SOCIAL MEDIA

torstai 31. lokakuuta 2019

Uupumisen vaara

minä
Viisi kertaa viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä Savon Sanomilla valokuvaajana, siihen päälle vielä työvuorot HopLopissa, tämä blogi, rästiin jääneet koulujutut, salitreenit, sosiaalisen elämän ylläpito ja yhdeksän tunnin yöunet. Sitten pitäisi vielä ehtiä tiskaamaan, pyykkaamaan ja järjestelemään takaisin kaikki ne tavarat, jotka olen hirveässä kiireessä heittänyt lattialle. 

Kun kaiken lisäksi vielä vuoropäällikkö kysyy työvuorossa multa, pääsisinkö ylihuomenna taas töihin, en keksi yhtäkään kieltävää perustelua. Hetken hiljaisuuden jälkeen takeltelen että "joo kai mä voin tulla". Olen juuri ollut aamulla kahdeksan tuntia Savon Sanomilla, ja sieltä rientänyt suoraan HopLoppiin koko loppuillaksi. Sinä hetkenä tekisi mieli itkeä - miksen voinut vain sanoa, että mä en jaksa tulla? Että mä en jaksa tehdä viikossa montaa 12 tuntista työpäivää ja olla samalla vielä kuutena päivänä viikosta töissä? Miksei se ole mielestäni hyvä syy kieltäytyä?

En ikinä ole osannut sanoa ei töille, ellei minulla ole mielestäni ollut jotakin "kunnon" syytä - esimerkiksi että olen todella kipeänä. Nyt jos koskaan minun kuitenkin pitäisi määritellä nuo syyt uudelleen, sillä uupumisen ennaltaehkäisy on aivan yhtä pätevä syy kieltäytyä extratöistä kuin 39 asteen kuumeesta kärsiminen. Olen joutunut katsomaan työuupumusta kasvoihin vuosia lähipiirissäni, ja se on saanut ymmärtämään, että peli pitää viheltää poikki paljon ennen kuin lyyhistyy maahan nousematta sieltä enää. 

Jostain minun on pakko karsia, ja ensimmäisenä se on siivous. Kämppäni on kuin täystuho, eikä minulla edes ole ollut yhtäkään lautasta puhtaana viikkoon - olen syönyt eväsrasioista. Minun pitää myös hyväksyä se tosi asia, että tässä elämäntilanteessa en vain ehdi sinne salille neljää kertaa viikossa, vaan kaksikin on jo hyvä saavutus. Lopuksi vielä kaikkein tärkein: minulla on oikeus sanoa ei. Ensi viikolla kieltäydyn joka ikisestä lisätyövuorosta.

Muistakaa tekin levätä tarpeeksi, elämän ei kuulu olla pelkkää suorittamista xx
sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Rehelliset kuulumiset

minäjalehdet4

Viime helmikuussa kirjoitin postauksen siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Tajusin juuri, että siitähän on jo puoli vuotta aikaa - nyt jos koskaan olisi aika päivittää kuulumiset taas ajantasalle! Klikkasin itseni siis heti ensi alkajaisiksi helmikuun postaukseen, ja se veti kyllä hiljaiseksi. Tajusin konkreettisesti, miten pitkän matkan olen kulkenut viimeisen puolen vuoden aikana. Niin moni asia on muuttunut. Luojan kiitos että onkin. Vaikka joudun kamppailemaan yhä niiden samojen asioiden kanssa mistä helmikuussa kirjoitin, en koe enää olevani täysin rikki. Elämä on taas vienyt minut mukanaan.

minäjalehdet6

Viime talvi ja kevät menivät aika sumussa. En juuri muista edes mitä tein - kävin salilla ja kirjoitin kotona päiväkirjaa, tutuistuin muutamaan uuteen tyyppiin. Hengitin ihmissuhdedraamaa. 

Kesäksi menin takaisin Poriin ja elin rentoa elämää. Matkustelin paljon ja alkoholin käyttö vuoden lähes nollatoleranssista nousi kesän festareiden ja juhlien takia pahimmillaan viiteen kertaan viikossa (en suosittele). Kesä oli täynnä ihania kokemuksia, mutta silti se toi mukanaan paljon surua ja syvää pettymystä. Kun lähdin elokuussa takaisin Kuopioon, olin lopulta aika helpottunut. Sen jälkeen asiat ovatkin alkaneet muuttua vauhdilla.

minäjalehdet7

Takaisin Kuopioon muutettuani olen tavannut uusia ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. On tapahtunut niin paljon kaikkea odottamtonta, että välillä tuntuu elämän olevan yksi vitsi, hyvällä tavalla. Sain HopLopista opintojeni ohelle töitä, ja se on osoittautunut aivan ihanaksi työpaikaksi. Olen päässyt laajentamaan työkokemustani kaupan kassasta ravintola- ja kahvilamaailmaan sekä vetämään lasten synttäreitä. Olen jopa alkanut palvelemaan asiakkaita savoksi, mikä jaksaa huvittaa minua - en olisi ikinä uskonut, että minäkin alan venyttämään sanoja puhuessani, lisäämään tuplakonsonantteja sekä jättämään d-kirjaimet kokonaan poikkeen!

Viikko sitten aloitin myös kahden kuukauden työharjoittelujakson Savon Sanomilla, enkä olisi voinut löytää sopivampaa paikkaa itselleni. Ihanaa päästä vihdoin tutustumaan oman alan sekä journalismin hommiin käytännössä, ja olen kyllä super kiitollinen tästä tilaisuudesta, jonka olen saanut.

Elämä Kuopiossa tuntuu nykyään oikealta. Se paikka tuntuu kodilta, enkä ole enää pitkään aikaan kirjoittanut osoitteekseni Porin lapsuudenkotiani. En usko enää ikinä edes asuvani Porissa (never say never, mutta en ainakaan seuraavaan 10 vuoteen!). Tällä hetkellä saan pientä ahdistusta Porissa olemisesta, sillä joka kerta kun palaan, joudun kohtaamaan ne tuntemukset viimeisen vuoden ajalta, jotka haluaisin jo unohtaa. Kuopiossa mikään ei muistuta minua vanhasta elämästäni, ja olen alkanut vähentämään Porissa käymistäni viime lukuvuoteen verrattuna.

Lyhyenä yhteenvetona: minulle kuuluu ihan hyvää. Paljon parempaa kuin viime talvella, ja uskon, että koko ajan suunta on vain ylöspäin. 
perjantai 18. lokakuuta 2019

Mitä syön päivässä? - lokakuu

Heipat taas täältä ruokapostauksen parista!

Viime kuussa olin innoissani uudesta löydöstäni, kikhernespagetista, kun taas nyt lokakuussa olen innostunut tuoreista pavuista. Tämän kuun syömisiä on ohjannut myös säästölinja, sillä lokakuussa on ollut ja tulee vielä olemaan paljon tapahtumia, joihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Koska olen kunnon säästäjäsielu, oli sitä pakko keksiä jokin osa-alue, mistä lopulta säästää (eli toisin sanoen ne lähes neljän euron kikhernespagetit jäivät suosiolla sinne kaupan hyllylle).

aamupala01

Aamupala - vakkariksi muodostunut puuro proteiinijauheella ja banaanilla sekä suomalainen omena (niitä olen nyt raahannut kaupasta mukaan aina kaksin käsin). Mulla on aina ollut tapana syödä aamuisin mahdollisimman iso aamupala, jotta jaksan hyvin lounaaseen asti - jos söisin vaikka vain leivän ja banaanin, olisin jo ihan nälissäni parin tunnin päästä. Aamupala on päivän tärkein ruoka mulle!

luonas02

Lounas - rakastan yli kaiken uuniperunoita, ja mikä vielä parempaa niin ne ovat myös super halpa ruoka! Perunoiden lisäksi kokosin lautaselle jääkaapin rippeitä: papuja, kurkkua, tomaattia sekä Fazerin kaurapaloja. Nuo kaurapalat ovat melko uusi kasviproteiini vaihtoehto kaupan hyllyllä, ja ovat ainakin minulle maistuneet hyvin - tosi samantapaisia kuin tofu.

välipala01

Välipala - koska säästölinjalla mennään, tällä kertaa välipalana on kulkenut mukana banaani ja omena. 

päivällinen01

Päivällinen - tässä näette ruuan, mitä olen syönyt lokakuussa lähes päivittäin: tomaattisoseeseen tehty soijarouhekastike ja makaronia. Makua en ehkä lähtisi kehumaan, mutta voin sanoa että tässä jos missä on halpa ruoka.

iltapala01

Iltapala - Lokakuussa mulla on muodostunut tavaksi syödä iltaisin Oatlyn kaurapohjaista jukurttia pähkinöillä, mutta nyt olin vahingossa unohtanut ostaa sitä jääkaappiin. Päätin sitten keittää päivän toisen satsin puuroa ja heittää ne pähkinät mukaan - omenaa unohtamatta tietenkään.

Odotan kyllä jo siinä mielessä marraskuuta, että saan laatia uuden kuukauden budjetin ja heivata tuon soijarouheen pois ruokalistalta kokonaan vähäksi aikaa... Ihanaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle xx
sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kirje 16-vuotiaalle itselleni

syksy1

Kun mietin, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa, tuli minulle vahva tunne siitä, että haluaisin kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itselleni. Kesällä vuodatin monta kyyneltä kuunnellesani Nonsensepodin koskettavia kirjeita, ja tällä viikolla taas inspiroiduin ihanan Roosa Rahkosen kirjeestä 18 vuotiaalle itselleen. Omaa versiota kirjeestä nuoruuden minulle oli super ihana kirjoittaa, joten toivottavasti tunne välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle.

syksy2

Hei Jenni,

kerron sinulle nyt jotain, mitä et ole vielä ymmärtänyt: kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu jäämään. Jotkut ihmiset tulevat elämääsi vain opettaakseen sinulle jotain, ja sitten lähteäkseen pois. Älä turhaan itke niiden ystävien perään, jotka menetät - myöhemmin ymmärrät, että niin pitikin käydä. Jotkut ihmiset kolahtavat täydellisesti tietyssä elämäntilanteessa, mutta seuraavassa teillä ei välttämättä ole edes mitään puhuttavaa. Se on hyväksyttävä.

Sinulla ei myöskään ole mikään kiire mihinkään, parempi odottaa että se oikea ihminen löytyy. Ja se oikea ihminen löytyy, nopeammin kuin voisit edes uskoa. Tulet tapaamaan ihmisen, joka muuttaa koko elämäsi, käsityksesi rakkaudesta ja itsestäsi. Ihmisen, joka tekee merkityksettömäksi ne pienet naarmut, joiden takia välillä itket iltaisin, kun sinua satutettiin. Mutta nyt sinun kuuluukin itkeä, sillä itse satutit myös. Se on karman laki, joka sinun valitettavasti on opittava kantapään kautta.

Teet todella tyhmiä juttuja, mutta niin sinun kuuluukin sen ikäsenä tehdä. Sinun kuuluukin tanssia laivan pöytien yllä liian lyhyessä hameessa, ajaa kilpaa mopoautoilla ja juosta poliiseja karkuun ilman kenkiä. Tyhmyytesi jaksaa huvittaa minua vielä tänäkin päivänä.

Jos jotain sinulta voisin kuitenkin toivoa, niin toivoisin että hellittäisit pakkomiellettäsi koulumenestyksestä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sinun ei kuulu etkä sinä voi. Se ei määrittele sinun arvoasi eikä kymppirivisi ysiluokan päättötodistuksessa tule vaikuttamaan mitenkään tulevaisuuteesi. Olen ylpeä, että valitsit pitkän matikan lukiossa, mutta se tuottaa sinulle kohtuuttoman määrän tuskaa. Sinulla ei ole loputonta määrää voimavaroja, joten älä tuhlaa niitä turhuuksiin. Ei sinun kuulu tehdä matikan läksyjä viittä tuntia ja itkeä sen jälkeen koko loppu ilta. Älä herranjestas opettele sitä 180-sivuista kirjaa ulkoa, se on naurettavaa. Uupumuksesi mikä heijastuu Wilman poissaolomerkintöinä ja ne elämän merkityksettömyyden tunteet mitä koet eivät ole hyvien numeroiden arvoista. Eikä niillä lukion arvosanoillakaan tule olemaan mitään väliä, joten lopeta itsesi uuvuttaminen.

Älä myöskään turhaan ahdistu siitä, että opon tunnilla pitäisi jo kirjoittaa suunnitelma jatko-opinnoista. Kaikki tulee vielä selviämään, vaikka tunnet olevasi täysin hukassa sen suhteen. Itseasiassa tiedät jo sisimmässäsi vastauksen, mutta menee vielä hetki, että uskallat avata sille sydämesi. 

Juuri nyt olet hieman poissa tolaltasi kuultuasi äidin sairaudesta, mutta kotona esität ettet tietäisi koko asiasta mitään. Voin kuitenkin kertoa, että neljän vuoden jälkeen se kääntyy vielä hyväksi odottomattomalla tavalla. Et voisi uskoa korviasi, jos kertoisin nyt.

Vaikka elämässäsi oli 16-vuotiaana surua, loit silti uskomattoman paljon muistoja, joita en voi ikinä unohtaa. Kiitos niistä tuhannesti. Kiitos yhdestä elämäni hauskimmasta ajasta.

Rakkaudella,

20-vuotias Jenni
sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Miksi lopetin lihansyönnin?

minä4

Lihaton lokakuu on taas täällä, ja sen inspiroimana halusinkin tulla jakamaan oman tarinani suhteestani lihaan. Tällä hetkellä olen ollut ilman punaista lihaa hieman yli vuoden, ja yhtäkkinen heittäytymiseni kasvissyöjäksi olikin monelle aika yllätys silloin aikoinaan. 

Nuorempana en ollut koskaan mitenkään erikoisen kiinnostunut siitä, mitä suuhuni laitoin. En tiennyt mitään ilmastonmuutoksesta tai saati siitä, mitä ekologisuus edes on. Ne harvat, jotka olivat valinneet kasvisruokavalion, jaksoivat ihmetyttää minua. Miksi nyt kukaan haluaisi olla kasvissyöjä, mitä järkeä siinä on? Kuvittelin kasvisruuan olevan epämääräisen näköistä ja pahaa, enkä jaksanut liiemmin tutustua asiaan.

Se olikin koko asian ydin. Se etten tiennyt lihantuotannosta yhtään mitään konkreettista. Kun lihattomuus alkoi todella nousta trendiksi, kiinnostuin ensimmäistä kertaa aidosti sen syistä. Kaipasin faktatietoa ja tilastoja, en ympäripyöreitä selityksiä että "se on eläimille ja maapallolle parempi vaihtoehto". Lopulta päädyin googlettamaan "miksi lopettaa lihansyönti", ja se taisikin olla elämäni tärkein googlaus. Asiat elämässäni ovat sen jälkeen alkaneet muuttumaan dominoefektin lailla, ja tuoneet minun tähän pisteeseen, minuksi, joka haluan olla.

minä2

Kun olin tutustunut asiaan kunnolla, koko prosessi lihattomuuteen kesti vielä puoli vuotta, kun pyörittelin välillä päässäni aiheeseen liittyviä kysymyksiä: pitäisikö minun tehdä hyvä teko, ja luopua lihasta? Miksi juuri minulla on oikeus syödä lihaa? Voinko jatkaa elämääni tyytyväisenä näin, nyt kun tiedän mitä valintani aiheuttavat? Muun muassa nämä asiat saivat minut miettimään valintaani kriittisesti:

  • Yhden naudan pihvikilon tuottamiseen tarvitaan 15 400 litraa vettä, vertailun vuoksi yhden perunakilon tuottamiseen menee 290 litraa vettä. Maailmanlaajuinen kasvisruokavalioon siirtyminen mahdollistaisi ylimääräisen ruuan tuotannon 1,8 miljardille ihmiselle ilman, että veden kulutusta lisättäisiin.
  • Eläinperäisten tuotteiden tuotannossa rehua kuluu usempi kilo tuotettua lihakiloa kohti, mikä on haaskausta, kun noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä. Esimerkiksi nykyisen viljantuotannon viljalla ruokittaisiin 9 miljardia ihmistä, jos se kaikki käytettäisiin ihmisten ruuaksi.
  • Eläinmaatalous on merkittävä tekijä aavikoitumisessa (mm. metsän raivaaminen rehun tuotantoon, laiduntamisen aiheuttama eroosio). Aavikoituminen koskettaa 1,5 miljardia ihmistä, minkä lisäksi eläinlajien elinympäristöt tuhoutuvat. Käynnissä on maapallon kuudes massasukupuutto, kun lajeja kuolee vuosittain arvioiden mukaan 30 000 - 130 000.
  • 2500 lehmän tila tuottaa saman verran ulosteperäistä jätettä kuin 400 000 ihmisen kaupunki, ja monissa maissa jäte päätyy suoraan vesistöihin.
  • Ruuantuotanto on yksi maailman merkittävimmistä kasvihuonekaasujen lähteistä, mikä siis aiheuttaa ilmaston lämpenemisen. Hiilidioksidin lisäksi eläinmaataloudessa syntyy myös metaania, mikä on 86 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudanlihalla tuottaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla.

Lähde: vegaaniliitto.fi
minä3

Kun silloin elokuussa 2018 päätin sitten luopua pelkästä punaisesta lihasta, en olisi uskonut, millaisen dominoefektin se teko käynnistäisi. Pian huomasin, ettei minun tee mieli edes syödä kanaa, ja muutuin vain koko ajan tietoisemmaksi ilmaston kriittisesta tilasta, kun jatkoin tiedon ahmimista. Aloin kierrättämään, luovuin muovipussien käytöstä ja lopetin maidon ja juuston ostamisen kokonaan. Aloin tarkkailla kulutustottumuksiani, siirryin pikamuotiliikkeistä kirpputoreille ja löysin zero waste ideologian. Koin totaalisen ilmastoheräämisen.

Näin jälkeenpäin on hauska spekuloida, miten tuo yksi pieni teko sysäsi minut oikealle polulle, jota haluan kulkea lopun elämääni. Se muutti ajatusmallini ja sai tarkastelemaan kriittisesti elämäntapaani, jota olin ennen pitänyt niin itsestäänselvyytenä. Olen löytänyt teinivuosien jälkeen uuden, tiedostavamman minän, josta olen ylpeä ja joka haluan olla. Ja kuten olen kaikille sanonut: en enää edes voisi kuvitella syöväni lihaa. En kaipaa sitä mitenkään tai koe jääväni mistään pois. Oikeastaan kasvissyöjäksi heittäytymien antoi minulle enemmän, mitä silloin olisin voinut kuvitella.

Jos sinua kiinnostaa kokeilla lihatonta lokakuuta, niin vielä ehtii mukaan! Esimerkiksi täällä näytti olevan hyviä ruokareseptejä, olit sitten sekasyöjä, kasvisyöjä tai mikä vain. 💛