SOCIAL MEDIA

lauantai 30. marraskuuta 2019

Marraskuun kaikki tuloni ja menoni: mihin mulla menee rahaa? osa 2

minä2

Viime helmikuussa kirjoittelin ensimmäisen kerran blogiin siitä mihin mulla menee rahaa kuukaudessa ja kuinka paljon sitä myös tulee. Tällä hetkellä kyseinen postaus on yksi blogini luetuimpia, eli selvästi aihe kiinnostaa monia. Nyt kun rahatilanteeni on muuttunut viime talveen verrattuna, ajattelin olevan hyvä hetki tehdä tästä postausideasta osa 2.

Rahankäyttäjänä olen todella tarkka (toista se oli teininä, kun kaikki rahat menivät heti turhiin vaatteisiin). Olen jo muutaman vuoden säästänyt tarkoituksenmukaisesti ja se on ollut todella palkitsevaa ja motivoivaa - materian kulutus on tipahtunut minulla ihan minimiin. Syy miksi haluan puhua raha-asioista näin avoimesti on se, että haluan kannustaa kaikkia säästämään ja olemaan harkitsevia kuluttajia - sekä näyttää, että pienituloisenakin on mahdollista saada huomattavia summia säästöön. Tässäpä siis tulee nyt koko marraskuun rahankäyttöhistoriani:

Kuukauden kaikki tulot:
Asumistuki 316 €
Opintotuki 250 €
Palkka 770,93 €

Yhteensä 1336, 93 €

Tämä kuu oli tulojen suhteen hieman poikkeuksellinen, sillä tein syyslomalla 6 vuoroa viikkoon. Normaalisti mulla on siis 1-3 työvuoroa viikossa koulun takia, joten palkkaakin tulee silloin vähän vähemmän.

minä4

Pakolliset menot:
Vuokra 410,08 €
Bussikortti 37,00 €

Ruokaostokset: 157,9 €

Tänä syksynä mun ruokaostoksiin käyttämä raha on tuplaantunut. Terveellinen ja monipuolinen kotiruoka on asia, johon haluan rahani priorisoida, sillä saan siitä niin paljon hyvää oloa. Tämäkin tuli opittua viime opiskeluvuonna kantapään kautta, jolloin käytin aivan liian vähän rahaa ruokaa. Lopulta haaveilin jatkuvasti ruuasta mitä en voinut ostaa, ja jos joku olisi silloin kysynyt mitä tekisin lottovoitolla, olisin vastannut juoksevani ruokakauppaan. Nykyään olen kiitollinen siitä, että voin mennä rentona ruokakauppaan ja valita hyllyiltä ne kalliimmat vegaaniset vaihtoehdot.

Herkkukulut: 3,29 €

Kahvilat: 5,40 €

minä3

Muut menot:
Salimaksu 19,90 €
Purkkapussi 2,25 €
Apteekki 10,83 €
Lääkäri kunnallisella 11,40 €
Kuopion Saanan sisäänpääsy 15 €
Limsa Saanassa 4 €
Puolen vuoden vakuutusmaksut 104,86 €
Vitamiinipurkki 19,90 €
Hopeashampoo 5,90 €
Seinäkiipeily 8 €
Villakangas panta 5,99 € (ärsyttää ihan sikana, että jouduin tekemään tämän ostoksen: hukkasin baari-iltana entisen pantani, enkä omistanut mitään muuta millä suojata korvat)
Junaliput Kuopiosta Poriin ja takaisin 65 €
Yhteensä muut menot: 273,03

Yhteensä koko kuukauden rahan käyttö: 886,70 €
Säästöön jäi rahaa: 450,23 €

Mitä ajatuksia rahankäyttöni sinussa herättää? Itse ainakin olen tyytyväinen, sillä en ole kuukauden aikana ostanut mitään turhaa (paitsi sen pannan, kiitos kohtalokkaan baari-illan) sekä onnistuin säästötavoitteissani. Voin kyllä suositella jokaista pitämään edes yhden kuukauden tarkkaa kirjaa siitä, mihin rahansa pistää - siitä oppii niin paljon. Käykää myös ihmeessä katsomassa viime helmikuussa julkaisemani samanlainen postaus (*klik*) - en voi melkeimpä enää uskoa miten pienellä olen silloin selvinnyt!

Palataan seuraavaksi joulukuussa xx
tiistai 19. marraskuuta 2019

Someton sunnuntai yllätti

minä1

Viime sunnuntaina päätin ottaa pienen loman sosiaalisesta mediasta ja suljin puhelimeni. Lähiaikoina on tuntunut etten pysty rentoutumaan ja palautumaan tarpeeksi hyvin töistä, kun kännykkä kulkee koko ajan lähes käden jatkeena ja ruudun tuijottaminen jatkuu vielä kotonakin. Asiaa ei auta yhtää se, että olen koko ajan tavoitettavissa ja WhatsAppiin kilahtaa säännöllisesti työviestejä. Sunnuntaina, viikon ainoana vapaapäivänäni, olin totaalisen täynnä sitä kaikkea. Tuntui helpottavalta sulkea puhelin ja piilottaa se pois näkyvistä - aivan kuin olisi päässyt kuormittavasta painolastista hetkeksi eroon.

Ensimmäiset ajatukset olivat, että on kovin hiljaista. Teki mieli laittaa podcast tai äänikirja taustalle pyörimään. Harhailin ympäri kämppää kuin etsien jotakin viihdykettä. Mitä ihmettä sitä oikein tekisi? Yllätin itseni siivoamasta (vihaan sitä). Yllätin itseni vielä toisenkin kerran, kun yhtäkkiä kiinnostuin toden teolla hoitamaan koulujuttujen kirjallisia tehtäviä, ja vietinkin niiden parissa muutaman tunnin. Yllätyin myös siitä, miten ajatuksenjuoksuni oli lennokkaampaa kuin tavallisesti. Ehdin käsittellä mielessäni henkilökohtaisia asioita aina ihmiskunnan olemassaoloon saakka. Ei ollut ruutua, johon voisi paeta, vaan oli otettava ajatukset ja tunnevyöryt sellaisinaan vastaan juuri siinä hetkessä, keittiön pöydän ääressä. Puhdistavaa. 

Salin jälkeen istuin bussissa ja joka ikinen matkustaja tuijotti omaa ruutuaan kuoleman hiljaisuudessa. Yhtäkkiä tilanne tuntui niin koomiselta, että minua alkoi naurattaa. Tuntui jollain selittämättömällä tavalla typerältä istua hiljaa ihmisjoukossa ja katsoa kun kaikki olivat kumartuneet puhelimiensa ääreen. Olin liian tietoinen kiusallisesta hiljaisuudesta, jonka keskelle olin joutunut. Ketään ei näyttänyt olevan tietoinen hetkestä, ohi vilahtavista katulampuista tai autojen valoista, sumusta joka kietoi tutut Kuopion maamerkit verhoonsa. Teki mieli huutaa hiljaisuuteen: herätys ihmiset!!

kollaasi2

Minulla on jonkinlainen viharakkaussuhde puhelintani ja sosiaalista mediaa kohtaan. Rakastan selata Instagramissa kauniita kuvia, lukea muiden tarinoita ja saada siten myös inspiraatiota omaan tekemiseen. Olen saanut Instagramin kautta paljon arvokasta tietoa seuraamalla erilaisia tileja, jotka ottavat kantaa ilmastokysymyksiin ja politiikkaan. Toisaalta olen huomannut sen, että somen seuraaminen lamauttaa minua. Jään ennemmin selaamaan puhelintani, kuin siivoaisin sotkuni. Koulujuttujen aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta, kun klikkaa kerta toisensa jälkeen uuteen YouTube videoon. Melkein joka ilta nukkumaanmenoni venyy tunnilla, koska minun on selattava vielä sängyssä some läpi. Tunnustan: taidan olla somekoukussa. Pystyisin keskittymään oleellisiin asioihin paljon paremmin ilman sitä.

aamupala2

Olen yrittänytkin vetää selvää rajaa puhelimen käytölleni. En ikinä laita Instagram Storyja reaaliaikaan, vaan vasta kotiin tullessani selaan kamerarullaani, josko siellä olisi jokin julkaisukelpoinen räpsy päivän kivasta tapahtumasta. Keskustellessani jonkun ihmisen kanssa en ikinä halua selata somea samaan aikaan, vaan keskityn itse hetkeen. Selaan eniten somea yksin kotona, sillä haluan keskittyä siihenkin kunnolla. Silti käteni hapuilee jokaisen tylsän hetken äärellä kännykän näyttöä: ruokatunnilla, bussipysäkillä sekä bussissa, työpaikan pukkarissa... Nukun jopa alle metrin päässä siitä kapistuksesta. Ahdistaa tiedostaa, kuinka riippuvaiseksi elämäni on tullut puhelimesta. Välillä sitä haluaisi heittää koko luurin kuudennen kerroksen ikkunasta ulos mahdollisimman kauas itsestä.

Haluaisin lieventää riippuvuuttani ja elää vieläkin paremmin hetkessä. Liian usein joudun sulkemaan puhelimeni, jotta saisin aikaiseksi jotakin järkevää, eivätkä jatkuvat viestit kaappaisi huomiotani. Onneksi sen luurin voi sentään edes sulkea. Olisi kuitenkin tärkeä pysähtyä välillä tylsän hetken tultua tunnustelemaan mitä oikein itse tuntee ja haluaa sillä hetkellä, kuin suunnata huomio heti ruudulle. Miettiä, mitä oma elämä merkitsee itselleen, ennen kuin se valuu ohi keinotekoisen todellisuuden äärellä.

Oletko sinä kokeillut olla päivän tai päiviä kokonaan ilman puhelinta?
maanantai 11. marraskuuta 2019

6 x parasta tällä hetkellä

preset1
Jokapäiväiset ihmiskohtaamiset - neljäs viikko on lähtenyt käyntiin Savon Sanomilla, ja työn ehdottomasti parhain asia on ollut päivittäiset ihmiskohtaamiset. Olen saanut tavata joka päivä uusia ihmisiä, joilla on ollut kerrottava oma ainutlaatuinen tarinansa tai näkökulmansa. Se jos jokin on ollut antoisaa - tuntuu, etten ole hetkeen oppinut näin paljoa kuin nyt, kolmisen viikkoa lehtikuvaajana olleena.

Jouluvalot - hymyltä ei voinut välttyä, kun huomasin viime viikolla Kuopion keskustaan ripustetut jouluvalot! Vuoden pimeimpänä aikana pienilläkin valoilla on niin suuri merkitys.

Yksin asuminen - parasta on se ettei tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään. Voin rauhassa maata asuntoni lattialla ja vääntää radion nupit kaakkoon tai vaihtoehtoisesti kiinnitelllä porkkanoita roikkumaan pyykkinarulle niin kuin tein viime syksyllä valokuvataiteen kurssia suorittaessa. Ei ole ketään kurtistelemassa kulmiaan kun tanssin 2000 luvun hittien tahtiin keskellä huonetta tai siirtelen huonekaluja jatkuvasti ympäri kämppää kuvausten takia. Elämää parhaimmillaan!

Mom jeans farkut - ehkä paras keksintö tähän aikaan vuodesta, sillä niiden alle mahtuu vaikka kuinka monet legginssit tai juoksuhousut. Tänä talvena en varmaan muita housuja puekaan päälleni, haha.

preset2
Kuopion Saana - spa ja sauna tähän aikaan vuodesta? Kyllä kiitos! Kävin viikko sitten testaamassa Kuopion Saanan ja ai että se oli ihana paikka! Poreallas, lämpimät ulkoaltaat ja saunat lämmittävät mieltä vielä kotiin tullessakin. Ehdottomasti aion suunnata sinne vielä uudelleen tänä talvena! 

Äänikirjasovellus - kirjojen lukeminen on jäänyt kiireisen arjen takia, mutta onneksi niitä voi silti kuunnella liikkeellä ollessa tai kotona siivotessa. Pienet vieroitusoireet alkaa jo kyllä olemaan paperisten sivujen kääntelystä, mutta onneksi ne helpottavat edes hieman Michelle Obaman elämäkertaa kuunnellessa ja ihmetellessä. 

Tällä hetkellä yritän selviytyä 60 tunnin työviikoista, joten kiirettä tosiaan on koko marraskuu. Toivottavasti kuullaan taas pian xx