SOCIAL MEDIA

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Vuosi sinkkuna

CapVerde2

Kulunut vuosi 2019 on ollut minulle hyvin erilainen: uuden asuinpaikkakunnan lisäksi lukioaikainen parisuhteeni päättyi viime joulukuussa, ja olin sinkkuna ensimmäistä kertaa sitten oltuani 17 vuotta vanha.

Ensimmäisen vakavan parisuhteen päättyminen toi mukanaan uudenlaisia kasvukipuja. Aluksi tuntui, että menetin osan identiteettiäni eron myötä enkä tiennyt enää kuka minä olen. Olin alkanut huomaamattani määrittelemään itseäni ihmisenä parisuhteeni kautta. Vaikka ero olikin pitkään mietitty, ensimmäiset kuukaudet lähinnä itkin kotona ja kävin läpi jatkuvasti vaihtuvia tunteita. Luopumisen tuska iski välillä jopa fyysisenä pahoinvointina.

CapVerde11

Menetin pitkäksi aikaa uskoni ihmisiin ja rakkauteen, mikä oli pahempaa kuin itse ero. En nähnyt toivoa missään. Koko käsitykseni rakkaudesta oli muuttunut, se ei ollutkaan niin taianomaista kuin olin 15-vuotiaana haaveillut. Kuvittelin silloin, että rakkaus on voima, joka voittaa aina kaiken muun. Mutta ei voita. Eikä rakkaus ole niin mustavalkoisen yksiselitteistä.

CapVerde3

Koko tätä vuotta on varjostanut eron teema, mutta se on kasvattanut minua ihmisenä ja opettanut todella paljon. En enää vaihtaisi kokemusta mihinkään, vaikka rukoilinkin mielessäni monet kerrat, että joku ottaisi sen tuskan sisältäni pois. Aika, uudet kokemukset ja oma itsetuntemus auttavat eteenpäin, jokaista hieman eri tahtiin, mutta eteenpäin kuitenkin. Kliseinen tosiasia, mitä en kyllä itsekään suostunut kuuntelemaan tunteideni ollessa vielä tuoreita (tässä kohtaa kaverini voisivat todeta "mitä minä sanoin").

Nykyään olen tottunut olemaan yksin. En ole osannut kaivata parisuhdetta tai jotakuta uutta ihmistä vierelleni. Näin on nyt hyvä. Löytääkseni uuden, kaksikymppisen itseni, minun piti luopua hänestä ja muuttaa me minuksi

Lähetä kommentti