Itse tehdyt rottinkiovet

 

Päätin Pinterestin innoittamana tehdä itse rottinkikaapin, sillä uutena ostettuna ne ovat super kalliita - varsinkin kun halusin ison kaapin kaikkia vaatteitani varten. Projektiin tarvitisin kaapin missä on lasiovet, liimapyssyn, rottinkia ja puista peitenauhaa. Rottingit ja nauhat kävin hakemassa Muovikumista, mutta täytyy sanoa että hieman järkytyin hinnasta: 45 cm leveän rottingin metrihinta oli 30 euroa! Joten ihan halpaa hommaa tämä ei ole, varsinkaan jos tarvitsee 4 metriä rottinkia niin kuin minä. Toisaalta esimerkiksi Vekellä iso rottinkikaappi maksaa yli 600 euroa.

 

Leikkasin rottingista kaapinoven lasiosion kokoisen palan ja liimasin sen liimapyssyllä reunoista kiinni. Rottinki ei meinannut millään pysyä suorana vaan taipui koko ajan rullan muotoon, joten liimausvaiheessa kannattaa käyttää joitakin painoja, itse käytin kirjoja. Liimaamisen jälkeen jätin vielä kirjat rottingin päälle yön ajaksi. 

Reunoihin liimasin puista peitenauhaa siistimmän lopputuloksen saamikseksi. Kaapin tekeminen oli siis aika yksinkertaista, mutta huolellisuutta ja hermoja se vaati. Koko kaappiin on jotenkin nyt ihan erilainen suhde, kun on tehnyt sen ovet itse! Voi olla, että tän jälkeen innostun useimminkin tekemään diyprojekteja ☺️

Laihdutuskulttuuri on kaikkialla

Vasta viime aikoina olen somen ansiosta tajunnut, kuinka paljon laihdutuskulttuuri vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään. Pidämme laihdutuskulttuurin istuttamia ajatuksia jo normeina, ja siksi niiden olemassaoloa on vaikea huomata. Emme myöskään huomaa sitä, miten ne vähitellen sairastuttavat mielemme.

Media on täynnä otsikkoja: "Uusi vuosi ja uusi terveellinen elämä!", "Kolmessa kuukaudessa kesäkuntoon!", "Kasvata pakaroita samalla kun kiinteydyt!", "Herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa!", "Syödään oikein ja puhtaasti!". En varmasti ole ainoa, joka on klikannut kyseisen tapaisia otsikkoja tai ostanut kiinteytymistä lupaavia sali- ja ruokavalio-ohjelmia.

Laihdutuskulttuurin siemenet kylvetään jo heti syntymästä asti, kun lapset ottavat mallia lähipiirinsä aikuisilta. Pienestä asti opimme myös tiedostomattomasti mikä on meitä ympäröivän yhteiskunnan mukaan hyvää ja kaunista: leikimme sairaalloisen laihoilla Barbie ja Bratz nukeilla ja rakastamme vaaleita langanlaihoja Disney prinsessoja ja prinssejä.

Laihdutuskulttuurissa tietynlainen keho on ylitse muiden: laiha ja rasvaton oikeista kohdista. Laihdutuskulttuurisessa yhteiskunnassa lihavuuteen liittyy kaavamaisia käsityksiä ja negatiivisia mielleyhtymiä: niiden mukaan lihavat ihmiset ovat rumia, laiskoja, sairaita, surullisia ja tietämättömiä. Laihuus taas kulkee käsi kädessä älykkyyden, sosiaalisen kyvykkyyden ja muiden hyvien ominaisuuksien kanssa. Yhteiskuntamme on täynnä esimerkkejä siitä: tv-sarjojen ja elokuvien ihailtavat päähenkilöt ovat aina laihoja. Lihavat henkilöhahmot ovat taas niitä, jotka ovat kömpelöitä, tyhmiä, epäsuosittuja tai pelkureita. Heidän kustannuksellaan tehdään huumoria. Se on väärin ja se kertoo vääränlaista totuutta. Ei ihme, että niin moni ihminen pelkää lihoamista.

 

Laihdutuskulttuuri on kaikkialla. Se tulee vastaan kauppojen hyllyillä sokerittomina proteiinijäätelöinä ja vähähiilihydraattisina elintarvikkeina, se tulee vastaan mainoksissa ja elokuvissa sekä arkipäiväisissä puheissamme ja tavoissamme. Laihdutuskulttuurin lonkerot ulottuvat syvälle yhteiskuntaan ja sen historiaan, ja jokainen ylläpitää niitä tiedostamatta sitä välttämättä itsekään. Tiettyjen ruokien syömistä pidetään häpeällisenä. Ruuat kategorisoidaan hyviin ja pahoihin: hyviä ruokia syömällä kerää "hyvä ihminen" -pisteitä ja huonoja syömällä taas tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi. Laihdutuskulttuuripuhe on vakiinnuttanut paikkansa jokapäiväisissä keskusteluissa: tulee huono omatunto kun ei jaksanutkaan lähteä salille ja syksyllä pitäisi aloittaa uusi ruokavalio, sillä kesällä tuli liikaa herkuteltua. Jos on koko päivän reipas, voi loppuillan makoilla sohvalla tai sitten kovan treenin jälkeen saa syödä hyvällä omatunnolla suklaalevyn. En varmasti ole taaskaan ainoa, joka viljelee tämän kaltaisia sanontoja lähes päivittäin.

Kehosta on tullut meille työtä: työstämme sitä kuntosalilla, syömällä ”oikein” ja ulkoisesti muokkaamalla. Median ja markkinoinnin esittämä hoikkuusihanne on istuttanut päähämme haitallisia uskomuksia itsestämme, joilla tehdään rahaa: arviolta noin sata miljoonaa euroa liikkuu laihuuden markkinoilla Suomessa. Laihdutuskäyttäytyminen on lisääntynyt jopa normaalipainoisten ihmisten keskuudessa. Varsinkin sosiaalinen media ruokkii laihdutuskulttuuria, sillä altistumme jatkuvasti loputtomassa kuvavirrassa hoikkien vartaloiden kuville ja ihannoinnille. Syömishäiriöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti viimeisten 10 vuoden aikana.

Ulkonäkö ja paino on kulttuurin opettama näkemys. Ei totuus. Koko todellisuutemme on yhteiskunnallisesti tuotettu. Meidän elämäntehtävä ei ole näyttää mahdollisimman rasvattomalta ja treenatulta tai laskea kaloreita kaupan hyllyllä. Ruoka ei ole syntistä. Jotta voisimme oikeasti elää hyvinvointiyhteiskunnassa, meidän tulisi päästä irti vääristyneistä kauneusihanteista. Olemme niiden orjia.

Lähde: Stiina Hänninen: Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien kokemana akateeminen väitöskirja

5 x parhaat kirppislöydöt

Kuluneen vuoden aikana kirppistelystä on tullut mulle yksi parhaimmista jutuista sekä iso osa identiteettiä. Jätin pikamuodin tukemisen kokonaan pois ja löysin kirpputorit aivan uudella tavalla. Parasta on se, ettei ikinä voi tietää mitä vastaan tulee. Voisin puhua tästä aiheesta varmaan loputtomiin ja tehdä mun kirppislöydöistä sata postausta, mutta annetaan nyt kuvien puhua puolestaan. 😁

 1. Nahkatakki

Tän syksyn paras löytö on ehdottomasti ollut kuvan nahkatakki. En oo omistanut vuosiin nahkatakkia ja nyt oon käyttänyt sitä senkin edestä, lähes joka päivä. Täydellinen lokakuun säihin! Tää nahkatakki löytyi Turun Puukirppikseltä.

 

2. Farkkuhame

Kuvan hame kuului viime kesän ihan lempparivaatteisiini. En oo varmaan ainoa joka on huomannut farkkuhameiden olevan yleensä super lyhyitä eikä niitä sen takia voi käyttää. Tää yksilö oli kuitenkin täydellisen pituinen! 

 

 

3. Mustat farkut 

Farkut on löytö Zadaa nimisestä kirppisapista. Kuluneen vuoden aikana oon lopettanut kokonaan käyttämästä pillifarkkuja, sillä ne eivät tunnu enää yhtään omalta jutulta. Nämä housut olivat siis täydellinen löytö mun tämän hetkiseen erittäin pieneen farkkukokoelmaan.

 

4. Trenssitakki 

Toinen mun syksyn ja kesän käytetyimmistä takeista on kuvan beige trenssitakki. Ihanan rento ja kevyt päällä! Tää löytö on tehty jo yli vuosi sitten Porin Patakirppikseltä.

 

5. Täydellinen farkkutakki

Metsästin pitkään kivaa farkkutakkia kunnes löysin sellaisen Jyväskylän Keskustan kirppikseltä. Alunperin takki oli melko pitkä, mutta leikkasin sen saksilla lyhyemmäksi. Tääkin on ollut jo parina viime kesänä yksi mun luottotakeista.

Paras kesä 2020 (kuvapläjäys)

1. Viimeinen päivä rakkaassa Kuopiossa. Kesä alkoi kamojen pakkaamisella ja muutolla takaisin kotikulmille Poriin. 2. Heti perään järjestin sukulaisille kakkukahvit ammattiin valmistumiseni kunniaksi. 3. Amarillon nachot ja juustokastike oli vähän turhankin tuttu näky mun kesässä 😀 Tää muuten oli ensimmäinen kerta terassilla sitten koronarajoitusten! 4. Kesäkuussa treenasin vielä kotiterassilla, kun en ollut varma kannattaisiko salille palata vai ei. 

 

1. Filtteröimätön auringonlasku 💛 2. Käytiin tutustumassa hyvän ystävän uuteen kotikaupunkiin Vaasaan, oli ihana reissu. 3. Ensimmäinen kesä oman alan töissä valokuvaajana!! 4. Satakunnan Kansan sivuilta löytyi lähes joka numerosta mun kuvia kesän ajan. Tästä piti oikein erikseen napata kuva vanhana pesäpalloilijana 😀

 

1. Polaroidkuva juuri ennen h-hetkeä, järjestettiin yllätyssynttärit rakkaalle kaverille 💛 2. Synttäreiden tarjoilut ja maailman upein kakku! 3. Kuvassa itse synttärisankarikin. Onnistuttiin hyvin yllätyksessä, vaikka yks meistä meinasikin paljastaa vahingossa koko jutun. 4. Nokian näppäinpuhelimella otettu selfie 😂 Kokeilin viikon elää kyseisellä puhelmella, mutta töiden takia en voinut jatkaa testiä pidempään.

 

1. Mökkipäivä ja peilityyni järvi. 2. Tehtiin kaveriporukan kanssa mökkireissu Orivedelle, mistä löytyi kuvan ihana ikkuna. 3. Päätettiin mökkireissu Tampereelle hampurilaisten äärelle. 4. Maailman paras tieto!!! Yksi suuri unelma kävi toteen 💛💛

 

 

1. & 2. Olin yhden yön Helsingissä ystävän luona, käytiin Linnanmäellä ja Löylyssä. 3. & 4. Käytiin kaveriporukalla Kankaanpään Siilissä katsomassa Williamin keikka, mikä oli itseasiassa hänen ensimmäisensä!

 

1. Kesän teema jatkuu: amarillon nachot. 2. Olin todella laiska kokkaamaan kesän aikana, joten innostuin syömään tortilloja lähes viikottain. 3. Töissä sain oppia uutta, kun mulla oli myös livekuvauskeikkoja. 4. Selfie ennen baariin lähtöä. 

 

1. Otettiin taas tänä kesänä pakettiauto alle kaverin kanssa ja suunnattiin viikonlopuksi Kuopioon. Tehtiin pedit meille konttiin ja nukuttiin yöt autossa! 2. Kuopion yöelämässä ja kaverin paidassa. 3. Käytiin testaamassa Kuopion Konttiravintola Morton. Kuvassa olevat wingsit on tehty kukkakaalista! 4. Puijontornin näköalat.

 

1. Innostuin tänä kesänä ensimmäistä kertaa keräämään mustikoita (tosin huonolla menestyksellä). 2. Laituripiknik 💛 3. Kesällä tuli myös pelattua pesistä kavereiden kanssa, paras kesälaji ikinä. 4. Perinteinen loppukesän auringonkukkakuva. 

1. Kesän viimeisenä työpäivänä oli pakko napata tää kuva. Fiilis oli outo ja haikea, mutta sain mahdollisuuden jatkaa tekemällä satunnaisia viikonloppuvuoroja. 2. Viimeinen päivä Porissa ennen muuttoa Turkuun! 3. & 4. Fuksivuoden aloitusviikko! Tähän oli hyvä päättää kesä 2020, mikä maailman tilanteesta huomitta oli hauskin kesä koskaan 💛💛

Uusi koti Turussa

Tällä hetkellä istun lattialla patjan päällä. Vaatekaapista puuttuu ovet, sängyn tekele jäi Poriin ja koko kämppä on täynnä pahvilaatikoita ja tyhjiä sanomalehtipapereita. Sähkösoppariakaan en ole vielä tehnyt, ups. 

Eilen musta tuli vihdoin turkulainen. Tuntuu oudolle, mutta samalla tää on parasta ikinä. Kämpän löysin Kakolan entisestä vankilarakennuksesta, ja asuinalue on ihan super kaunis. Lähikauppaan reitti kulkee funikulaarilta Aurajoen rantaan ja sen toiselle puolelle lautalla (turkulaisittain förillä). Mielenkiintoista.

Oon niin onnellinen mun uudesta 24 neliön kodista, enkä jaksaisi odottaa että saan loputkin huonekalut valmiiksi ja paikoilleen. Aloitin viime viikolla tekemään sängyn runkoa trukkilavoista sekä kutomaan itselleni päiväpeittoa - haluan sisustaa uuden kotini mahdollisimman ekologisesti. Lisäksi isä lupasi tehdä mulle uuden keittiönpöydän ja sen kaveriksi oonkin etsinyt mustia pinnatuoleja Torista. Vaatekaapin ovet taas odottavat lattialla sitä että teen niistä itse rottinkiovet (toivottakaa mulle onnea 😂). Lisää kotijuttuja on siis tulossa tänne blogiin syksyn aikana!

Tää päivä on mennyt Turun keskustassa pyörimiseen ja illemmalla aion vielä käydä tutustumassa uuteen saliin. Mulla on ollut 1,5 vuotta salikortti Fitness24sevenille, mikä on ollut tosi kätevää, koska ikinä muuttaessa ei ole tarvinnut huolehtia salikortin vaihdosta. Viimeisen parin vuoden aikana kun oon suhannut kolmen kaupungin välillä, niin tää on ollut kyllä paras salivaihtoehto mulle.

Huomenna alkaa koulu, jännää!

Kiitollisuuspäiväkirja

Tiesitkö että jopa 75% ajatuksistamme päivän aikana ovat negatiivisia? Mä olen nyt kuluneen kevään ja kesän aikana yrittänyt opetella kiinnittämään enemmän huomiota siihen, ovatko ajatukseni negatiivisen vai positiivisen puolella. Huomaan päivittäin vatvovani yksin asioita, joihin en voi mitenkään vaikuttaa ja jotka laskevat yleistä mielialaani. Heti kun saan itseni näistä ajatuksista kiinni, olen tietoisesti opetellut vaihtamaan ajatuksenjuoksuani asioihin, joista olen sillä hetkellä kiitollinen. Vaikka emme voi muuttaa joitakin asioita elämässämme, voimme aina vaikuttaa siihen mitä me ajattelemme. Ajatteleminen on kuin lihas, mitä pitää treenata.

Siispä tänään olen kiitollinen:

Opiskelupaikan saamisesta! Tällä hetkellä en halua elämässäni mitään muuta niin paljoa kuin olla korkeakouluopiskelija ja pelkkä tulevan syksyn ajatteleminenkin saa mut lähes hyppimään riemusta. Kahden vuoden odotuksen jälkeen tuntuu että osaan arvostaa tulevaa elämänvaihettani aivan uudella tavalla.

Uudesta asunnostani Turussa, minne pääsen muuttamaan elokuussa. Sain napattua itselleni ihanan uudiskohteen aivan täydelliseltä asuinalueelta. Uskon, että tuun viihtymään siellä pitkään. Mikä parasta, mulla on vihdoin astianpesukone ja parveke!

Parin tunnin omasta ajasta, sillä se on nykyään niin vähissä töiden ja muiden menojen takia. Tällä hetkellä makoilen vain sängyssä ja syön maissikakkuja maapähkinävoilla. Parasta herkkua ikinä.

Voimakkaasta tunteesta salitreenin jälkeen. Kesällä on vaikea pitää salirytmiä yllä, mutta kun sinne pari kertaa viikossa kerkeää niin olo on mahtava.

Viikonlopun vapaista - vaikka töitä on paljon arkena, parasta on se että viikonloput ovat lähes aina vapaat. Silloin ehtii sitten tekemään spessumpia juttuja ajan kanssa, esimerkiksi ensi perjantaina oon lähdössä perinteiselle roadtripille teltan ja hyvän ystävän kanssa!

4 muuttoa kesän aikana ja uusi työ

Hei pitkästä aikaa kuulumisien muodossa! Kesäkuu on alkanut super kivasti ja jos sama meininki vielä jatkuu, uskallan väittää että tästä tulee paras kesä ikinä. Oon käynyt Porin terasseilla, telttaillut Yyterissä, järjestänyt yllätyssynttärit, tutustunut uusiin ihmisiin ja mökkeillyt Joutsijärvellä ja Orivedellä. Aloitin myös 2 viikkoa sitten Satakunnan Kansassa kesäkuvaajana, ensimmäistä kertaa palkallisena oman alani töissä. Jännitti kyllä aika paljon, mutta nyt kahden viikon jälkeen olen saanut rutiinit rullaamaan ja itsevarmuutta tekemiseeni.

Kesän asumiskuviot jos jotkut on olleet aivan sekaisin. Muutin kuukausi sitten Kuopiosta Poriin vanhempieni luo, mutta ehdin asustella siellä vain 3 viikkoa, sillä lapsuudenkotini myytiin. Tällä hetkellä asun yksin keskustassa Airbnb asunnossa, koska kellään meidän perheestä ei ole kämppää 😂 Heinäkuun ensimmäisenä päivänä pääsen kuitenkin muuttamaan vanhempieni uuteen kotiin väliaikasesti.

Viime viikolla sain myös tiedon siitä että mut on valittu Turkuun opiskelemaan journalismia!! Nyt pitäisi alkaa etsimään Turusta kämppää ja muuttaa elo- tai syyskuussa sinne. Onneksi mun sekavat asumiskuviot vaan huvittaa mua ja oon lähinnä innoissani kaikista muutoista -tykkään kaikesta uudesta. 

Tällä hetkellä päälimmäisin tunne on onnellisuus, pitkään aikaan. Oon ympäröinyt itseni oikeilla ihmisillä, mun tän hetkinen suurin unelma toteutui kun pääsin opiskelemaan journalismia, mulla on paras kesäduuni ikinä ja oon oma itseni enemmän kuin koskaan olen voinut tai uskaltanut. xx

Mitä syön päivässä - kesäkuu

Moips! Tuli fiilis kuvata pitkästä aikaa tänne blogiin mitä syön päivässä -postaus. Olin välivuorossa, joten söin vähän oudossa järjestyksessä ruuat - en yleensä tykkää syödä iltapalaksi suurta ateriaa. Kesäisin mun ruokailurytmistä tulee kyllä usein muutenkin sekava, enkä varmasti ole ainoa. Tää on kuitenkin tätä kiireistä arkea aidoimmillaan :D

Klo 9:00 aamupala

Mun aamupala on aina sama vuodesta toiseen: lautasellinen puuroa. Puuron sekaan laitoin proteiinijauhetta ja päälle marjoja ja pähkinöitä (niin kuin joka päivä😂). Lasissa on tuorepuristettua appelsiinimehua.

Klo 13:00 välipala

Söin kuvauskeikkojen välissä autossa 5 maissikakkua maapähkinävoilla, aika köyhät eväät kyllä pakko myöntää. Näiden avulla jaksoin kuitenkin odottaa lounastaukoa, vaikka aika nälkä silloin jo olikin. Maissikakut maapähkinävoilla on paras terveellinen herkku, suosittelen <3

Klo 16:00 lounas 

Oli aika järkyttävä nälkä, kun vihdoin ehdin neljän aikaan pitämään ruokatauon. Mulla ei lehtikuvaajana ole säännöllistä ruokatuntia, vaan se pidetään silloin kun ehtii keikoilta ja itselle parhaiten sopii. Lounaana mulla oli makaronista, tofusta ja kukkakaalista koottu annos.

Klo 19:00 "iltapala" 

Työpäivän loputtua pyöräilin vihersmoothien voimalla kotiin. Tähän tuli 1 banaani, puolikas avokado, pinaattia, pakastemangoa, proteiinijauhetta ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Lupaan että on super hyvää, ulkonäöstä huolimatta! Syön nykyään tätä vihersmoothieta lähes joka päivä välipalaksi tai iltapalaksi 😂

Klo 21:00 päivällinen

Päätin päiväni ateriaan minkä yleensä söisin viiden kuuden aikaan, mutta välivuoron takia sen syöminen venähti. Lautasella on paistettuja perunoita, nyhtökauraa ja herne-maissi-porkkanaseosta.

Sellaset ruuat tällä kertaa, aiemmat osat löydät seuraavista linkeistä:
Mitä syön päivässä -syyskuu
Mitä syön päivässä -lokakuu

xx

Vaatekaapin uudistus

Muuton yhteydessä päätin käydä koko vaatekaappini läpi rankemmalla kädellä kuin koskaan ennen. Sääntönä oli luopua kaikesta, mikä ei tunnu 100% hyvältä. Lopputuloksena noin 70% vaatteistani saivat häädön kirpparille ja lahjoitukseen. 

Olo karsimisen jälkeen oli todella puhdistunut. Vaattekaappini on pursunut vaatteista, joita olen ostanut lukioaikoina ja joissa on joku ärsyttänyt. Koen, etten enää täysin ole se sama ihminen kuin lukiossa, enkä siksi myöskään halua käyttää sen ajan vaatteita. Ne vaatteet kertoivat entisen minun tarinaani, ja nyt haluan ilmaista itseäni eri tavalla.

Innostuin myös ensimmäistä kertaa nettikirppistelemään ja tulikin alku huumassa ostettua aika paljon sitä sun tätä. Kaikki ostokset olivat kuitenkin sellaisia, mitä olin jo pidemmän aikaan halunnut ja jotka koin sopivan uudistuneeseen vaatekaappiini. 

Paita Zadaa nettikirppis / farkkuhame Zadaa nettikirppis / kengät Patakirppis Pori / Laukku Lovia / aurinkolasit Lindex / ponnari kaverilta saatu

Tällä hetkellä vaatekaapissani on:

3 kpl farkkuja
1 kangashousut
1 tekonahkahousut
1 olohousut
5 kpl treenihousuja
4 kpl shortseja

1 huppari
5 kpl villapaitoja
8 kpl paitoja
4 kpl t-paitoja
10 kpl toppeja
5 kpl treenipaitoja
1 farkkuhame
2 kpl juhlamekkoja

Yhteensä kaapistani löytyy 51 vaatekappaletta, mikä tuntuu yllättävän isolta luvulta, vaikken mielestäni omista paljoa vaatteita (ainakaan muihin kavereihini verrattuna). Luvusta puuttuu tietty ulko- ja alusvaatteet sekä kengät, mutta olen ihan tyytyväinen saavutukseeni - haluan pitää vaatekaappini mahdollisemman minimalistisena. Katsotaan, mihin tämä vielä kehittyy jatkossa xx

Lukion jälkeen amikseen osa 2

Tuntuu oudolle, että nyt olen virallisesti ammatiltani kuvallisen ilmaisun toteuttaja. Suoritin Kuopiossa median alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon erikoistuen valokuvaukseen, mutta opiskelin myös muutaman kurssin graafista suunnittelua ja yrittäjyyttä. 

Olen ylpeä itsestäni, että uskalsin kulkea omaa reittiäni välittämättä muiden mielipiteistä. Nyt kahden vuoden jälkeen voin sanoa, että ammattikoulu oli paras päätös minkä tein abivuonna. En jäänyt välivuodelle kaupan kassalle miettimään mitä oikein haluaisin elämältäni tai löytänyt itseäni väärästä korkeakoulusta. Sen sijaan tutustuin uuteen kaupunkiin, opin käyttämään media-alan tietokoneohjelmia, opiskelin studiokuvausta, tutustuin ensimmäistä kertaa graafiseen suunnitteluun ja rakastuin siihen, tein 10 sivuisen liiketoimintasuunnitelman ja olin 2 kuukautta töissä Savon Sanomien toimituksessa. Kaiken lisäksi valmistumiseni jälkeen työllistyin Satakunnan Kansalle kesäkuvaaksi!

Välillä on kyllä silti harmittanut, kun on seurannut vierestä lähes kaikkien kavereiden railakasta opiskelijaelämää. Onneksi tiedän, että munkin aika koittaa vielä. Lukion jälkeen en edes olisi ollut valmis korkeakouluopintoihin, mutta nyt en halua mitään muuta enempää. Kahden vuoden media-alan ammattiopinnot kirkastuttivat mulle sen, mitä oikein haluan elämässäni tehdä.

Mun mielestä ammattikouluista pitäisi puhua enemmän lukiolaisille. Vaikka tähtäisikin korkeakouluun, voi amis olla hyvä paikka viettää välivuotta, jos ei halua kerätä rahaa vaan päästä lähemmäs tavoitettaan. Varsinkin graafikon, valokuvaajan, kuvataiteilijan, videokuvaajan tai muun luovan alan urasta haaveilevalle suosittelisin amisopintoja välivuodelle, jos tuntuu että omia taitoja olisi hyvä prepata pääsykoetta varten tai haluaisi verkostoitua alan työelämään (amikessa opintoja saa suorittaa työpaikoilla niin paljon kuin haluaa!). Sairaanhoitajan uraa pohtivalle voisi olla paikallaan kokeilla lähihoitajan opintoja ilman ensikertalaisuuden menettämistä ja esimerkiksi rakennusarkkitehdille olisi varmasti hyötyä saada käytännönkokemusta työmaalta. Jos vielä tekee tutkinnon loppuun asti, voi korkeakoulukesät sitten viettää oman alan töissä paremmalla palkalla 😉

 

Kirjoitin 2018 lokakuussa samasta aiheesta postauksen, juuri kun olin aloittanut opinnot amiksessa. Suoraan sanottuna hävettää koko postaus sen epäsulavan tekstin ja kuvien takia, mutta jos joku haluaa lukea lisää pohdintoja aiheesta, niin tästä klikkaamalla pääsee siihen käsiksi. Postaus on itseasiassa noussut koko blogini luetuimmaksi tekstiksi! Jos ei muuta, niin ainakin huomaa miten olen tässä kahden vuoden aikana kehittynyt niin kirjoittamisessa, kuvaamisessa kuin kuvattavana olemisessakin... 😂

Palaillaan taas, näin kesän alettua oon päässyt kunnon vauhtiin xx

Hyvästit Kuopiolle

Kahden vuoden asustelu Kuopiossa tuli tänään päätökseen, enkä voi olla itkemättä lausetta kirjoittaessani. Rintaa puristaa ja ahdistaa kun edes mietin, etten enää ikinä voi palata Puijonlaakson maailman ihanimpaan kämppääni metsän ja järven viereen. En enää päivittäin suhaile edes takaisin bussilinjalla 6 tai kuule ympärilläni puhuttavan hauskankuuloista murretta. Olen aika yllättynyt, miten hyvin sopeuduin kuopiolaiseksi niin nopeasti. Oikeastaan en ole edes vielä tajunnut, ettei mun koti ole enää siellä. Ikävä on jo nyt.

Tuntuu, että Kuopio jätti lähtemättömän jäljen muhun. Rakastuin sen korkeana kohoaviin havumetsiin, joka kulman takana sijaitseviin järviin, suuriin siltoihin, kallionkielekkeisiin ja mäkiseen maastoon (toisaalta aloin vihaamaan pyöräilyä). Se kaikki oli jotain ihan uutta merenrantakaupunkilaiselle. Ehkä joskus vielä ostan mökin itselleni Kallaveden rannalta.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen kasvanut myös henkisesti eniten koko elämäni aikana. Identiteettini ja maailmankuvani ovat hiotuneet ja olen ottanut täyden vastuun omasta elämästäni. Isäni kiteytti hyvin: "kaksi vuotta sitten kuskasin kiukuttelevan teinin Kuopioon, ja nyt hain sieltä aikuisen tyttären". Ei tässä vieläkään taideta ihan aikuisia olla, mutta ero on aika huikea lukioaikoihin.

Ensi syksyllä muutan taas uuteen kaupunkiin etsimään uusia seikkailuja, mutta nyt on koko kesä edessä Porissa. Siitä aion nauttia.

Teen vielä erikseen postauksen mun opinnoista Kuopiossa, joten palaillaan xx

5 paljastusta Instagram-kuvieni takaa

Monta kertaa on tullut naurettua sille, että tietäisivätpä ihmiset mitä kuvieni takana todella tapahtuu ja millaisia ongelmia joudumme kuvaushetkinä aina ratkomaan. Joskus mikään ei mene niin kuin on ajatullut tai suunnitellut, ja välillä taas kuvat syntyvät sattuman tulokseana. Nyt pääsettekin kurkistamaan kulissien taakse seuraavien viiden paljastuksen myötä, joita kuvaa katsoessa ei tulisi edes mieleen.

1. Huvittavin kuvauskokemus

Olin kuvitellut kuvanoton mielessäni taas helpommaksi mitä se todellisuudessa oli - käsieni asento meni koko ajan aivan pieleen, joten lopulta ystäväni kameran takaa asetteli käteni ennen kuin menin suihkun alle. Tämä taas tuotti sen ongelman, etten pystynyt painamaan suihkun napista - niimpä jouduin jalalla taiteilemaan suihkun auki, käsiä samalla pitäen kyseisessä asennossa 😂 Suihkun allakaan en pystynyt olemaan kuin muutaman sekunnin, joten koko näky on varmasti ollut silminnäkijöille huvittavaa seurattavaa. Saatiin kuitenkin lopulta tämä yksi ainoa ruutu onnistumaan!

2. Fobian äärellä

Ehdottomasti kuumottavin kuvaushetkeni. Ampiaspelkoni voisi varmaan jo luokitella fobiaksi, mutta onnistuin uhmaamaan sitä hienon kuvan toivossa. Näytän rauhalliselta, mutta oikeasti sykkeeni oli varmaan tuhat ja aina välillä juoksin pellon reunalta kiljuen pois, kun kuulin ampiaisen surinaa. Eikä tuo paikkakaan nyt niin hieno ollut kuin kuvasta voisi ajatella. Keskelle omakotitaloja oli istutettu pieni kaistale auringonkukkia, ja tuli jopa hieman tunkeilija olo kuvata niin lähellä toisten koteja.

3. Photoshop paljastus

Kyseisen kuvan lehtiä sain heitellä melko kauan, kunnes tämä ruutu onnistui niin lehtien sijainnin kuin asennonkin puolesta. Tosin yksi vika alkuperäisessä kuvassa oli: liian vähän lehtiä. Päätin lopulta photoshopata toisesta kuvasta lisää lentäviä lehtiä, ja niitä olisi enemmänkin, jos minulla ei olisi ollut hirveä kiire junaan ja olisin malttanut odottaa kuvan julkaisemista, haha.

4. Tekohymy kameralle

Hetki ennen tätä kuvaa ei todellakaan naurattanut. Meillä oli ollut muita suunnitelmia, olimme matkustaneet nähtävyyskohteelle vain todetaksemme että se oli kiinni. Päädyimme harhailemaan tuntemattomalle alueelle ärsyyntyneenä, kunnes huomasin tuon aivan täydellisen kuvausspotin. Vasta kuvien jälkeen lähdettiin hymyssä suin pois 😂 Jälkeen päin naurattaa, miksi tuollaisesta pikku jutusta ylipäätänsä piti pahoittaa mielensä.

5. Vahinkokuva

Kuten otsikko kertoo, ehkä elämäni ainut onnistunut vahinkokuva! Tässä olin juuri siirtämässä hiuksia pois kasvoiltani ja samalla sanomassa kuvaajalle jotakin. Aluksi myös tämänkin kuvan kohdalla oli pientä säätöä: ikkunasta tuleva valo synnytti kasvojeni oikealle puolelle ikävän varjon. Päädyttiin ratkaisemaan ongelma virittelemällä valkoinen lakana viereeni heijastamaan valoa varjopuolelle, mikä oli ihan oma työmaansa, kun lisäkäsiä lakanan pitelemiseen ei ollut tarjolla. Vaivan näkeminen kuitenkin palkittiin lopulta!

Välillä kyllä mietin tosissani, miksi olen valmis näkemään näin suuren vaivan yksittäisen kuvien eteen itsestäni. Toisaalta se kehittää ongelmanratkaisukykyä valokuvaajana, tuo onnistumisen tunteita ja muutenkin kehittää minua alan opiskelijana. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan tulen jatkossa kehittymään Instagram-kuvieni suhteen.

Näiden ajatusten saattelemana toivotan teille kaikille ihanaa ystävänpäivää!