! Plussaa tästä kokeilustani oli vielä se, että kotonani vapautui yksi roskakori, jonne aloin keräämään muovipakkauksia. Ennen niille ei ole ollut mitään paikkaa, ja ne ovat pyörineet pitkin asuntoani odottomassa, että jaksaisin viedä ne roskikseen (ja voin muuten sanoa, että siihen on mennyt melko pitkä aika).
Lasipurkkiin kuukauden aikana kertyi hedelmien tarralappuja, muutama käytetty vanupuikko ja -lappu (näiden tilalle on suunnitelmissa ostaa kestoversiot, heti kun kertakäyttöiset loppuvat), lattialta pölyä ja muuta epämääräistä roskaa keittiöntasoilta sekä lattialta, kuivunut ripsiliima ja yksi käytetty kasvojenpuhdistusliina. Ennen liikenteessä ollessani olen myös heittänyt roskani lähinmpään sekajätteeseen, mutta tämä kokeilu haastoi minut viemään roskani kotiin jotta voin kierrättää ne oikein. Tajusin meinaan, että jos heitän liikenteessä ollessani banaaninkuoret ja rahkapurkkini kaupungin roskakoriin, olisi se sama asia, kuin yrittäisin mahduttaa niitä lasipurkkiini. Eikä niille todellakaan olisi ollut siellä tilaa.
Tuntuu hullulta, että vielä viime kesällä heitin kaiken sekajäteroskikseen mitään sen enempää ajattelematta, kun nyt taas pidän pientä lasipurkkia sekäjäteroskiksenani. Pikku hiljaa tapojani muuttamalla minulle on käynyt roskien kanssa samalla tavalla kuin lihankin kanssa - en enää ikinä voisi kuvitellakaan heittäväni kaikkia roskia sekajätteeseen, aivan kuten en enää osaisi kuvitella syöväni lihaakaan. Voin rehellisesti myöntää, että olen elänyt lähes koko elämäni erittäin epäekologista, kuluttavaa ja tuhlaavaa elämää, mutta vähitellen onneksi silmäni ovat avautuneet näille ongelmille. Yritän koko ajan pienten tekojen avulla irrottautua tästä kulutuskulttuurista ja tuhlaavasta elämäntavasta, koska se ei voi tehdä minua onnelliseksi eikä se myöskään enää tunnu oikealta tavalta elää. En halua sokeasti heittää roskia kilokaupalla roskikseen ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. En ole tajunnut pitkään aikaa roskista syntyvää ongelmaa, koska olen voinut heittää ne pois silmistäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuottamani roska katoisi kokonaan pois, vaan se taakka jää jonkun muun harteille.

Loppuun on pakko vielä todeta, että tämä oli todella palkitseva kokeilu! Suosittelen kokeilemaan - se ei ole oikeasti niin vaikeaa, miltä kuulostaa. Uskon että jokainen pystyy siihen, sillä niin moni asia on kierrätettävissä ja niin monen kertakäyttöesineen voi korvata kestoversiolla. Tämä kokeilu ainakin innosti minua jatkamaan zero waste -elämäntavan opettelua lisää - ties missä pisteessä olen jo vuoden kuluttua! Ihanaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle 💛