SOCIAL MEDIA

perjantai 3. toukokuuta 2019

Lasipurkin kokoinen sekajäteroskis

ruutu2 ruutu1Sen jälkeen kun opettelin viime syksyllä kierrättämään, huomasin, että tarvitsin yhä vähemmän ja vähemmän sekajäteroskistani. Tänä talvena innostuin myös todella zero waste elämäntavasta, ja aloin miettimään, miten pääsisin turhista roskista eroon, jotka lojuivat ympäri kämppääni. Tuntui, että roskia sai olla koko ajan lajittelemassa ja raahaamassa taloyhtiön roskiksiin (jotka sijaisivat vielä mukavan ylämäen huipulla). Aloin vähentämään roskieni määrää alkamalla ostaa paukkauksetonta ruokaa yhä enemmän ja lopettamalla muovi- ja paperipussien käytön kokonaan kaupoissa. Tartuin myös vihdoin huhtikuun ensimmäisenä päivänä haasteeseen, jossa pyrin mahduttamaan kuukauden sekajätteeni lasipurkkiin. Se onnistui yllättävän helposti ja nyt voin sanoa, että takaisin ei ole paluuta! Plussaa tästä kokeilustani oli vielä se, että kotonani vapautui yksi roskakori, jonne aloin keräämään muovipakkauksia. Ennen niille ei ole ollut mitään paikkaa, ja ne ovat pyörineet pitkin asuntoani odottomassa, että jaksaisin viedä ne roskikseen (ja voin muuten sanoa, että siihen on mennyt melko pitkä aika).
Lasipurkkiin kuukauden aikana kertyi hedelmien tarralappuja, muutama käytetty vanupuikko ja -lappu (näiden tilalle on suunnitelmissa ostaa kestoversiot, heti kun kertakäyttöiset loppuvat), lattialta pölyä ja muuta epämääräistä roskaa keittiöntasoilta sekä lattialta, kuivunut ripsiliima ja yksi käytetty kasvojenpuhdistusliina. Ennen liikenteessä ollessani olen myös heittänyt roskani lähinmpään sekajätteeseen, mutta tämä kokeilu haastoi minut viemään roskani kotiin jotta voin kierrättää ne oikein. Tajusin meinaan, että jos heitän liikenteessä ollessani banaaninkuoret ja rahkapurkkini kaupungin roskakoriin, olisi se sama asia, kuin yrittäisin mahduttaa niitä lasipurkkiini. Eikä niille todellakaan olisi ollut siellä tilaa.
Tuntuu hullulta, että vielä viime kesällä heitin kaiken sekajäteroskikseen mitään sen enempää ajattelematta, kun nyt taas pidän pientä lasipurkkia sekäjäteroskiksenani. Pikku hiljaa tapojani muuttamalla minulle on käynyt roskien kanssa samalla tavalla kuin lihankin kanssa - en enää ikinä voisi kuvitellakaan heittäväni kaikkia roskia sekajätteeseen, aivan kuten en enää osaisi kuvitella syöväni lihaakaan. Voin rehellisesti myöntää, että olen elänyt lähes koko elämäni erittäin epäekologista, kuluttavaa ja tuhlaavaa elämää, mutta vähitellen onneksi silmäni ovat avautuneet näille ongelmille. Yritän koko ajan pienten tekojen avulla irrottautua tästä kulutuskulttuurista ja tuhlaavasta elämäntavasta, koska se ei voi tehdä minua onnelliseksi eikä se myöskään enää tunnu oikealta tavalta elää. En halua sokeasti heittää roskia kilokaupalla roskikseen ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. En ole tajunnut pitkään aikaa roskista syntyvää ongelmaa, koska olen voinut heittää ne pois silmistäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuottamani roska katoisi kokonaan pois, vaan se taakka jää jonkun muun harteille.

Loppuun on pakko vielä todeta, että tämä oli todella palkitseva kokeilu! Suosittelen kokeilemaan - se ei ole oikeasti niin vaikeaa, miltä kuulostaa. Uskon että jokainen pystyy siihen, sillä niin moni asia on kierrätettävissä ja niin monen kertakäyttöesineen voi korvata kestoversiolla. Tämä kokeilu ainakin innosti minua jatkamaan zero waste -elämäntavan opettelua lisää - ties missä pisteessä olen jo vuoden kuluttua! Ihanaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle 💛

Lähetä kommentti