Itse tehdyt rottinkiovet
Laihdutuskulttuuri on kaikkialla

Vasta viime aikoina olen somen ansiosta tajunnut, kuinka paljon laihdutuskulttuuri vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään. Pidämme laihdutuskulttuurin istuttamia ajatuksia jo normeina, ja siksi niiden olemassaoloa on vaikea huomata. Emme myöskään huomaa sitä, miten ne vähitellen sairastuttavat mielemme.
Media on täynnä otsikkoja: "Uusi vuosi ja uusi terveellinen elämä!", "Kolmessa kuukaudessa kesäkuntoon!", "Kasvata pakaroita samalla kun kiinteydyt!", "Herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa!", "Syödään oikein ja puhtaasti!". En varmasti ole ainoa, joka on klikannut kyseisen tapaisia otsikkoja tai ostanut kiinteytymistä lupaavia sali- ja ruokavalio-ohjelmia.
Laihdutuskulttuurin siemenet kylvetään jo heti syntymästä asti, kun lapset ottavat mallia lähipiirinsä aikuisilta. Pienestä asti opimme myös tiedostomattomasti mikä on meitä ympäröivän yhteiskunnan mukaan hyvää ja kaunista: leikimme sairaalloisen laihoilla Barbie ja Bratz nukeilla ja rakastamme vaaleita langanlaihoja Disney prinsessoja ja prinssejä.
Laihdutuskulttuurissa tietynlainen keho on ylitse muiden: laiha ja rasvaton oikeista kohdista. Laihdutuskulttuurisessa yhteiskunnassa lihavuuteen liittyy kaavamaisia käsityksiä ja negatiivisia mielleyhtymiä: niiden mukaan lihavat ihmiset ovat rumia, laiskoja, sairaita, surullisia ja tietämättömiä. Laihuus taas kulkee käsi kädessä älykkyyden, sosiaalisen kyvykkyyden ja muiden hyvien ominaisuuksien kanssa. Yhteiskuntamme on täynnä esimerkkejä siitä: tv-sarjojen ja elokuvien ihailtavat päähenkilöt ovat aina laihoja. Lihavat henkilöhahmot ovat taas niitä, jotka ovat kömpelöitä, tyhmiä, epäsuosittuja tai pelkureita. Heidän kustannuksellaan tehdään huumoria. Se on väärin ja se kertoo vääränlaista totuutta. Ei ihme, että niin moni ihminen pelkää lihoamista.

Lähde: Stiina Hänninen: Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien kokemana akateeminen väitöskirja
5 x parhaat kirppislöydöt
1. Nahkatakki
Tän syksyn paras löytö on ehdottomasti ollut kuvan nahkatakki. En oo omistanut vuosiin nahkatakkia ja nyt oon käyttänyt sitä senkin edestä, lähes joka päivä. Täydellinen lokakuun säihin! Tää nahkatakki löytyi Turun Puukirppikseltä.
Paras kesä 2020 (kuvapläjäys)

Uusi koti Turussa


Tällä hetkellä istun lattialla patjan päällä. Vaatekaapista puuttuu ovet, sängyn tekele jäi Poriin ja koko kämppä on täynnä pahvilaatikoita ja tyhjiä sanomalehtipapereita. Sähkösoppariakaan en ole vielä tehnyt, ups.
Eilen musta tuli vihdoin turkulainen. Tuntuu oudolle, mutta samalla tää on parasta ikinä. Kämpän löysin Kakolan entisestä vankilarakennuksesta, ja asuinalue on ihan super kaunis. Lähikauppaan reitti kulkee funikulaarilta Aurajoen rantaan ja sen toiselle puolelle lautalla (turkulaisittain förillä). Mielenkiintoista.
Oon niin onnellinen mun uudesta 24 neliön kodista, enkä jaksaisi odottaa että saan loputkin huonekalut valmiiksi ja paikoilleen. Aloitin viime viikolla tekemään sängyn runkoa trukkilavoista sekä kutomaan itselleni päiväpeittoa - haluan sisustaa uuden kotini mahdollisimman ekologisesti. Lisäksi isä lupasi tehdä mulle uuden keittiönpöydän ja sen kaveriksi oonkin etsinyt mustia pinnatuoleja Torista. Vaatekaapin ovet taas odottavat lattialla sitä että teen niistä itse rottinkiovet (toivottakaa mulle onnea 😂). Lisää kotijuttuja on siis tulossa tänne blogiin syksyn aikana!
Kiitollisuuspäiväkirja

4 muuttoa kesän aikana ja uusi työ


Hei pitkästä aikaa kuulumisien muodossa! Kesäkuu on alkanut super kivasti ja jos sama meininki vielä jatkuu, uskallan väittää että tästä tulee paras kesä ikinä. Oon käynyt Porin terasseilla, telttaillut Yyterissä, järjestänyt yllätyssynttärit, tutustunut uusiin ihmisiin ja mökkeillyt Joutsijärvellä ja Orivedellä. Aloitin myös 2 viikkoa sitten Satakunnan Kansassa kesäkuvaajana, ensimmäistä kertaa palkallisena oman alani töissä. Jännitti kyllä aika paljon, mutta nyt kahden viikon jälkeen olen saanut rutiinit rullaamaan ja itsevarmuutta tekemiseeni.



Mitä syön päivässä - kesäkuu

Klo 9:00 aamupala

Klo 13:00 välipala

Klo 16:00 lounas

Klo 19:00 "iltapala"

Klo 21:00 päivällinen
Sellaset ruuat tällä kertaa, aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:
Mitä syön päivässä -syyskuu
Mitä syön päivässä -lokakuu
xx
Vaatekaapin uudistus

Muuton yhteydessä päätin käydä koko vaatekaappini läpi rankemmalla kädellä kuin koskaan ennen. Sääntönä oli luopua kaikesta, mikä ei tunnu 100% hyvältä. Lopputuloksena noin 70% vaatteistani saivat häädön kirpparille ja lahjoitukseen.
![]() |
Paita Zadaa nettikirppis / farkkuhame Zadaa nettikirppis / kengät Patakirppis Pori / Laukku Lovia / aurinkolasit Lindex / ponnari kaverilta saatu |
Tällä hetkellä vaatekaapissani on:
3 kpl farkkuja
1 kangashousut
1 tekonahkahousut
1 olohousut
5 kpl treenihousuja
4 kpl shortseja
1 huppari
5 kpl villapaitoja
8 kpl paitoja
4 kpl t-paitoja
10 kpl toppeja
5 kpl treenipaitoja
1 farkkuhame
2 kpl juhlamekkoja
Lukion jälkeen amikseen osa 2


Palaillaan taas, näin kesän alettua oon päässyt kunnon vauhtiin xx
Hyvästit Kuopiolle



Viimeisen kahden vuoden aikana olen kasvanut myös henkisesti eniten koko elämäni aikana. Identiteettini ja maailmankuvani ovat hiotuneet ja olen ottanut täyden vastuun omasta elämästäni. Isäni kiteytti hyvin: "kaksi vuotta sitten kuskasin kiukuttelevan teinin Kuopioon, ja nyt hain sieltä aikuisen tyttären". Ei tässä vieläkään taideta ihan aikuisia olla, mutta ero on aika huikea lukioaikoihin.

Teen vielä erikseen postauksen mun opinnoista Kuopiossa, joten palaillaan xx
5 paljastusta Instagram-kuvieni takaa

Monta kertaa on tullut naurettua sille, että tietäisivätpä ihmiset mitä kuvieni takana todella tapahtuu ja millaisia ongelmia joudumme kuvaushetkinä aina ratkomaan. Joskus mikään ei mene niin kuin on ajatullut tai suunnitellut, ja välillä taas kuvat syntyvät sattuman tulokseana. Nyt pääsettekin kurkistamaan kulissien taakse seuraavien viiden paljastuksen myötä, joita kuvaa katsoessa ei tulisi edes mieleen.


Ehdottomasti kuumottavin kuvaushetkeni. Ampiaspelkoni voisi varmaan jo luokitella fobiaksi, mutta onnistuin uhmaamaan sitä hienon kuvan toivossa. Näytän rauhalliselta, mutta oikeasti sykkeeni oli varmaan tuhat ja aina välillä juoksin pellon reunalta kiljuen pois, kun kuulin ampiaisen surinaa. Eikä tuo paikkakaan nyt niin hieno ollut kuin kuvasta voisi ajatella. Keskelle omakotitaloja oli istutettu pieni kaistale auringonkukkia, ja tuli jopa hieman tunkeilija olo kuvata niin lähellä toisten koteja.


Hetki ennen tätä kuvaa ei todellakaan naurattanut. Meillä oli ollut muita suunnitelmia, olimme matkustaneet nähtävyyskohteelle vain todetaksemme että se oli kiinni. Päädyimme harhailemaan tuntemattomalle alueelle ärsyyntyneenä, kunnes huomasin tuon aivan täydellisen kuvausspotin. Vasta kuvien jälkeen lähdettiin hymyssä suin pois 😂 Jälkeen päin naurattaa, miksi tuollaisesta pikku jutusta ylipäätänsä piti pahoittaa mielensä.

Kuten otsikko kertoo, ehkä elämäni ainut onnistunut vahinkokuva! Tässä olin juuri siirtämässä hiuksia pois kasvoiltani ja samalla sanomassa kuvaajalle jotakin. Aluksi myös tämänkin kuvan kohdalla oli pientä säätöä: ikkunasta tuleva valo synnytti kasvojeni oikealle puolelle ikävän varjon. Päädyttiin ratkaisemaan ongelma virittelemällä valkoinen lakana viereeni heijastamaan valoa varjopuolelle, mikä oli ihan oma työmaansa, kun lisäkäsiä lakanan pitelemiseen ei ollut tarjolla. Vaivan näkeminen kuitenkin palkittiin lopulta!