SOCIAL MEDIA

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kirje 16-vuotiaalle itselleni

syksy1

Kun mietin, mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa, tuli minulle vahva tunne siitä, että haluaisin kirjoittaa kirjeen 16-vuotiaalle itselleni. Kesällä vuodatin monta kyyneltä kuunnellesani Nonsensepodin koskettavia kirjeita, ja tällä viikolla taas inspiroiduin ihanan Roosa Rahkosen kirjeestä 18 vuotiaalle itselleen. Omaa versiota kirjeestä nuoruuden minulle oli super ihana kirjoittaa, joten toivottavasti tunne välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle.

syksy2

Hei Jenni,

kerron sinulle nyt jotain, mitä et ole vielä ymmärtänyt: kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu jäämään. Jotkut ihmiset tulevat elämääsi vain opettaakseen sinulle jotain, ja sitten lähteäkseen pois. Älä turhaan itke niiden ystävien perään, jotka menetät - myöhemmin ymmärrät, että niin pitikin käydä. Jotkut ihmiset kolahtavat täydellisesti tietyssä elämäntilanteessa, mutta seuraavassa teillä ei välttämättä ole edes mitään puhuttavaa. Se on hyväksyttävä.

Sinulla ei myöskään ole mikään kiire mihinkään, parempi odottaa että se oikea ihminen löytyy. Ja se oikea ihminen löytyy, nopeammin kuin voisit edes uskoa. Tulet tapaamaan ihmisen, joka muuttaa koko elämäsi, käsityksesi rakkaudesta ja itsestäsi. Ihmisen, joka tekee merkityksettömäksi ne pienet naarmut, joiden takia välillä itket iltaisin, kun sinua satutettiin. Mutta nyt sinun kuuluukin itkeä, sillä itse satutit myös. Se on karman laki, joka sinun valitettavasti on opittava kantapään kautta.

Teet todella tyhmiä juttuja, mutta niin sinun kuuluukin sen ikäsenä tehdä. Sinun kuuluukin tanssia laivan pöytien yllä liian lyhyessä hameessa, ajaa kilpaa mopoautoilla ja juosta poliiseja karkuun ilman kenkiä. Tyhmyytesi jaksaa huvittaa minua vielä tänäkin päivänä.

Jos jotain sinulta voisin kuitenkin toivoa, niin toivoisin että hellittäisit pakkomiellettäsi koulumenestyksestä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sinun ei kuulu etkä sinä voi. Se ei määrittele sinun arvoasi eikä kymppirivisi ysiluokan päättötodistuksessa tule vaikuttamaan mitenkään tulevaisuuteesi. Olen ylpeä, että valitsit pitkän matikan lukiossa, mutta se tuottaa sinulle kohtuuttoman määrän tuskaa. Sinulla ei ole loputonta määrää voimavaroja, joten älä tuhlaa niitä turhuuksiin. Ei sinun kuulu tehdä matikan läksyjä viittä tuntia ja itkeä sen jälkeen koko loppu ilta. Älä herranjestas opettele sitä 180-sivuista kirjaa ulkoa, se on naurettavaa. Uupumuksesi mikä heijastuu Wilman poissaolomerkintöinä ja ne elämän merkityksettömyyden tunteet mitä koet eivät ole hyvien numeroiden arvoista. Eikä niillä lukion arvosanoillakaan tule olemaan mitään väliä, joten lopeta itsesi uuvuttaminen.

Älä myöskään turhaan ahdistu siitä, että opon tunnilla pitäisi jo kirjoittaa suunnitelma jatko-opinnoista. Kaikki tulee vielä selviämään, vaikka tunnet olevasi täysin hukassa sen suhteen. Itseasiassa tiedät jo sisimmässäsi vastauksen, mutta menee vielä hetki, että uskallat avata sille sydämesi. 

Juuri nyt olet hieman poissa tolaltasi kuultuasi äidin sairaudesta, mutta kotona esität ettet tietäisi koko asiasta mitään. Voin kuitenkin kertoa, että neljän vuoden jälkeen se kääntyy vielä hyväksi odottomattomalla tavalla. Et voisi uskoa korviasi, jos kertoisin nyt.

Vaikka elämässäsi oli 16-vuotiaana surua, loit silti uskomattoman paljon muistoja, joita en voi ikinä unohtaa. Kiitos niistä tuhannesti. Kiitos yhdestä elämäni hauskimmasta ajasta.

Rakkaudella,

20-vuotias Jenni

4 kommenttia :

  1. Oot todella vahva ja inspiroiva persoona ❤

    VastaaPoista
  2. Sun tekstistä heijastuu positiivisen elämänkatsomuksen ja syvällisen ajattelun aura - mahtavaa luettavaa!

    Tiedän, että tulet elämään täyteläisen & merkityksellisen elämän.

    Jatka samaa rataa! ��

    VastaaPoista