SOCIAL MEDIA

torstai 12. syyskuuta 2019

Vihdoin kohti omaa tyyliä

minä1

Kausittain vaihtuvat vaatteet, viime vuoden trendeistä pursuava vaatekaappi josta ei löydy mitään päällepantavaa, ikuiset pohdinnat siitä omasta tyylistä... Kuulostaako tutulta? Vuosi sitten tuo äskeinen kuvaus olisi ollut kuin suoraan omasta elämästäni, mutta ei enää, ja onneksi niin.

minä2 
Kaikki muuttui, kun viime tammikuussa päätin, etten enää halua tukea pikamuotia. Suurin syy päätökselleni oli ilmastoahdistus, mitä podin. Ajattelin kertoa muutaman faktan, jotka vaikuttivat päätökseeni, ennen kuin jatkan aihetta: vaateteollisuus aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaikki lento- ja laivaliikenne yhteensä, vaatteita tuotetaan niin paljon, että kaatopaikalle tai poltettavaksi päätyy joka sekunti rekkalastillinen vaatteita. Vaateteollisuus on yksi pahimmista modernin orjuuden riskialoista sekä lapsityövoimaa voidaan käyttää yhä. Maailmassa vakavasta vesipulasta kärsii noin 470 miljoonaa ihmistä, joten en enää halua ostaa puuvilla t-paitaa, jonka valmistamiseen tarvitaan niin paljon vettä, että se riittäisi yhdelle ihmiselle kolmeksi vuodeksi. (Katso lisää: @ilmastoahdistus). Kului hetki shoppailulakostani, kunnes vasta aloin tiedostamaan kuinka olin täysin ollut jakuvasti muuttuvan muodin ohjailtavana.

minä6

Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että olen tyytyväinen vaatteissa, joita kannan. Aina ennen olin koko ajan tyytymätön tyyliini, eikä ihme, sillä sehän on markkinoinnin tarkoituskin. Yllätyksekseni olo on tuntunut lopulta kevyemmältä, kun olen lopettanut vaateliikkeissä ravaamisen ja unfollannut seuraamani muotisomettajat. En enää tunne tarvitsevani koko ajan jotakin, ja se jos jokin tuntuu vapauttavalta. En elä enää mainosten luomassa tarpeen illuusiossa ja olen oppinut kyseenalaistamaan pikamuodin kestämättömyyden ja sellaiset vuosia päässäni olleet ihmeelliset uskomukset kuin että "joka päivä pitää olla eri vaatteet". Uskon, että juuri pikamuodista luopuminen on avain löytää se oma tyyli, jonka takana pystyy seisomaan (olisipa joku vain kertonut sen minulle jo kauan sitten).

minä5

Tämän postauksen kuvien asun takana on pikkuveljelle pieneksi jäänyt paita, kaverin vaatekaapista pelastetut käyttämättömät kengät sekä kirpparilta löytynyt 4 euron farkkutakki, jonka leikkasin lyhyemmän malliseksi. Haluan muistuttaa, etten minäkään silti mikään täydellinen ole: olen ostanut tämän vuoden aikana farkut ja bikinien yläosan ketjuliikkeestä. Ero on kuitenkin nykyään siinä, että ne hankinnat ovat olleet tarkoin harkittuja, ja ajatuksena olisi niiden pysyvän käytössä vuosia. En siis kiikuttanut trendibikinejä kotiin vaikka olisi ehkä tehnyt mielikin, vaan ostin tavalliset mustat, joiden tiedän kelpaavan minulle vielä viidenkin vuoden kuluttua. Tällä hetkellä olen parantanut jo valtavasti kulutustapojani, ja nyt kun olen päässyt vauhtiin, aion jatkaa tätä matkaa koko elämäni.

Uskon, että kun luovun pikamuodista ja siitä, että annan jonkun ylemmän tason päättää mitä puen päälleni mikäkin ajanjakso, olen vasta todella vapaa löytämään oman tyylini. Vasta silloin voin ilmaista itseäni, persoonallisuuttani ja arvojani pukeutumisen avulla.

Toivottavasti tämä teksti herätti ajatuksia, seuraavaksi jotain hieman kepeämpää xx

Lähetä kommentti