SOCIAL MEDIA

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Rehelliset kuulumiset

minäjalehdet4

Viime helmikuussa kirjoitin postauksen siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Tajusin juuri, että siitähän on jo puoli vuotta aikaa - nyt jos koskaan olisi aika päivittää kuulumiset taas ajantasalle! Klikkasin itseni siis heti ensi alkajaisiksi helmikuun postaukseen, ja se veti kyllä hiljaiseksi. Tajusin konkreettisesti, miten pitkän matkan olen kulkenut viimeisen puolen vuoden aikana. Niin moni asia on muuttunut. Luojan kiitos että onkin. Vaikka joudun kamppailemaan yhä niiden samojen asioiden kanssa mistä helmikuussa kirjoitin, en koe enää olevani täysin rikki. Elämä on taas vienyt minut mukanaan.

minäjalehdet6

Viime talvi ja kevät menivät aika sumussa. En juuri muista edes mitä tein - kävin salilla ja kirjoitin kotona päiväkirjaa, tutuistuin muutamaan uuteen tyyppiin. Hengitin ihmissuhdedraamaa. 

Kesäksi menin takaisin Poriin ja elin rentoa elämää. Matkustelin paljon ja alkoholin käyttö vuoden lähes nollatoleranssista nousi kesän festareiden ja juhlien takia pahimmillaan viiteen kertaan viikossa (en suosittele). Kesä oli täynnä ihania kokemuksia, mutta silti se toi mukanaan paljon surua ja syvää pettymystä. Kun lähdin elokuussa takaisin Kuopioon, olin lopulta aika helpottunut. Sen jälkeen asiat ovatkin alkaneet muuttua vauhdilla.

minäjalehdet7

Takaisin Kuopioon muutettuani olen tavannut uusia ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. On tapahtunut niin paljon kaikkea odottamtonta, että välillä tuntuu elämän olevan yksi vitsi, hyvällä tavalla. Sain HopLopista opintojeni ohelle töitä, ja se on osoittautunut aivan ihanaksi työpaikaksi. Olen päässyt laajentamaan työkokemustani kaupan kassasta ravintola- ja kahvilamaailmaan sekä vetämään lasten synttäreitä. Olen jopa alkanut palvelemaan asiakkaita savoksi, mikä jaksaa huvittaa minua - en olisi ikinä uskonut, että minäkin alan venyttämään sanoja puhuessani, lisäämään tuplakonsonantteja sekä jättämään d-kirjaimet kokonaan poikkeen!

Viikko sitten aloitin myös kahden kuukauden työharjoittelujakson Savon Sanomilla, enkä olisi voinut löytää sopivampaa paikkaa itselleni. Ihanaa päästä vihdoin tutustumaan oman alan sekä journalismin hommiin käytännössä, ja olen kyllä super kiitollinen tästä tilaisuudesta, jonka olen saanut.

Elämä Kuopiossa tuntuu nykyään oikealta. Se paikka tuntuu kodilta, enkä ole enää pitkään aikaan kirjoittanut osoitteekseni Porin lapsuudenkotiani. En usko enää ikinä edes asuvani Porissa (never say never, mutta en ainakaan seuraavaan 10 vuoteen!). Tällä hetkellä saan pientä ahdistusta Porissa olemisesta, sillä joka kerta kun palaan, joudun kohtaamaan ne tuntemukset viimeisen vuoden ajalta, jotka haluaisin jo unohtaa. Kuopiossa mikään ei muistuta minua vanhasta elämästäni, ja olen alkanut vähentämään Porissa käymistäni viime lukuvuoteen verrattuna.

Lyhyenä yhteenvetona: minulle kuuluu ihan hyvää. Paljon parempaa kuin viime talvella, ja uskon, että koko ajan suunta on vain ylöspäin. 

4 kommenttia :

  1. Ihan varmasti suunta on ylöspäin, tsemppiä ❤❤ Itse ainakin yritän jaksaa uskoa siihen, vaikka välillä niitä notkahduksia tuleekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ❤ Kun tarpeeksi kovasti uskoo siihen niin se tulee muuttumaan todeksi!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus, mukava oli lukea työpaikasta, harjoittelusta ja siitä, että paikkakunta alkaa tuntua kodilta. Tosi kauniit kuvat tässä postauksessa! ^^

    VastaaPoista